tiistai 21. heinäkuuta 2015

2. päivä New Yorkissa: Greenwich Village

Keskiviikkona jatkoimme hyväksi havaitulla linjalla ja kiersimme nähtävyyksiä ykkönen silmässä, tällä kertaa länsi-Manhattanilla, Greenwich Villagen, West Villagen ja Chelsean ympäristössä. Ihan ensimmäiseksi suuntasimme kuitenkin downtowniin Century21:en katsastamaan, löytyisikö Tuulille lenkkareita. Ei löytynyt, eli eikun eteenpäin. Vielä yksi velvollisuus oli kuitenkin hoidettava alta pois ennen päivän varsinaisen pläänin toteuttamista: Top of the Rock -lippujen hankkiminen. Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin kuvien yhteydesssä, mutta todettakoon tässä, että jos haluaa ihailla auringonlaskua Rockefelleriltä käsin, kannattaa ostaa lippunsa ajoissa. Ensimmäinen varsinainen stoppi oli kuitenkin sympaattinen OatMeals (120 W 3rd St), joka nimensä mukaisesti tarjoaa kaurapuuroa. Ihan mistään peruselovenasta ei ole kysymys, vaan puuroonsa saa valita täytteet pitkästä listasta, josta löytyy niin perinteisempiä kuin eksoottisempiakin vaihtoehtoja (parmesaanipuuro, anyone?). Mä halusin kokeilla jotakin siltä väliltä ja tilasin puuron kurpitsasoseella ja pekaanipähkinöillä höystettynä. Hurrrjan hyvää ja sen verran tuhtia, että lounaasta meni. Jälkiviisaasti sanoisin, että hyvällä säällä puuro kannattaa napata mukaan ja syödä sopivasti jäähtyneenä vaikkapa Washington Square Parkissa kivenheiton päässä – pienessä ja ilmastoimattomassa puurobaarissa kuumaa puuroa lusikoidessa tuli nimittäin äkkiä hiki.



Puurobaarista jatkoimme tutkimusretkeämme Villagessa. Kävimme bongaamassa Frendeistä tutun talonkulman (en olisi tunnistanut, vaikka olisin kävellyt päin seinää) ja Sinkkiksen Carrien portaat (viereinen rakennustyömaa vähän niin kuin pilasin tämän kokemuksen) ja suuntasimme sitten Chelsea Marketiin. Paikan päällä oli ihan älytön tungos, minkä vuoksi ei oikein huvittanut jäädä hyörimään ja pyörimään – vanhaan tehtaaseen perustettu kauppahalli oli kuitenkin tyyliltään ja fiilikseltään juuri sellainen paikka, jossa meikäläinen viihtyisi hyvinkin monta tuntia, joten ens kerralla ehdottomasti uudestaan, vähemmän ruuhkaisena ajankohtana. Kävimme kuitenkin hakemassa hedelmäsalaatit ihanasta ruokakaupasta, joka myi kaikkea mahdollista tuoreista manteleista eksoottisiin mausteisiin. New Yorkin ehkä persoonallisin puisto, maanpinnan yläpuolelle vanhoille junanraiteille perustettu High Line Park alkaa aivan Chelsea Marketin vierestä ja onkin loistava paikka syödä kauppahallin houkuttelevista putiikeista ostettuja herkkuja. Käveltyämme hetken High Linen urbaaneissa maisemissa valloitimme paikkamme vihreällä nurmella. Taisin saada viime kesänä jotkut aurinkoöverit, kun nyt ei tee enää samalla tavalla mieli käristää nahkaa kuin ennen. Niinpä makoilin nytkin mieluummin varjossa, suojassa kuumana porottavalta auringolta. (Nyt sitä aurinkoa on kyllä ikävä.)



Me oltiin sovittu keskiviikkoillalle peräti kahdet treffit, yhdet Rockefeller Centerin ja toiset opiskelukaverimme Lotan kanssa, joka lomaili New Yorkissa viimeistä päivää. High Linelta palasimme lähtöruutuun puurobaarin kulmille, missä me ja Lotta kävimme syömässä jamaikalaista kanasalaattia. Greenwich Village on muuten täynnä kivoja kuppiloita ja kippoloita, joten alueella kannattaa pyöriä ruoka-aikaan. Siirryimme sulattelemaan viihtyisään Washington Square Parkiin, jossa oli arki-iltanakin käynnissä spektaakkeli poikineen. Jos multa kysytään, NYCissä parasta on se, että aina jossakin tapahtui jotain kiinnostavaa, yllättävää tai ilahduttavaa, oli se sitten spontaani soolokonsertti metrolaiturilla tai jättisaippuakuplia Central Parkissa.



Meidän hissikuljetus Top of the Rockiin lähti klo 19:10, ja siirryimme hyvissä ajoin kohti Rockefeller Centeriä. Kuvat katolta saavat kuitenkin jäädä seuraavaan postaukseen, koska a) niitä on paljon ja b) nää muut kuvat tokalta päivältä ei oo yhtään mun mieleen. Valitettavan usein kirkas auringonpaiste on yhtä kuin mahdottomat kuvausolosuhteet – etenkin, kun samaan kuvaan pitäisi tallentua kirkkaanvihreitä pensaita, kirkkaanpunaisia tiilitaloja ja kirkkaansininen taivas. Isossa kaupungissa eri objektiivien kanssa pelaaminen ei myöskään ole kaikkein paras vaihtoehto. Mulla oli mukana iskältä lainattu Sigman laajakulma, joka kyllä lunasti mukanaolonsa pilvenpiirtäjiä kuvatessa, sekä Tamronin 90 mm, jonka ihanuutta mä jaksan edelleen päivitellä, mutta näiden väliin jäi kuitenkin sellainen vakiolinssin mentävä aukko! Onneksi sain lainata iskältä tuota laajakulmaa, jonka ostamista aiemmin harkitsin: tuli todettua, että vaikka laajis onkin kätevä kaupunkilomalla, riittää se 20 mm useimpiin meikäläisen kuvaustarpeisiin vallan mainiosti. Seuraavaks ostoslistalla onkin siis valovoimainen vakiozoom erityisesti reissukäyttöön…

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Oma eka kertani Nykissä on lokakuussa, ja aina kun luen matkakertomuksia, niin to-do listalle tulee uusia juttuja. Täytyy varmaan heti alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua sinne, kun ei viikossa ehdi kaikkea!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiiitos! :) Haa, ihanaa, oon melkein kade! Syksyinen NYC on varmaan ihana, etenkin kun siellä lämpö taitaa pysyä vähän pidempään kuin täällä meillä. :D Kannattaa kyllä vaan hyväksyä se tosiasia, että viikossa ei voi ehtiä tekemään kaikkea, mitä haluaa, ja ottaa sen sijaan rennommin. Onko teillä jo majapaikka tiedossa? :)

      Poista
  2. Heii, haastoit mut joskus aikaa sitten siihen Liebster Award -juttuun, ja nyt olisi vihdoin vastaukset blogissa :)
    http://allthelittleroyals.blogspot.fi/2015/07/liebster-award-blogihaaste.html

    VastaaPoista