lauantai 10. lokakuuta 2015

Näkemisiin

Äh. En oikeen tiedä mitä sanoa. Päivät kuluvat kovin nopeasti, eikä mulla iltaisin ole ollut aikaa tai jaksamista istua blogin ääreen. Ja silloin kun on, niin... Just nyt tänne kirjoittaminen tuntuu ihan hirveältä pakkopullalta, ja pää lyö tyhjää. Ties kuinka monta tekstiä olis luonnoksissa odottamassa, ties kuinka monta aihetta muhii mielen sopukoissa, mutta en vaan löydä sitä fiilistä kirjoittaa niitä auki. Haluaisin, että tän blogin pitäminen tuottaisi mulle iloa ja inspiraatiota, mutta just nyt se ei kyllä sitä tee. Päinvastoin, mä vaan stressaan ja stressaan sitä, kuinka pitäis postata jotain. Tiedän, että on tyhmää stressata tällaisista asioista, mutta mun taakkani tässä maailmassa on stressata ihan kaikesta. Jos mä jotakin tällä hetkellä haluaisin tänne laittaa, niin valokuvia. Mutta niitäkin on kertynyt kovalevylle keväästä asti vino pino, eikä mulla ole motivaatiota lähteä perkaamaan sitä kasaa. Suoraan sanottuna mulla on sellainen fiilis, ettei ketään edes kiinnosta niitä täällä nähdä.

Olen miettinyt erilaisia ratkaisuja tähän ja harkinnut jopa blogin lopettamista. Eihän tässä ole mitään järkeä, jos en itse nauti tästä. Bloggaaminen on harrastus, ja harrastuksen pitäisi olla positiivinen asia elämässä, ei negatiivinen ja stressaava. Mä en kuitenkaan ehkä ole vielä valmis tekemään sitä päätöstä.

Nyt taitaa kuitenkin olla tauon paikka. Voi olla, ettei se kestä kauaa. Voi olla, että se kestää. Voi olla, että mä keksin jonkun tavan tehdä tästä taas itselleni mielekästä, tapahtui se sitten tällä alustalla ja tässä blogissa tai ei. Ehkä musta tulee kauneusbloggaaja, kuka tietää. Kirjoittaminen ja valokuvaaminen on mulle todella tärkeitä ja rakkaita juttuja, mutta ehkä tää blogi ei sitten kuitenkaan ole se oikea kanava mulle. Ei ainakaan juuri nyt. Otetaan siis aikalisä.

Jos teillä on jotain ajatuksia, vinkkejä tai muuta tähän liittyen, niin jakakaa ihmeessä. Toivottavasti me vielä nähdään! Siihen asti toivotan teille kaikille oikein kaunista ja ilontäyteistä syksyä! Kiitos siitä, että olette olleet mukana tähän asti.

Rakkaudella
Helena

4 kommenttia:

  1. I feel you! Siis niin tuttu tunne, jonka parissa kamppaillut kokonaisen vuoden ajan.
    Kyllä se vaan on niin, ettei väkisin tule kyllä mitään, omista teksteistä ainakin huokui sellainen väkinäisyys ja mukailoisuus, ärsyttävää. Ja tuo kuvavuori joka pitäisi käsitellä... Hahhaa! Mä sain aikaiseksi muokata pari kuvaa ja mieitin, että jos näin pikkuhiljaa etenee niin kohta tulee valmista. No, tästä on jo kaksi viikkoa enkä ole sen jälkeen muokannut _mitään_. Aika vaan menee eteenpäin...

    Itseä alkoi kirjoittaminen taas pikkusen kiinnostamaan kun elämässä tuli selkeä suunta mitä kohti kulkea. Se on jotenkin antanut ihan älyttömän paljon virtaa kaikkeen, myös kirjoittamiseen vaikka on tää viekin aikamoista haparointia.

    Tsemppejä sinne ja mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
  2. No höh! Mutta ymmärrän yskän. Ei kannata tehdä kivasta jutusta velvoitetta. Jos blogaaminen ei nappaa, niin sitten ei! Kun antaa asialle tilaa ja aikaa, se alkaa varmasti jossain vaiheessa taas tuntua kivalta. Toivottavasti langat eivät hiljene lopullisesti, mutta mikä tahansa ratkaisu, joka tuntuu susta hyvältä, on oikea. Tsemppiä! Sun blogi ja ennenkaikkea sä olet mahtava, muista se. :)

    VastaaPoista
  3. Täällä yks muukin jota kyllä kiinnostaa, erityisesti sun valokuvat ja reissujutut! Toivotaan, että bloggaaminen alkaa taas maistua, mutta jos ei niin eihän sille mitään voi - uusia tuulia kohti sitten vaan. Itelläkin oli usein vähän pöljä fiilis vanhan blogin suhteen, koska se oli sellainen sillisalaatti vähän kaikkea. Helpotti, kun tein uuden blogin ja rajasin sen aiheen pelkkään reissailuun. Suurin osa lukijoista katos matkan varrelle, mutta blogiin teki taas yhtäkkiä mieli panostaa ihan uudella innolla. Ehkä aiheen rajaaminen, vaikka sitten siihen kauneusaiheeseen, voisi toimia sullekin. Aurinkoisia päiviä sinne joka tapauksessa! :)

    VastaaPoista
  4. Mulla toimi aikoinaan yksinkertasesti stressaamisen lopettaminen. Tai no, lähinnä päätös siitä että blogi pysyy mun omana juttuna mihin mä kirjoittelenoman kiinnostauksen mukaan oli se sitten kerran päivässä tai kerran kuussa. Olihan (ja on edelleen) äryttävää, että mulla lojuu tietokoneen kansioissa reppureissujen kuvia ainakin uoden postausten edestä ja musta olisi ihanaa jos mä voisin vaan kirjoitella mun reissukokemuksista kaikille, mutta mulla ei tällä hetkellä ole yksinkertaisesti aikaa. Hommaa kasaantuu ja siinä vaiheessa pitää vaan valita kirjoittaako tämän hetkisistä jutuista vai jostain vanhoista. Lopettamaan en suosittele, bloggaaminen tulee kuitenkin aina jossain vaiheessa elämää takaisin :)

    Tsemppiä sulle ja yritä olla viikko tai pari miettimättä blogia ollenkaan! Mä toivon että sä joain päivänä tuut ja jatkat kirjoittamista, mutta jos et niin toivottavasti löydät jonkun toisen kanavan toteuttaa itseäs!

    VastaaPoista