keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kreikkalaiset porkkana-kesäkurpitsapihvit (FODMAP)

pihvit


Kasvispihvit on ollut mulle pitkän aikaa yksi elämän suurista mysteereistä: kaikki sanoo, että ne on hyviä, mutta mulla on niistä vain huonoja muistoja. Muutaman kerran olen yrittänyt väsätä niitä itsekin ilman suuria onnistumisia. Nyt vihdoin onnistuin tekemään syömäkelpoisia kasvispihvejä! Tai oikeastaan ihan tosi hyviäkin! 10 pienehköön pihviin tarvitaan:

3 keskikokoista porkkanaa
1 järjellisen kokoinen kesäkurpitsa
3 kananmunaa
n. 1-2 rkl psylliumia
puntti tuoretta lehtipersiljaa
kreikkalaista juustoa palana (esim. Valio Eila)
sitruunamehua
valkopippuria
öljyä paistamiseen

Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Raasta myös kesäkurpitsa (tai suikaloi, jos sulla on käytössä joku suikalointiväline). Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita kulhossa kananmunat, psyllium ja valkopippuri. Sekoita joukkoon porkkana- ja kesäkurpitsaraaste sekä persilja. Purista sekaan sitruunamehua, murustele joukkoon juusto. Muotoile pihveiksi ja paista pannulla öljyssä molemmin puolin, kunnes pinta saa vähän väriä ja pihvi alkaa pysyä kasassa. Kesäkurpitsasta lähtee paistaessa runsaasti nestettä (jos kurpitsa on iso, voi pehmeän sisuksen kaapia lusikalla pois ja käyttää esim. pastakastikkeessa), ja homma voi alkaa muistuttaa munakasta, mutta lastan avulla pihvit saa pysymään pihveinä (lettupannu on näissä hommissa aika ässä). Paista pihvejä vielä uunissa puolisen tuntia, kunnes ne tuntuvat kypsiltä ja kiinteiltä. Tarjoa esimerkiksi uuniperunoiden ja kermaviiliin tehdyn täytteen kera.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

7. päivä New Yorkissa: Korkeakulttuuria ja pussiviiniä Central Parkissa

Maanantaina minä ja Jutta tehtiin jotain, minkä kaikki matkaoppaat ehdottomasti kieltävät: kierrettiin Met ja luonnonhistoriallinen museo neljässä tunnissa. Siis yhteensä. Kuten arvata saattaa, viiletettiin melkoista haipakkaa näyttelysalien läpi, mutta kyllä siitä kokonaisvaltaisesta pikavisiitistä jäi käteenkin paljon! Musta ois ihanaa haahuilla tuntikausia Metissä ja tutkailla hartaasti jok'ikistä teosta, mutta kun ensimmäisellä NYCin reissulla on niin paljon muutakin nähtävää! Fast art -kierroksen jälkeen jatkoimme Central Parkin länsipuolelle American Museum of Natural Historyyn esihistoriallisten luurankojen pariin. Museon vetonauloja ovat tietenkin hirmuliskojen monimetriset luurangot ja käsittämättömän taidokkaasti luodut dioraamat, joiden edestä meitsiä olisi lapsena voinut olla mahdoton saada ilman väkivaltaa. Vaikka todisteet ovat suoraan silmien edessä, on vaikea uskoa, että tuollaisia jättimäisiä veijareita on ihan oikeasti joskus hengaillut maapallolla. Evoluutio on sitten mahtava juttu!

Korkeasykkeisen museokierroksen jälkeen tavattiin Tuuli ja Marre Columbus Circlen Whole Foodsissa, josta haalittiin kokoon piknikeväät. Siirryimme eväinemme Central Parkiin, missä istuimmekin sitten monta tuntia syömässä sipsiä, lipittämässä viiniä ja jauhamassa tyttöjen juttua. Viinipullon avaaminen toi deja vu -kokemuksen Erasmus-ajoilta, kun luonnonkorkkia yritettiin pullonavaajan tuon tuostakin puuttuessa irrottaa milloin milläkin konsteilla. Saatiin onneksi toiselta piknikseurueelta korkkiruuvi lainaksi ja pullo auki. New Yorkissa (niin kuin Unkarissakin) on alkoholin juominen julkisilla paikoilla kiellettyä, mutta yolo ja silleesti. Viinipullopainin lisäksi ohjelmanumeroina oli mm. pretty girls making ugly faces ja puistojoogaa a la Tubu ja Marre. Iltapäivän tunnit vierähtivät auringossa istuskellessa nopeasti, ja keräsimme luumme vasta illan suussa. Jatkoimme matkaa Hudson-joen rantaan, mistä luvassa kuvamateriaalia seuraavalla kerralla.
7nyc1 7nyc2 7nyc3 7nyc4 7nyc5 7nyc7 7nyc6 7nyc8 7nyc9 7nyc10 7nyc11 7nyc12 7nyc13 7nyc14 7nyc15 7nyc16 7nyc17 7nyc18 7nyc19 7nyc20 7nyc21 7nyc22 7nyc23 7nyc24 7nyc25 7nyc26 7nyc27 7nyc28 7nyc29 7nyc30

tiistai 22. syyskuuta 2015

OOTD: Kissojen yö

kissat4 kissat3 kissat2 kissat1
Takki: Mango, Farkut: H&M, Villahuivi: Global Accessories, Neule: Uniqlo, Huoleton rönttöisyys: Mallin oma


Hahaa, arvatkaas mitä! Vaikka nää kuvat onkin jo parin viikon takaa, niin mullapa oli tää tismalleen sama asu päällä tänään, eli nää on kerrankin ihan legitiimit päivän asu -kuvat!

Kaikki varmaan tiedätte sen kiusallisen paikkansa pitävän sanonnan: Älä tee tänään mitään, minkä voit jättää huomiseen. Ja sitten joskus: Älä tee tänä vuonna mitään, minkä voit jättää ensi vuoteen. Ties kuinka monena syksynä (varmaankin noin neljänä) ollaan kavereiden kanssa puhuttu, että "nyt vois kyllä mennä vihdoin sinne Korkeasaaren Kissojen yöhön", eikä sitten kuitenkaan koskaan menty, mutta "ens vuonna sit ihan varmasti". No joo. Tänä vuonna tähdet olivat ilmeisesti viimein oikeassa asennossa, sillä me ihan totta Jutan kanssa mentiin! Jotain kohtaloon liittyvää tässä oli selkeästi pelissä muutenkin, sillä edellisenä päivänä vettä syytänyt taivas oli kauniin sininen ja lämpöäkin oli vielä alkuillasta liki 20 astetta. Korkeasaaressa ilta viileni kuitenkin nopeasti, joten villavaatteet olivat ihan tarpeen.

Me mentiin paikan päälle paitsi katsomaan niitä kissoja, myös kuuntelemaan Lake Jonsin keikkaa. Meitsi ei tiennyt bändistä etukäteen mitään, vaikka Jutta olikin joskus aiemmin yrittänyt kovasti saada mua kuuntelemaan niiden sinkkua. Eipä ehtinyt eka biisi kauaa soida, kun musta tuli jo ihan fani. Bändi itse luonnehtii musiikkiaan lake garageksi (vai olikos se toisinpäin), mikä kuulostaa samaan aikaan tosi oudolta mutta kuitenkin hyvin osuvalta. Suosittelen kyllä menemään ihan heti just nyt YouTubeen ja kuuntelemaan vähän superhyvää musiikkia! Mä olen maailman laiskin käymään keikoilla, mutta kun joku bändi on noin hyvä livenä, niin pakkohan se on mennä toistekin.

Ei ne kissatkaan pettymystä tuottaneet, toisin kuin yleensä eläintarhassa tuppaa käymään. Manuleista nähtiin vain karvainen takapuoli (googlailtiin niitä kyllä sitten senkin edestä Annan kanssa lauantaina, manuli on mun uusi toteemieläin), mutta muuten saldo oli oikein mainio. Saatiin ihastella söpöjä ja pörröisiä lumileopardin poikasiakin ihan rauhassa, kunnes tajuttiin, että ruokinta olikin viereisessä häkissä. Todistettiin myös aito lavastettu Avara luonto -momentti leijonahäkin edessä, kun kisumisut tappelivat hirvenpotkasta.

Mulla on vähän ristiriitaisia fiiliksiä, mitä eläintarhoihin tulee. Moni tuntuu tuomitsevan ne suoralta kädeltä eläinrääkkäykseksi, ja vaikka olenkin sitä mieltä, että yhtäkään eläintä ei alun alkaenkaan olisi pitänyt ryöstää luontaisesta elinympäristöstään ihmisten ajanvietteeksi, ei juttu minusta ole ihan niin mustavalkoinen. Ihmisillä on usein sellainen ideaali käsitys luonnosta, että siellä ne söpöt eläimet vaan chillaa ja laulaa musikaalikappaleita, mutta todellisuudessahan monille eläimille elämä on jatkuvaa selviytymiskamppailua. Häkkiään kiertävä tiikeri on varmasti stressaantunut ja kärsii, mutta uskon, että eläimillä voi olla eläintarhassa myös ihan mukavat oltavat – ruokahuolto pelaa eikä petoja tarvitse pelätä. Kissojen yö kerää varoja uhanalaisten amurintiikerin ja amurinleopardin suojeluun, ja eläintarhojen toiminnalla on myös pelastettu joitakin lajeja sukupuutolta. Maailma olisi paljon parempi paikka ilman ihmisten sekaantumista, mutta musta on hienoa, että tehtyjä virheitä yritetään myös aktiivisesti korjata.

Kissaeläinten ruokinnan lisäksi oli järjestetty myös kaikenlaista muuta ohjelmaa isoille ja pienille vierailijoille. Kasvomaalaukset jätettiin tällä kertaa välistä, mutta värikkäitä valoja fiilisteltiin senkin edestä ja naurettiin, miten loistava treffipaikka Korkeasaari oliskaan sinä iltana ollut. Tultiin lauttarantaan juuri sopivasti ihastelemaan valosirkusta. Esiintynyt ryhmä jää valitettavasti nyt nimettömäksi, kun en kaivamallakaan löytänyt mitään tietoa. Näytös sai mut ekaa kertaa tänä syksynä fiilistelemään pimeyttä. Valokarnevaalia ja Lux Helsinkiä odotellessa!

Jaahas jaahas, nyt pitääkin alkaa lopetella ja siirtyä sohvalle odottelemaan Ensitreffejä alttarilla. Mun ei ollut mitenkään tarkoitus alkaa katsoa ko. sarjaa, mutta kun yhden jakson katsoi, niin eihän seuraavaa voinut katsomattakaan jättää.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

6. päivä New Yorkissa

Sunnuntaina pidettiin taukoa nähtävyyksien bongailusta ja suunnattiin sen sijaan Manhattanille shoppailemaan. Mun kukkaroa verottivat erityisesti visiitit Sephoran ja Victoria's Secretin lippulaivamyymälöihin, joista jälkimmäisessä taidettiin pyöriä ihan muutama tunti... Kun luottokortit oli vedetty tyydyttävästi miinukselle, tavattiin Marre Herald Squarella ja päätettiin lähteä Shake Shackiin purilaisille. Ympärillä pyöri ihan hirveästi ihmisiä, ja seisoskelimme siinä tuoksinassa hetken toimintasuunnitelmaa tekemässä, kun yhtäkkiä viereen ilmestyi ihan odottamatta Marren työkaveri Ansku. Maailma on pieni, vaikka New Yorkissa oltaisiin. Otettiin sitten Ansku messiin ja lähdettiin navigoimaan kohti Madison Square Parkia (ei tule sekoittaa Madison Square Gardensiin, toim. huom.). Pride-kulkue oli vallannut kadut, mikä hidasti hieman matkantekoa, mutta mikäs siinä karnevaalitunnelmasta nauttiessa. Ihan heti ei ruokaa saatu muutenkaan, sillä Shake Shackin tiskille oli ilmeisen tyypillinen 20 minuutin jono. Shake Shackin hampparit kuuluvat New Yorkin kuuluisimpiin, mutta gluteenittomina niitä ei valitettavasti saa – eikä alennusta, jos ottaa pelkän pihvin. (Enemmän sämpylävaihtoehtoja ja niin ikään herkullisia burgereita saa ainakin BareBurgerista.) Paikan frozen custardit ovat kuitenkin niin herkullisia, että vaikka hamppari pitäisikin jättää väliin, jo niiden takia kannattaa jonottaa!

Madison Square Park on todella viihtyisä, ja istuttiinkin hyvä tovi lepuuttamassa shoppailun rasittamia ruumiinosia ja sulattelemassa mättöateriaa. Oravia hyppi ympärillä riesaksi asti, ja valtavasta koosta päätellen niidenkin vatsaan oli eksynyt ranskalainen tai kaksi...

Päätimme illan Wythe Hotelin kattoterassilla Brooklynin puolella. Terassilta avautui näkymä East River -joen yli Manhattanille, missä Empire State Building loisti sateenkaarilippuun puettuna. Niin se vaan on, että Manhattan näyttää parhaalta, kun sitä katsoo Brooklynin puolelta. Mielellään drinkki kädessä, ystävien kanssa.

6nyc1 6nyc2 6nyc3 6nyc4 6nyc5 6nyc6 6nyc7 6nyc8 6nyc9 6nyc10

perjantai 18. syyskuuta 2015

Kiireettömän aamun kvinoapuuro kookosmaitoon

kvinoapuuro


Kahden ja puolen minuutin kaurapuuro on erottamaton osa meikäläisen arkiaamua, mutta aina kun vaan mahdollista, tartun tilaisuuteen keittää puuron pitkän kaavan kautta, maitoon ja hitaasti haudutellen. Tänä aamuna ei ollut kiire minnekään. Ajatus kookosmaitoon keitetystä puurosta oli kypsynyt (pun intended) mielessäni jo jonkin aikaa, ja kun kaapissa oli pussillinen kvinoahiutaleita, päätin yhdistää nämä kaksi ainesosaa yhdeksi puuroksi. Sovelsin muutamaa löytämääni reseptiä ja lopputuloksena oli varsinainen nimihirviö, hyvin herkullinen sellainen: kaneliomenakäshyypähkinäkookoskvinoakaurapuuro. Kahden hengen annokseen tätä täyteläistä ja hyvin nälkää pitävää puuroa tarvitset:

yhteensä 3 dl kaura- ja kvinoahiutaleita (esim. Punnitse & Säästä)
1 tlk/4 dl kookosmaitoa
1-2 dl vettä
ripaus suolaa

2 kotimaista omenaa
cashew-pähkinöitä
ruskeaa sokeria/kookosnektaria/hunajaa
kanelia

Sekoita kookosmaito tasaiseksi pinnoitetussa kattilassa. Lisää hiutaleet ja ripaus suolaa ja keitä (kannen alla) hiljalleen puuroksi, välillä sekoittaen. Lisää vettä tarpeen vaatiessa. Valmista lisuke sillä aikaa, kun puuro hautoo. Pilko omenat ohuiksi viipaleiksi ja paista pannulla cashew-pähkinöiden kanssa. Lisää runsaasti kanelia ja halutessasi makeuta sokerilla/kookosnektarilla/hunajalla. Pannulle voi lisätä varovasti vähän vettä, mikäli tilanne näyttää sitä vaativan. Jaa herkku kulhoihin ja nauti!

torstai 17. syyskuuta 2015

Whadap grrl? A systematic review

piirustan


Tässä ihan hetki sitten, kun kävelin nuhruisessa pisaroivassa harmaudessa kaupasta kotiin kumisaappaissa ja kalsareissa, tunsin ensimmäistä kertaa syksyn ihanuuden. Sen, kun voi keittää kupin teetä ja istua alas. Olen viime aikoina pyrkinyt tekemään arki-iltaisin jotain muuta kuin nyhjäämään koneella Netflixin kanssa, mutta tänään tuntui hyvältä ja oikealta tehdä vähän blogihommia. Mä en ole pitkään aikaan päivittänyt ihan rehellisiä kuulumisia, joten lähdetäänpäs liikkeelle niistä, kun tähän syyskuun alkuun on mahtunut jo yhtä sun toista uutta ja ihmeellistä.

♥ Viime aikojen ihanin uutinen on ehdottomasti se, että rakas ystäväni Tuuli on menossa naimisiin! Saas nähdä, mitä meidän gradunteosta tulee, kun ois paljon mielenkiintoisempaakin tekemistä, kuten selailla Pinterestistä hääpukuja ja koristeita... Kakkukuvista nyt puhumattakaan! En malta odottaa, että päästään katsomaan mekkoja!

♥ Olen aloittanut syksyn kunniaksi uuden harrastuksen, nimittäin aikuisbaletin. Mullahan on vahva balettitausta jo ennestään, olin nimittäin satubaletissa joskus 4-vuotiaana. Muistan siitä todella paljon, esim. että hypittiin jossain lavalla ja mulla oli vaaleanpunainen tutu. Että silleen. Takana on vasta yksi kokeilutunti, mutta senkin perusteella olen jo todella innoissani. Vaikka mun demi-pliéistä oli eleganssi kaukana, on baletti varmasti juuri sellaista treeniä, mitä meitsin kroppa kaipaa: notkeutta ja tukea keskivartaloon. Totesin eräänä itsetutkiskelun hetkenä, että mulla on tosi suuri kynnys mennä sellaisiin tilanteisiin, joissa tulee kerralla paljon uutta. Esimerkkinä nyt vaikka tuo ensimmäinen baletti, kun piti mennä ensimmäistä kertaa Kumpulaan, ensimmäistä kertaa Kumpulan liikuntakeskukseen, ensimmäistä kertaa asioida Unisportin tiskillä, ensimmäistä kertaa etsiä pukuhuone, ensimmäistä kertaa mennä uuteen liikuntasaliin ja ensimmäistä kertaa osallistua balettitunnille. Nyt, kun tuo iso kynnys on kerran ylitetty, olen alkanut harkita jopa vihdoin ja viimein sen kausikortin ostamista, mutta katsotaan nyt, jääkö harkinnan tasolle tänäkin vuonna. Tää lause kuulostaa muuten kovin tutulta!

♥ Ensi viikolla mulla onkin sitten edessä tosi jännät paikat, kun menen ensimmäistä kertaa ikinä tekemään psykologista arviointia ihan oikealle potilaalle. Tää koitos on osa toisiksi viimeistä yliopistokurssiani, mielenterveyspsykologian ammattikäytäntöseminaaria. Kurssisuoritukseksi riittäisi psykologin tutkimuksen seuraaminen, mutta mun ohjaaja ehdotti, että tekisin kognitiivisen toimintakyvyn kartoituksen tutkittavalle. Ajatus suoraan sanoen kauhistutti, mutta ajattelin, että eipä se asia lykkäämällä sen kummemmaksi muutu. Annettuani myöntävän vastauksen sain tietää, että ohjaaja tarkoitti mun tekevän arvioinnin täysin itsenäisesti, ilman että hän itse on edes paikalla. Arvatkaa vaan kuumottaako? Kaikeksi onneksi mulla on ihania ystäviä, jotka suostuvat koekaniineiksi, ja sain vieläpä testipatterin töistä lainaksi viikonlopun ajaksi. Yritän nyt vaan hokea itselleni sitä vanhaa kansanviisautta, että tekemällä oppii ja virheitä tekemällä oppii vielä enemmän.

♥ Sain synttärilahjaksi kaksi ihan huippujuttua, nimittäin sykemittarin ja museokortin, joista ensimmäistä on tullut käytettyä ahkerasti lenkkimotivaattorina ja joista toisenkin viikonloppuna korkkasin. Kävin pikavisiitillä Ateneumissa sekä Kiasmassa, missä vaikutuin erityisesti Tino Sehgalin Yet Untitled -teoksesta. Olisin voinut jäädä kuuntelemaan sitä koko päiväksi. Teokset ovat esillä enää 27.9. asti, joten nyt hopihopi Kiasmaan! Mapplethorpe lähti, mutta Face to Face - ja Tottelemattomuuskoulu -näyttelyissä on sen verran kiinnostavaa sisältöä, että kannattaa pääsylipustaan maksaa.

♥ Olen alkanut taas piirtää. Mä olen todella itsekriittinen ihminen, ja mulle tekee hyvää tehdä asioita, joissa en ole erityisen hyvä mutta joiden tekemisestä tykkään. Niin kuin esimerkiksi piirtää, ihan vain huvin ja urheilun vuoksi ilman mitään suorittamisen makua. Olin unohtanut, miten ihanaa siihen on uppoutua ja miten nopeasti aika kuluu, kun kynä liikkuu paperilla.

♥ Mitäs teille kuuluu?

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kolmas pyörä ja maailmanpyörä

lintsi24
Jos Carrie Bradshawta olisi uskominen, niin ystävien ja heidän kumppaniensa kanssa hengailemisen pitäisi olla kiusallista tai vähintäänkin lievästi epämiellyttävää. Meitsi on sinkkuelämänsä aikana ehtinyt toimia kolmantena pyöränä ihan riittämiin, eikä siinä mitään: hyvin kulkee! Pari viikkoa sitten, taisi olla se kuuluisa Viimeinen Kesäpäivä, hyvä ystäväni pyysi mua kolmanneksi pyöräksi Linnanmäelle. Mä en ole mikään himohurvittelija vaan viihdyn parhaiten jalat tukevasti maan tasalla – hävyttömän kalliin rannekkeen ostaminen ei siis oikein houkutellut. Päätin sitten ottaa kameran mukaan, jotta mulla olisi jotain tekemistä sillä aikaa, kun pariskunta roikkuu pää alaspäin jossain hullussa laitteessa. Huvipuistojen vähän retro, vähän kitsch estetiikka vetoaa muhun yleensä tosi kovaa, ja vaikka Lintsi ei Kööpenhaminan Tivolille vertailussa pärjääkään, niin kyllä mä viihdyin. Värivaloja ja haukku hattaraa, ei siihen muuta tarvita! Se, että pyörivään panoramahissiin pääsi ilmaiseksi, oli vähän niin kuin kirsikka kakun päällä!

lintsi lintsi2 lintsi3 lintsi4 lintsi5 lintsi6 lintsi7 lintsi8 lintsi9 lintsi10 lintsi11 lintsi12 lintsi13 lintsi14 lintsi15 lintsi17 lintsi18 lintsi19 lintsi22 lintsi23 lintsi25 copy lintsi21

Arvatkaa, nauroinko ihan hulluna tälle viimeiselle kuvalle? Hashtag #subliminal.