torstai 14. toukokuuta 2015

Keltainen sadetakki

13.5.2015, Kaisa-talo, Helsingin yliopisto

Ihan ensin huomasin keltaisen sadetakin. Sitten pojan, jonka harteilla se tuli sisään. Oli kultaiset kiharat ja hymy korvasta korvaan. Minä olin nolona, kun meinasin jäädä hissistä väärässä kerroksessa, mutta poika ei ollut moksiskaan, hymyili vaan ja katsoi silmiin. Vaihdettiin muutama sana (herttaisen yhdentekevä), jaettiin se liian lyhyt hetki hississä. Jatkoin matkaani joogaan, eikä shavasanoista tullut mitään: ei sitä hymyä kuulkaa niin vain suljettu pois mielestä.

Ei tästä varmaankaan vuosisadan rakkaustarinaa tule. Mutta jo sellaisen mahdollisuus kutkuttaa! Tiedän ainakin, mitä teen, kun seuraavan kerran sataa: laitan vaaleanpunaiset lasit nenälle ja lähden etsimään vilausta keltaisesta sadetakista. Aina kannattaa astua ovesta ulos, vaikka sitten väärässä kerroksessa – koskaan ei tiedä, keneen törmää.

2 kommenttia: