torstai 30. heinäkuuta 2015

Vinguta beibi sitä visaa eli shoppailu New Yorkissa



New York on maineensa veroinen shoppailijan paratiisi ja vastahakoisempikin kuluttaja löytää kaupungin valtavasta tarjonnasta varmasti jotain mieleistä. Meillä ei onneksi ollut ongelmia löytää kauppoja, joihin tuhlata vihoviimeisetkin roposemme. Parhaan vastineen euroilleen saa tietenkin silloin, kun kurssi on meille eurooppalaisille edullinen. Sellaista hetkeä ei taida olla juuri nyt näköpiirissä, mutta murhe pois, parahin shoppaaja, sillä löytöjä voi NYCissä tehdä muutenkin. Kalliiden merkkien upeat myymälät sijaitsevat vieri vieressä viidennellä avenuella, mutta rahoistaan tarkempi lähtee shoppailemaan Manhattanin ulkopuolelle outleteihin. Isoimpia outleteja ovat Woodbury ja The Mills at Jersey Garden, joista ensimmäisessä on lähinnä kalliimpien merkkien liikkeitä. Koimme matkaseuramme kanssa houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi New Jerseyssä sijaitsevan Jersey Gardenin, josta löytyy laaja valikoima keskihintaisia vaatemerkkejä sekä urheilukauppoja.

USA-shoppailun lyhyt oppimäärä: amerikkalaiset merkit ovat halvempia kuin Suomessa, eurooppalaiset samanhintaisia tai jopa kalliimpia. Kosmetiikan hinnoissa ei dollarin vahvan kurssin takia ole tällä hetkellä oikeastaan eroja, mutta päivittäiskosmetiikkaa (esim. ihon- ja hiustenhoitotuotteita) saa yleisesti ottaen vähän halvemmalla kuin Suomesta. Hinnan ohella merkittävin houkutin on tietenkin se, että Suomesta ja Euroopasta saa vain murto-osan niistä tuotteista ja brändeistä, mitä Yhdysvalloissa. Ja Amerikassa kaikki on tunnetusti suurempaa, niin myös jättiläismäiset H&M:t, Forever21:t, TopShopit, Sephorat ja Victoria's Secretit. Ketjuliikkeiden lisäksi kaupunki on täynnä nuoria, nousevia suunnittelijoita, vintage-liikkeitä ja pieniä putiikkeja, joita ei myöskään kannata ohittaa. Tällä kertaa meidän shoppailut rajoittui valitettavasti massatuotantoon, mutta toivottavasti ensi kerralla on aikaa shoppailla mainstreamin ulkopuolellakin.

Meidän reissun virallinen shoppailupäivä oli perjantai, jolloin suuntasimme tyhjän matkalaukun kanssa aikaisin aamulla Port Authorityn bussiterminaaliin. Matkalaukku ja aikainen lähtö tuntuivat aluksi vähän ylimitoitetulta ratkaisulta, mutta totesin pian, että jos Jersey Gardenissa aikoo shoppailla, niin samantien voi shoppailla tosissaan. Olin jo muutaman liikkeen jälkeen tyytyväinen, ettei tarvinnut roudata paperikasseja kyynerpäällä. Vuoroteltiin laukun kanssa vielä niin, että Jutta ja Tuuli saivat vapaat kädet Niken myymälässä ja vastavuoroisesti minä sain koluta rauhassa Victoria's Secretiä. Ostoskeskuksen liikkeet aukesivat vasta kymmeneltä, ja jo yhdeksältä istuimme Starbucksissa karttaa tutkien ja kiinnostavia kauppoja merkaten. Liikkeitä ostoskeskuksessa on yli 200, joten vierailija saa todellakin varautua viettämään koko päivän (avoinna 10-21) tarjousten perässä juosten. Turisti saa Visitor's Centeristä passiaan vilauttamalla kuponkivihkon, jossa on vielä ekstratarjouksia tiettyihin liikkeisiin.

Mä en erityisemmin tykkää ostoskeskuksista, ja 11 tuntia sellaisessa oli just eikä melkein niin helvetillistä, hirveää ja hermoja raastavaa kuin miltä se kuulostaakin. Ansaittiin ehdottomasti se 16 Handlesin läskipekoni-froyo (Sitan blogista varastettu hieno ilmaisu) puolivälissä päivää. Olin ihan rikki, kun vähän vaille yhdeksän istuttiin syömään Burger Kingin surkeita ranskalaisia. Mutta tulipa tehtyä löytöjä! Esittelen tässä nyt lempikauppani, ostokseni ja höpisen muutakin shoppailuun liittyvää siinä sivussa.


Farkkumekko: Banana Republic (outlet), Villahattu: Forever21


Cargo-paita: Banana Republic, toppi: Victoria's Secret Pink

BANANA REPUBLIC

Banana Republicilla oli todella paljon mun makuun istuvia naisellisia, selkeälinjaisia ja monikäyttöisiä vaatteita, mutta normaalihinnat ovat vähän turhan korkeita mun kukkarolle – etenkin, kun materiaalien laatu ei aina näyttänyt olevan suhteessa hintaan. Kuvissa näkyvän paidan (n. 25 euroa) ja farkkumekon (n. 30 euroa) lisäksi ostin mustan t-paitamekon, joka ei oikein esiinny edukseen henkarilla kuvattuna mutta vilahtaa varmaan jossain tulevassa postauksessa. Paita löytyi 5. avenuen liikkeestä 40% alennuksella, ja saman verran taisi lähteä outletista ostettujen mekkojen alkuperäisistä hinnoista.



VICTORIA'S SECRET

Rakastan kauniita alusvaatteita ja kauniita liiketiloja, joten yksiselitteinen johtopäätös on, että rakastan Victoria's Secretiä. Ja kun ne alusvaatteet on vielä hyviäkin, niin kusessa ollaan. VS:ltä lähti mukaan neljät rintaliivit, toppi, urheiluliivit, maailman söpöimmät himahousut, viidet alushousut, kosmetiikkalaukku ja yksi vartalosuihke. Kuulostaa kalliilta kattaukselta, mutta suurin osa oli onneksi roimassa alennuksessa. Vai mitäs sanotte siitä, että maksoin noista alunperin 50-70 euron rintaliiveistä 8 euroa kappale. Talk about lucky. VS:n outlet Jersey Gardensissa oli melkoinen hullunmylly, mutta tuotteet on järjestetty koon mukaan ja penkominen todellakin kannattaa. VS:n lippulaivamyymälä Herald Squarella on niin ikään käymisen arvoinen (pinkkiä, kimaltavaa ja söpöä pelkäävät kannattaa laittaa johonkin parkkiin visiitin ajaksi). Kunpa vaan olis ollut rahaa niihin treenipöksyihin!


Urheiluliivit: Victoria's Secret (outlet), Reebokin toppi: Burlington Coat Factory (outlet), 3/4-trikoot: Under Armour (outlet), Asicsin juoksusortsit x 2: Burlington Coat Factory (outlet)

URHEILUVAATTEET

Edullisten urheiluvaatteiden löytäminen Manhattanilta olikin helpommin sanottu kuin tehty. Urheilumerkkien omia liikkeitä, FootLockereita sun muita on keskustassa tietenkin pilvin pimein, mutta tällä hetkellä hinnat ovat eurooppalaiselle aika suolaiset. Jersey Gardensissa onneksi onnisti silläkin saralla. Urheiluvaatteita metsästävän kannattaa siellä ihan ensimmäiseksi suunnistaa epäilyttävän näköiseen Burlington Coat Factoryyn, josta löytyy rekkitolkulla koon mukaan järjestettyjä urheiluvaatteita. Uusimpia ja kuumimpia malleja outleteista on yleisesti ottaen turha metsästää (eiväthän ne pääse outletiin asti), mutta peruskamaa kyllä löytyy. Asicsin sortsit ja Reebokin toppi taisivat kaikki maksaa n. 10-12 euroa kappale. Jersey Gardensissa on myös Niken, Adidaksen, Under Armourin, Puman ja Reebokin liikkeet, ja Tuuli teki ainakin Reebokilla loistavia löytöjä. Löysin Niken liikkeestä aiemmin ihastelemani Free 4.0. Flyknitit, joiden hinta laski vielä kassallakin niin, että maksettavaksi jäi lopulta 70 euroa ja risat. Oon edelleen ihan rakastanut niihin! Lisäksi ostin kuvaamatta jääneen sähkönsinisen tuulitakin Uniqlosta.


Nahkaloaferit: Steve Madden (outlet), Nahkasandaalit: Steve Madden (outlet), Lenkkarit: Nike (outlet), Kalsarit Legginsit: Victoria's Secret Pink (outlet)

Laukku: Steve Madden (kirppari)

STEVE MADDEN

Steve Madden on vähän kyseenalainen kaveri mutta hyviä kenkiä tekee yhtä kaikki. Ostin kahdet kesäiset kengät Jersey Gardensin liikkeestä ja löysinpä vielä söpön laukun seuraavana päivänä brooklynilaiselta kirpparilta. Suomessa on kehno kenkävalikoima, ja välillä tuntuu, ettei rahallakaan löydä sellaista, mitä etsii. Steve Maddenin outlet-liikkeestä olisin voinut ostaa vaikka viisi paria, jos siinä vaiheessa päivää olisi vielä jaksanut sovitella.


Neuletakki: Tommy Hilfiger (outlet), Neule: Uniqlo

KORS, HILFIGER, RALPH LAUREN, CALVIN KLEIN YM.

Mä en itse ole minkään näiden amerikkalaisen keskihintaisen merkin fani, mutta tiedän, että Suomessa nämä merkit on kovassa huudossa. Jos siis himottelee vaikkapa nyt niitä Michael Korsin laukkuja, kannattaa ehdottomasti tsekata outletin tarjonta, jos sinne päin eksyy: jo valmiiksi halvemmat hinnat + kurssi + 40% alennus = shopping frenzy. Laadukkaat perusvaatteet alennettuun hintaan sen sijaan kelpaa mullekin, ja vähän harmittaa, ettei sinne Calvin Kleinin -70% aleihin enää ehditty eikä jaksettu mennä penkomaan. Myös Tommy Hilfigerin liikkeessä oli lähes kaikki 30-40% alennuksessa, ja harmaalle neuletakille jäi hintaa n. 35 euroa.



KOSMETIIKKA

Mielestäni ostelin meikkejä aika maltillisesti! Yksi syy siihen oli, etten löytänyt oikeastaan mitään, mitä olin ajatellut hankkia. Onneksi löytyi sitten kaikenlaista muuta, ettei ihan tyhjin käsin tarvinnut lähteä takaisinpäin... Taisinkin jo mainita, että innostuin Macy'sin Urban Decay -osastolla: mukaan lähti iiiihana Naked3-luomiväripaletti, Primer Potion odottamaan edellisen loppumista sekä Revolution High Color -nudehuulikiillon sävyssä Kinky. Mun ostokokemukseni vähän pilasi maailman omituisin asiakaspalvelu: myyjä oli vuoroin todella makeileva ja todella töykeä. Hän ehdotti, että meikkaisi mut, mihin ei kyllä olisi pitänyt suostua, sillä prosessiin meni yhteensä melkein puoli tuntia! Tätsä ei mitenkään voinut hakea kaikkia tuotteita heti meikkauspisteelle, vaan palloili välillä siellä sun täällä mitään sanomatta, aivasteli mun päälle ja näpräsi puhelintaan. No, ainakin noista ostoksista olen edelleen innoissani. Sephorasta ostin ketjun oman merkin irtopuuterin, nude-huulipunan ja värittömän huultenrajauskynän; Urban Decayn meikinkiinnityssuihkeen; Kat von D:n Studded Kiss -huulipunan kirkkaanpinkissä L'ecole des femmes -sävyssä sekä Anastasia Beverly Hillsin kulmakynän. Kaks viimeksi mainittua nousi heti mun top-listalle, ja noita Kat von D:n punia on ehdottomasti saatava lisää! En oo koskaan aiemmin tehnyt kulmakarvojani kulmakynällä, ja oon ajatellut, että sillä ei saisi aikaan kaipaamani luonnollista lopputulosta (as if mun kulmakarvat ois koskaan luonnollisen näköiset, mutta sitä oon kaivannut kuitenkin). En olisi voinut olla paljon enempää väärässä, haha. Kesällä ei ole tullut käytettyä huulipunaa raskaampaa meikkiä kuin kerran tai kaksi, mutta lupaan tässä syksyn lähestyessä tehdä näillä uusilla tuotteilla pari meikkiä tänne blogiinkin. Essien lakat herkullisen pinkissä Cute as a button -sävyssä ja hiekkaisessa Sand Tropez -sävyssä ovat CVS:ltä. CVS:ltä tarttui mukaan myös kasa Burt's Beesin huulirasvoja.

Jos tulee mieleen jotakin aiheesta New York ja miten saisin siellä rahani kulumaan, niin kysy ihmeessä!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

3. päivä New Yorkissa: Times Square

Meidän kolmas matkapäivä alkoi ei-niin-tyypillisellä New York -aktiviteetilla ja päättyi sitten siihen kenties kaikista tyypillisimpään. New York on merenrantakaupunki, jolta puuttuu merenrantakaupungin maine: vai oletko joskus kuullut puhuttavan rantalomasta New Yorkissa? Muinoin nuoruudessani kuuntelin paljonkin Ramonesia, mutta ei mulla ollut mitään hajuakaan, että Rockaway Beach on New Yorkissa. Sinne me kuitenkin torstaiaamupäivänä suunnattiin nauttimaan auringosta ja sipseistä. Kun takana oli kaksi päivää tavoitteellista turismia ja edessä painajaismainen outlet-helvetti, teki löysäily ihan hyvää. Pulssi nousi korkeintaan silloin, kun bongattiin delfiinejä! Mua jäi vähän harmittamaan, etten nähnyt Miamissa manaatin manaattia, mutta nytpä voin sanoa nähneeni delfiinejä New Yorkissa.

Meillä oli illalle alunperin varmaan jotain muitakin suunnitelmia, mutta päädyttiin kuitenkin väsäämään kotona tonnikalasalaattia ja lähtemään vasta illansuussa Manhattanille. Tarkoituksena oli käydä syömässä frozen yoghurtia 16 Handlesissa, mutta jumahdettiin matkalla kauppoihin (= meikä jumahti Macy'sin Urban Decay -osastolle) eikä loppujen lopuksi löydetty koko puljua. Haettiin lohdutukseksi jäätelöt Cold Stone Creamerystä ja mentiin tsekkaamaan Times Squaren valot ja vilinä.



Times Square kuuluu niihin "pakollisiin" nähtävyyksiin, joissa ei oikeastaan edes ole mitään kovin kummoista tai kiinnostava, mutta joita on vaikea jättää väliinkään – entä jos sittenkin jää jostain paitsi? Ei jää, voin luvata, mutta ei turistimassojen talloma, mainosvaloissa kylpevä alue ole myöskään huonon maineensa veroinen. Musta tuollaisissa paikoissa on oma viehätyksensä, joka tulee varmaan juurikin siitä fiiliksestä, että vaikka tässä ei loppujen lopuksi ole mitään ihmeellistä, niin täällä nää kaikki ihmiset vaan pyörii, poseeraa ja hymyilee – ja minä olen yksi heistä. Musta on muuten ylipäätään erikoista, että joillakin henkilöillä on tarve arvottaa toisten ihmisten kokemuksia kotona ja maailmalla ja määrittää, mikä on "oikeanlaista", "hyvää" ja "todellista" matkailua. Tottahan se pitää paikkansa, että jos New Yorkin matkallaan ei koskaan astu pois Broadwaylta, jää monenlaisia hienoja ja mielenkiintoisia asioita näkemättä ja kokematta, mutta ei siitä pitäisi kenenkään ulkopuolisen itselleen ongelmaa tehdä.


Kahdesta viimeisestä kuvasta kiitos Tuulille

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Nice, nicer, nicest, nice cream



Banaanijäätelö on ehdottomasti mun lemppariasia, mitä terveysherkkuihin tulee. Oikeastaan se on niin hyvää, että tuon "terveys"-etuliitteen voisi jättää pois – mun korvissa se saa kaiken kuulostamaan vähän kalsealta ja spirulinan makuiselta. Vaikka tykkäänkin kaiken maailman raakakakuista, banaanipannareista ja muista terveellisistä hyvänmakuisista asioista, ei mikään toistaiseksi ole tehnyt muhun niin suurta vaikutusta, että olisin jättänyt ei-niin-terveelliset herkut sikseen. Ei se raakasuklaa vaan maistu niin syntisen hyvältä kuin Fazerin Sininen, eikä smoothiebowl korvaa jäätelöä, vaikka hyvää olisikin. Mä olen myös voimakkaasti sillä kannalla, että kaikilla herkuilla – niillä syntisilläkin – voi olla mielenterveydellisiä vaikutuksia, kun niitä nauttii oikein ja kohtuudella.

Kuten todettua, banaanijäätelö eli kavereiden kesken nice cream on siinä synnittömien sarjassa kuitenkin ylitse muiden. Niin hyvää, niin helppoa, niin muuntautumiskykyistä! (Terkkui Tubulle.) Pari kypsää banaania paloina muovirasiaan ja pakkaseen niin pitkäksi aikaa kuin maltat odottaa. Paras koostumus tulee mun kokemuksen mukaan niin, että antaa banaanin olla pakastimessa esim. vuorokauden, ja nostaa sen vähän ennen valmistusta huoneenlämpöön, mutta sellaiset 5-6 tuntia antaa myös aika optimaaliset tulokset. Sauvasekoittimella sitten vaan homma jäätelöksi. Lisää suklaahippusia, ja sulla on suklaajäätelöä. Lisää kirsikoita, ja sulla on kirsikkajäätelöä. Lisää maapähkinävoita, ja sulla on snickers-jäätelöä. Lisää pistaasipähkinöitä, ja sulla on, no, pistaasipähkinäjäätelöä.

Mitä sä laitat sun banaanijäätelöön? Parhaat toppingit jakoon!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

2. päivä New Yorkissa: NYC by night

Ihan ensimmäiseksi mun on sanottava, että kovin monesta näköalasta en pulittaisi 30 dollaria. Varmastikaan kaikki eivät myöskään ajattele, että se oli sen arvoista – sun New York Experience on todennäköisesti mieletön ilmankin. Mutta kyllä se vaan oli niin maan perkeleen hohdokasta, siistiä ja upeaa, että ei kyllä yhtään kaduttanut! Päinvastoin olisi jäänyt kaduttamaan, jos en olisi ostanut sitä 30 dollarin hissilippua. Siis mihin? 30 Rockefeller Centerin katolle, turistien kesken Top of the Rockin näköalapaikalle.

New Yorkissa on muitakin näköalapaikkoja, esim. uusi One World Trade Center ja se kuuluisin, Empire State Building (molemmat 32 dollarista ylöspäin), ja drinkin hinnalla kaupunkia pääsee ihailemaan lukuisilta kattoterasseilta käsin. Näkymä 30 Rockin katolta on kuitenkin ikoninen, ja muutama muukin turisti oli valmis siitä sievoisen summan pulittamaan. Lipun Top of the Rockiin voi ostaa etukäteen, ja tämä mahdollisuus kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi. Lippu ostetaan tiettyyn 15 minuutin aikaikkunaan, jonka sisällä lippu on voimassa. Me haluttiin katolle hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, mutta vaikka oltiin lippuostoksilla jo puolilta päivin, oli parhaat ajat (puoli kahdeksasta auringonlaskuun, n. 20:30) jo täyteen buukattu. Saatiin onneksi liput ihan kohtuullisen ajan päähän, mikä koitui lopulta onnenkantamoiseksi – oltiin ylhäällä ennen pahinta ryysistä ja saatiin parhaat paikat. Ja kun köyhä opiskelija maksaa paikasta 30 dollaria, niin ihan hevillä ei kuulkaas siitä hievahdetakaan!

Meillä oli tosiaan hyvää aikaa säätää kameran asetuksia, räpsiä pönttöjä kuvia toisistamme (Juttaa on kiittäminen noista kuvista, missä meikämandariini pokkuroi) ja fiilistellä ylhäältä avautuvaa maisemaa pilvenpiirtäjineen. Valovoimaisemmalle objektiiville olisi ollut taas käyttöä, mutta yllättävän hyviä näistä tuli ilmankin – kiitos tukevan reunan, jonka viereen parkkeerasimme (suosittelen+++).

Ja se näkymä sitten? Se oli just niin hieno, kun on mainostettu. Henkeäsalpaava. In that moment, everything was beautiful and nothing hurt.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kesäkimppuhaaste



Vielä ehtii! Kukkia poimimaan, nimittäin. Elokuu on jo nurkan takana – se tuntuu makeana tuoksuna tuulessa, viileänä kosketuksena iholla, purppuraisena häivähdyksenä hämärässä ja kultaisena varjona ilta-auringossa. Mä olen aina pitänyt elokuusta, onhan se mun synttärikuukausi, mutta en voi mitään sille ajatukselle, että kesä lähestyy loppuaan. Opintojakaan ei voi enää kauaa vältellä, kun lukuvuosi- ja kurssi-ilmoittautumiset tulevat ajankohtaisiksi.

Tiedän, etten puhu vain omasta puolestani, kun totean, että tää kesä ei ollut ihan sitä mitä tilattiin. Iltalehtien lupauksista huolimatta ei saatu seksihelteitä. Ei mulla kuitenkaan mitään valittamisen aihetta ole. Tähän asti kesä on ollut ihan huikea. On oltu reissussa, on tehty gradua (tai ainakin sinnepäin), on istuttu brunsseilla, on lenkkeilty, on pidetty hauskaa, on mökkeilty, on poimittu mustikoita, on tanssittu, naurettu ja hengitetty vapaammin kuin kolmenkymmenen asteen helteessä on ikinä mahdollista. Vuosisadan rusketusraitoja ei ehkä tältä kesältä muistoksi jää, mutta nehän haalistuvat kuitenkin. Kannattaa siis investoida pysyvämpiin muistoihin.

Pitkäikäisiä eivät ole kesäkukatkaan, mutta juuri siksi niiden perässä kannattaa kyykkiä juuri nyt! Haastankin just sut lähtemään iltalenkille luontoon ja poimimaan sylin, tai nyrkin, täydeltä kukkia. Kuka muka ei ole joskus haaveillut, että koti olisi täynnä tuoreita kukkia? (Jos olet pahasti allerginen, niin saat luvan ohittaa tämän haasteen ilman sanktiota.)

tiistai 21. heinäkuuta 2015

2. päivä New Yorkissa: Greenwich Village

Keskiviikkona jatkoimme hyväksi havaitulla linjalla ja kiersimme nähtävyyksiä ykkönen silmässä, tällä kertaa länsi-Manhattanilla, Greenwich Villagen, West Villagen ja Chelsean ympäristössä. Ihan ensimmäiseksi suuntasimme kuitenkin downtowniin Century21:en katsastamaan, löytyisikö Tuulille lenkkareita. Ei löytynyt, eli eikun eteenpäin. Vielä yksi velvollisuus oli kuitenkin hoidettava alta pois ennen päivän varsinaisen pläänin toteuttamista: Top of the Rock -lippujen hankkiminen. Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin kuvien yhteydesssä, mutta todettakoon tässä, että jos haluaa ihailla auringonlaskua Rockefelleriltä käsin, kannattaa ostaa lippunsa ajoissa. Ensimmäinen varsinainen stoppi oli kuitenkin sympaattinen OatMeals (120 W 3rd St), joka nimensä mukaisesti tarjoaa kaurapuuroa. Ihan mistään peruselovenasta ei ole kysymys, vaan puuroonsa saa valita täytteet pitkästä listasta, josta löytyy niin perinteisempiä kuin eksoottisempiakin vaihtoehtoja (parmesaanipuuro, anyone?). Mä halusin kokeilla jotakin siltä väliltä ja tilasin puuron kurpitsasoseella ja pekaanipähkinöillä höystettynä. Hurrrjan hyvää ja sen verran tuhtia, että lounaasta meni. Jälkiviisaasti sanoisin, että hyvällä säällä puuro kannattaa napata mukaan ja syödä sopivasti jäähtyneenä vaikkapa Washington Square Parkissa kivenheiton päässä – pienessä ja ilmastoimattomassa puurobaarissa kuumaa puuroa lusikoidessa tuli nimittäin äkkiä hiki.



Puurobaarista jatkoimme tutkimusretkeämme Villagessa. Kävimme bongaamassa Frendeistä tutun talonkulman (en olisi tunnistanut, vaikka olisin kävellyt päin seinää) ja Sinkkiksen Carrien portaat (viereinen rakennustyömaa vähän niin kuin pilasin tämän kokemuksen) ja suuntasimme sitten Chelsea Marketiin. Paikan päällä oli ihan älytön tungos, minkä vuoksi ei oikein huvittanut jäädä hyörimään ja pyörimään – vanhaan tehtaaseen perustettu kauppahalli oli kuitenkin tyyliltään ja fiilikseltään juuri sellainen paikka, jossa meikäläinen viihtyisi hyvinkin monta tuntia, joten ens kerralla ehdottomasti uudestaan, vähemmän ruuhkaisena ajankohtana. Kävimme kuitenkin hakemassa hedelmäsalaatit ihanasta ruokakaupasta, joka myi kaikkea mahdollista tuoreista manteleista eksoottisiin mausteisiin. New Yorkin ehkä persoonallisin puisto, maanpinnan yläpuolelle vanhoille junanraiteille perustettu High Line Park alkaa aivan Chelsea Marketin vierestä ja onkin loistava paikka syödä kauppahallin houkuttelevista putiikeista ostettuja herkkuja. Käveltyämme hetken High Linen urbaaneissa maisemissa valloitimme paikkamme vihreällä nurmella. Taisin saada viime kesänä jotkut aurinkoöverit, kun nyt ei tee enää samalla tavalla mieli käristää nahkaa kuin ennen. Niinpä makoilin nytkin mieluummin varjossa, suojassa kuumana porottavalta auringolta. (Nyt sitä aurinkoa on kyllä ikävä.)



Me oltiin sovittu keskiviikkoillalle peräti kahdet treffit, yhdet Rockefeller Centerin ja toiset opiskelukaverimme Lotan kanssa, joka lomaili New Yorkissa viimeistä päivää. High Linelta palasimme lähtöruutuun puurobaarin kulmille, missä me ja Lotta kävimme syömässä jamaikalaista kanasalaattia. Greenwich Village on muuten täynnä kivoja kuppiloita ja kippoloita, joten alueella kannattaa pyöriä ruoka-aikaan. Siirryimme sulattelemaan viihtyisään Washington Square Parkiin, jossa oli arki-iltanakin käynnissä spektaakkeli poikineen. Jos multa kysytään, NYCissä parasta on se, että aina jossakin tapahtui jotain kiinnostavaa, yllättävää tai ilahduttavaa, oli se sitten spontaani soolokonsertti metrolaiturilla tai jättisaippuakuplia Central Parkissa.



Meidän hissikuljetus Top of the Rockiin lähti klo 19:10, ja siirryimme hyvissä ajoin kohti Rockefeller Centeriä. Kuvat katolta saavat kuitenkin jäädä seuraavaan postaukseen, koska a) niitä on paljon ja b) nää muut kuvat tokalta päivältä ei oo yhtään mun mieleen. Valitettavan usein kirkas auringonpaiste on yhtä kuin mahdottomat kuvausolosuhteet – etenkin, kun samaan kuvaan pitäisi tallentua kirkkaanvihreitä pensaita, kirkkaanpunaisia tiilitaloja ja kirkkaansininen taivas. Isossa kaupungissa eri objektiivien kanssa pelaaminen ei myöskään ole kaikkein paras vaihtoehto. Mulla oli mukana iskältä lainattu Sigman laajakulma, joka kyllä lunasti mukanaolonsa pilvenpiirtäjiä kuvatessa, sekä Tamronin 90 mm, jonka ihanuutta mä jaksan edelleen päivitellä, mutta näiden väliin jäi kuitenkin sellainen vakiolinssin mentävä aukko! Onneksi sain lainata iskältä tuota laajakulmaa, jonka ostamista aiemmin harkitsin: tuli todettua, että vaikka laajis onkin kätevä kaupunkilomalla, riittää se 20 mm useimpiin meikäläisen kuvaustarpeisiin vallan mainiosti. Seuraavaks ostoslistalla onkin siis valovoimainen vakiozoom erityisesti reissukäyttöön…