lauantai 27. kesäkuuta 2015

Vaahterankukkia

Ennen tätä kevättä en ole tajunnut, miten kauniisti vaahtera kukkii. Ja verivaahtera (tai mikä sen punaisen version oikea nimi sitten onkaan) kukkii vielä kauniimmin. Nämä kuvat ovat toukokuulta, kun olin Vantaanjoen varressa kokeilemassa uutta objektiiviani. Valo oli ihan täydellinen, ja joistain näistä tuli mielestäni todella hienoja!

vaahtera1 vaahtera2 vaahtera3 vaahtera4 vaahtera5 vaahtera6 vaahtera7 vaahtera8 vaahtera9 vaahtera10

torstai 25. kesäkuuta 2015

Terveissii Nykist!

Moi! Tulin vaan nopeasti ilmoittamaan, että jos haluaa seurata mun NYC-juttuja reissun aikana, niin pistäkää seurantaan Instagramissa
@paperilennokit ♥ Mistään ajantasasuudesta ei kyllä oo puhettakaan, kun ollaan suurin osa ajasta jonkun Mäkkärin ilmasen wifin kantaman armoilla. Pus pus!

Osakan valot

osaka16 osaka18 osaka19 osaka20 osaka22 osaka23 osaka24 osaka25 osaka26 osaka27 osaka28

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Osaka

Tiistai oli viimeinen päiväni Kiotossa, ja päätin ottaa sen rennosti. Paljon oli vielä näkemättä, mutta pitähään sitä seuraavallekin reissulle jotain säästää! Jätin siis kameran kotiin ja kävelin ympäri Higashiyamaa, ostin tuliaisia pienistä putiikeista ja nautin vielä viimeisen kerran kauniista naapurustosta, jossa olin saanut viettää aikani. Rakastuin Kiotoon, ihan oikeasti. Illalla oli kuitenkin pakattava laukku, aamulla syötävä viimeistä kertaa puuroa jääkylmässä keittiössä. Keskiviikkona otin junan kohti suurkaupunki Osakaa, herkkusuun ja shoppailijan paratiisia.

Reissussa rähjääntyneelle ja Kioton rauhaan tottuneelle matkaajalle kiireinen, sykkivä Osaka oli kuin isku vasten kasvoja. Ensivaikutelmani Osakasta: ihan liian iso, ihan liian äänekäs. Suurkaupungin kadut olivat pitkiä, leveitä ja täynnä ihmisiä kuin marssivia termiittejä. Otin käyttöön aiemmin Tokiossa käyneen ystäväni taktiikan ihmisvilinässä luovimiseen: pidä katse suoraan edessä, vähän yläviistossa ja kävele, kävele vaan. Toimii – etenkin, kun olet yleensä päätä pidempi.

Majoituin pieneen, sympaattiseen hostelliin (liikaa, ihan liikaa portaita mutta muuten kaikki ookoo) kävelymatkan päässä Namban asemalta. Paikan päällä selvisi, että varaamani "mixed dorm" oli "mixed" vain siksi, että minut oli tilan puutteen takia työnnetty sinne. Nukuin siis kerrossängyssä samassa huoneessa 7 miespuolisen tuntemattoman kanssa. Kun eksyttyäni n. 10 kertaa ensin Umedan ja sitten Namban valtavilla asemakomplekseilla ja raahattuani puoli päivää perässäni painavaa matkalaukkua vielä kannoin sen kapeita portaita kolmanteen kerrokseen haistaakseni kaiken sen tunkkaisten lakanoiden väleissä vellovan miehisen sukkahien, päästin tyhjässä hostellihuoneessa pienet väsyneet itkut. Sillä hetkellä vihasin Osakaa ja yksin matkustamista ja ihan kaikkea ja olin varma, että ne 7 nyt tyhjässä sängyssä asuvat miehet olisivat kaikki nelikymppisiä creepyjä, jotka eivät puhu sanaakaan englantia. Purin huulta ja pakenin ulos. Harhailin Namban kaduilla ja yritin sulkea korvani huutavilta mainostauluilta. Söin illallista pienessä tyhjässä curry-ruokalassa, jonka työntekijät näyttivät olevan hyvin otettuja kun turisti söi heidän vaatimattomassa ravintolassaan eikä jossakin muussa Dotonborin lukuisista ravintoloista. Istuin tunnin Starbucksissa juomassa matcha lattea ja surffailemassa. Lopulta olin niin väsynyt, että oli pakko palata hostellille ja kohdata huonetoverini. No, ne seitsemän nelikymppistä pervoa paljastuivat oikein mukaviksi, maailmaa nähneiksi, kohteliaiksi ja englantia sujuvasti puhuviksi nuoriksi kundeiksi. Mä en ole mitään hostellityyppiä siinä mielessä, että en ole kovin innokas tutustumaan jatkuvasti uusiin ihmisiin, olemaan sosiaalinen ja muuttamaan suunnitelmiani liittyäkseni jonkun toisen seuraan. Aika ujokin olen, mutta siitä huolimatta tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa ja halutessani small talkaan suomalaisittain sujuvasti. Oli siis mukavaa kuulla välillä omaa ääntään (maassa, jonka kieltä et puhu ja monet asiat hoidetaan automaateilla, tulee oltua uskomattoman pitkiä aikoja täysin hiljaa) ja vaihtaa Japani-kokemuksia muiden matkailijoiden kanssa.

Yöunien jälkeen oli huomattavasti helpompaa tarttua Osakan sykkeeseen. Torstai valkeni lämpimänä ja oli tosiaan toivoa täynnä. Ensimmäinen etappini oli Nijon linna, jonka ympärillä kymmenet (ehkä pikemminkin sadat?) kirsikkapuut odottivat vielä puhkeamistaan. Jokin puu linnan ulkopuolella olevan pienen temppelin pihassa kuitenkin kukki, ja mun lisäkseni sen ympärillä parveili kymmenkunta japanilaista kamera kädessä. Paikalla oli myös yksi hääpari, ja länsimaiseen häämeininkiin tottuneena "hääkuvaukset" näyttivät suloisen vaatimattomilta ja hienostelemattomilta. Mä oon varmaan jo kertaalleen tän sanonutkin, mutta musta oli ihanaa, kun ei tarvinnut tuntea oloaan kahjoksi pysähtyessään kuvamaan jotain random puuta kadun varrella – kaikki muutkin tekivät niin! Itse linnakin oli ihan komia ja silleen, mutta mulla on useampi kuva noista kukista kuin siitä. Hehe. Paistattelin hetken aikaa päivää linnan muureilla ja lähdin sitten takaisin modernimpiin maisemiin.

Pyörin iltapäivän Umedan kaupunginosassa, johon on keskittynyt Osakan liike-elämä ja iso kasa shoppailumahdollisuuksia, kuten HEP Five -ostoskeskus, jonka katolla on punainen maailmanpyörä ja sisäpuolella katosta roikkuu isoja punaisia valaita. Perus. Villiinnyin Uniqlon lippulaivamyymälässä ja vietin siellä varmaan toista tuntia. Umedan pääasiallinen turistihoukutin on kuitenkin Umeda Sky Building, jonka huipulle 173 metrin korkeuteen pääsee sopuisaan hintaan ihailemaan alapuolella levittäytyvää kaupunkia. Hyppäsin hissiin hyvissä ajoin ja ehdin nähdä paitsi ilta-auringon, auringonlaskun, iltahämärän ja suurkaupungin epätäydellisen pimeyden. Maaliskuu oli varmaankin hyvä ajankohta tälle taivasilmiöbongailulle, kun auringonlaskusta pimeyteen ei kulunut montaakaan kymmentä minuuttia. Odotellessa istuskelin aulassa, kirjoittelin kortteja ja hyödynsin Osakan kaupunkiwifiä, jonka toiminta-alue oli reikäinen kuin emmentalkiekko. Mä en ole ennen ollut missään suurkaupunkimaisessa suurkaupungissa, jossa olisi päässyt ihailemaan kaupungin valoja korkeuksista käsin, joten olin aika fiiliksissä Osakan yöllisestä kauneudesta. Laitan loput kuvat erilliseen postaukseen, koska tässä alkaa näitä kuvia olla taas jo ihan kiva määrä.

Illalla palasin hetkeksi pyörimään Dotonborin värikkäisiin, välkkyviin maisemiin ennen nukkumaanmenoa. Perjantai oli viimeinen päiväni Japanissa, ja aloitin sen vierailemalla yhden Seattlesta kotoisin olevan huonetoverini kanssa Osakan akvaariossa. Mitään erityistä siellä ei varsinaisesti ollut nähtävissä, mutta altaiden suunnittelu oli kyllä parasta, mihin olen törmännyt. (Mua naurattaa, kun kuulostan ihan joltain todella omistautuneelta akvaarioharrastajalta.) Altaat olivat isoja ja reitti kiersi niiden ympärillä niin, että jokaiseen isompaan altaaseen oli monta ikkunaa. Esimerkiksi pingviinien ja delfiinien touhuja pääsi seuraamaan sekä vedenpinnan ylä- että alapuolelta, mikä on varmaan erityisesti perheen lyhyemmille jäsenille erittäin jees. Olin laiska kuvaamaan niissä vähän heikoissa valaistusolosuhteissa, mutta totta kai meduusoista oli pari kuvaa saatava. Ja yhdestä erittäin tyytyväisen näköisestä hylkeestä.

Perjantain lopputunnit kuluivat pakatessa, postimerkkejä etsiessä, ja viimeistä kertaa Namban kaduilla pyöriessä. Mun käteisvarat loppuivat nihkeästi juuri viimeisenä päivänä, kun olisin vielä tarvinnut käteistä illallista ja lentokenttäjunaa varten (jälkimmäisen olisi muistaakseni lopulta voinut maksaa kortillakin). Postitoimiston automaatista sai onneksi nostettua tarpeeksi pienen summan, joten kävin syömässä vielä viimeiset liukuhihnasushit. Ja lauantaina lensinkin sitten Suomeen kameran ja pääkopan muisti täynnä.

osaka1 osaka2 osaka3 osaka4 osaka5 osaka6 osaka8 osaka9 osaka10 osaka11 osaka12 osaka13 osaka14 osaka15 osaka17 osaka21 osaka29 osaka30 osaka31 osaka32 osaka33 osaka36 osaka37

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Matka-aiheinen Liebster Award -haaste



1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Kiitos haasteesta Discovering Sunbeams -blogin Johannalle, jolta sain vastattavaksi seuraavat kysymykset:

1. Minne haluaisit tällä hetkellä eniten matkustaa?
Vaikea, vaikea kysymys! Ehkä sellaiselle pitkälle reissulle Pohjois-Amerikkaan.

2. Pohjoisin ja eteläisin paikka, jossa olet käynyt?
Tää on nyt vähän noloa jo, mutta mä en ole koskaan ollut Pietarsaarta pohjoisemmassa... Eteläisin paikka on Florida Keys.

3. Mieleenpainuvin ruokaelämys ulkomailta (hyvässä tai pahassa)?
Hyvässä ja pahassa sellainen ihan mielettömän herkullinen kurpitsakorianteriäyriäishässäkkä, mitä syötiin Tuulin kanssa Lissabonissa. Haastavan siitä teki mun iljetyskammotus kaikkia kokonaisia äyriäisiä kohtaan: lautasella oli nimittäin jokin käsittämättömän kuvottaa, kovakuorista toukkaa muistuttava elukka (en tiedä, olisko se edes ollut tarkoitettu syötäväksi, mutta not a chance, babe), jolla oli ällöttävän oksettavat jalat, jotka vielä LIIKKUI, kun Tuuli tökkäsi sitä veitsellä. Hyi helvetti, mulla menee kylmiä väreitä tätä kirjoittaessakin, niin hirvee se oli! Mä en yhtään liiottele, kun sanon, että vaati aikamoista psyykkaamista ensin syödä se ruoka tuon jälkeen, mutta pakkohan se oli – reissun epäilemättä paras ateria!

4. Missä menoissa säästät ensimmäisenä, kun tarkoitus on haalia reissubudjettia kasaan?
Tähän mä en oikein osaa vastata. Oon nimittäin säästänyt niin, että laitan aina palkasta suoraan säästötilille jonkun summan, joten tavallaan sitä rahaa ei koskaan ole ollutkaan muussa käytössä kuin matkakassassa.

5. Jos olisi pakko valita jompi kumpi, matkaisitko mieluummin kävellen vai polkupyörällä?
Varmaan pyörällä, vaikka katuisinkin sitä myöhemmin.

6. Pesetkö matkoilla pyykkisi itse vai pesetätkö ne muualla?
Oon kyllä aina pessyt itse, jos on ollut tarvetta, enkä oo sellaisissa maissa oikeestaan matkaillutkaan, missä pyykkien pesettäminen olisi ollut yleinen käytäntö. Sehän ois kyllä aika loistava keino tukea paikallisten elinkeinoja!

7. Miten suhtaudut kotiseutumatkailuun – tylsää vai superhienoa?
Superhienoa! Etenkin täällä Helsingissä, kun on niin paljon hienoja paikkoja, joista en vielä edes tiedä. Onneksi mulla on paljasjalkaisia kavereita, jotka opastavat uusiin mahtaviin mestoihin!

8. Kerro jostain pakahduttavan ihanasta reissuhetkestä.
Voi, näitä on monia! Esim. se, kun astuttiin ulos Venetsian rautatieasemalta ja vastassa oli just se mielikuvien Venetsia. Tai se, kun hyppäsin kamalan lentomatkan jälkeen Miamissa taksiin ja huristeltiin ikkuna auki palmujen reunustamia katuja pitkin. Tai se, kun kiivettiin Pohjois-Espanjan vihreillä rinteillä porottavassa auringossa ja kuunneltiin lehmänkellojen sointia. Ensimmäisenä tulee ehkä kuitenkin tämä: Serbia, tammikuu 2013. Pojat herättää mut ja Paulinan auton takapenkiltä ja käskee ulos. Puolinukuksissa kiipeän autosta ja nostan katseeni kohti mustimman pimeyden keskellä loistavaa kirkkainta tähtitaivasta. Olin niin tokkurassa, että tuo koko hetki tuntuu ihan epätodelliselta, mutta muistan kuitenkin aina ne taivaankannella välkkyvät jalokivet.

9. Pelottavin tai hämmentävin kokemuksesi matkojen varrelta?
Hämmentävimpään liittyy mojitohumala Barro Altossa, tuntematon mies ja mun likaiset varpaat. Eikä siitä sen enempää. Pelottavin kokemus oli varmaankin se, kun ajeltiin pilkkopimeässä Montenegron kapeita, kiemuraisia vuoristoteitä, laulettiin Yogi Bearia ja pelättiin henkemme edestä, että vastaan tulee auto tai ajetaan tieltä.

10. Minkälaisia kokemuksia yleensä haet matkoiltasi?
Hmmm. Sellaisia kokonaisvaltaisia onnellisuuden kokemuksia. Kokemuksia siitä, miten eri tavoin meidän lajimme on elämänsä eri puolilla maailmaa järjestänyt, ja miten samanlaisia me kaikkien niiden erojen alla kuitenkin ollaan.

11. Haluaisitko muuttaa asumaan ja työskentelemään ulkomaille? Jos, niin millaiseen maahan?
Joo! Oman alan töitä tuskin tulee koskaan Suomen ulkopuolelta löydettyä, mutta esim. jotain jatkokoulutusta voisin hyvinkin joskus lähteä hakemaan muilta mailta vierahilta. Lisäksi musta ois ihan mahtavaa omistaa joskus hamassa tulevaisuudessa (viimeistään sit eläkkeellä) kakkosasunto jossain sääolosuhteiltaan miellyttävämmässä maailmankolkassa. Haaveilen myös asuvani joskus pari kuukautta Etelä-Ranskassa kieltä opetellen, viiniä lipittäen ja kirjoittaen.

Ja tässä mun 11 kysymystä haastetuille:

1. Kerro ensimmäisestä ulkomaanmatkastasi.
2. Jaa jokin kokemuksesi kulttuurien yhteentörmäyksestä.
3. Mitkä 3 paikkaa/kokemusta haluaisit näyttää matkailijalle kotipaikkakunnallasi/sen ympäristössä?
4. Millainen matkailija olet mielestäsi?
5. Kiehtovatko sinua enemmän ihmiskunnan taidonnäytteet vai luonnon mestariteokset?
6. Mihin sellaiseen keksintöön/ilmiöön/asiaan olet maailmalla törmännyt, mikä pitäisi ehdottomasti saada Suomeen?
7. Entä mitä kaipaat Suomesta, kun olet ulkomailla? (Paitsi tietenkin perhettä, ystäviä jne.)
8. Mitä ehdottomasti pakkaat mukaan jokaiselle matkalle? (Paitsi tietenkin passi, hammasharja jne.)
9. Suosikkikaupunkikohteesi?
10. Matkavinkki, jonka olet aina halunnut jakaa?
11. Nimeä viisi matkakohdetta, joihin on ihan pakko vielä päästä!

Ja haaste lähtee eteenpäin näille pallontallaajille:
Anna tuulen kuljettaa
Mennen ja tullen
kjempejente
Hyppysellisiä

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Bambeja! Bambeja kaikkialla! eli Nara, Japani

(Mun pitää ottaa nyt tiivis loppukiri näiden Japani-kuvien kanssa, että pääsen sitten joskus ennen joulua heittämään kehiin seuraavankin matkan kuvat. Oopsie.)

Alunperin mun oli tarkoitus käydä Narassa vasta tiistaina, mutta vietettyäni aamupäivän Fushimi Inari Taishassa päätinkin suunnata sinne jo maanantaina. Naraan pääsee paikallisjunalla alle tunnissa, eikä lippukaan paljon maksanut, joten päiväretki Kiotosta tai Osakasta on ehdottomasti tekemisen arvoinen! Japanin pääkaupunki sijaitsi Narassa vuosina 710-794 ennen kuin siirtyi Heian-kyoon eli nykyiseen Kiotoon, ja pienessä kaupungissa on edelleen paljon nähtävää. Kuuluisimpia ovat kuitenkin Tōdai-jin temppeli ja siellä sijaitseva valtava pronssinen Buddha-patsas, Daibutsu, sekä Naran peurat. Niin, peurat. Peuroja pidetään shintolaisten jumalten viestinviejinä, ja niitä kuljeskelee Naran puiston alueella vapaana varmasti sadoittain. Peurat eivät ole varsinaisesti kesyjä, joten niitä tulee ajatella ja kohdella villieläiminä, mutta aika lempeitä ne kuitenkin ovat. Verenhimoisiksi ne muuttuvat siinä vaiheessa, kun turistilla on kädessään niiden ruokkimiseen tarkoitettu keksi. Ahneet otukset lähtevät perään, kaivelevat taskuja ja ahdistavat varomattoman matkailijan nopeasti nurkkaan. Ja kaikesta huolimatta ei voinut kuin hymyillä ja huokailla ihastuksesta!

Myös Tōdai-jin temppeli oli vaikuttava – miten noin iso rakennus voisi muuta ollakaan. Sisällä ihmiset jonottivat ryömiäkseen läpi kolosta, joka demonstroi Buddha-patsaan sieraimen kokoa. Jätin väliin ja lähdin ostamaan kirsikkapehmistä.

nara1 nara2 nara3 nara4 nara5 nara6 nara8 nara9 nara10 nara11 nara12 nara13 nara14 nara15 nara17 nara18 nara20 nara21 nara22 nara27 nara23 nara24 nara26 nara16