perjantai 29. toukokuuta 2015

Fushimi Inari Taisha

Mun pitää pistää pökköä pesään näiden kuvien kanssa tai joudutte katsomaan niitä vielä juhannuksenakin! Palataan siis maaliskuiseen Kiotoon ja yhteen reissuni kohokohdista, Fushimi Inari Taishan temppeliin. Fushimi Inari Taisha on riisinjumala Inarin pääpyhäkkö ja kuuluisa erityisesti tuhansista punaisista torii-porteista (länkkärien keskuudessa todennäköisesti Geishan muistelmat -leffan ansiosta), jotka kiemurtelevat pitkin vuoren rinnettä. Jokainen portti on jonkin japanilaisen liikeyrityksen lahjoittama (ei tietenkään hyvää hyvyyttään vaan jotta bisnes sujuisi Inarin armosta), ja luin jostakin, että tällä hetkellä lahjoittajia on jonoksi asti, kun uusia isoja portteja ei alueelle mahdu ennen vanhojen lahoamista.

Lähdin kohti temppeliä maanantaiaamuna hyvillä fiiliksillä. Olin lukenut, että vaikka temppeli kuhiseekin turisteja kaikkina aikoina, ihmisvirrat ehtyvät nopeasti ensimmäisten satojen metrien jälkeen. Olin siis varma, että tällä kertaa mä saisin napattua juuri sen valokuvan, jonka halusin. No joo, eihän se ihan niin mennyt sitten kuitenkaan. Portit on rakennettu tiheään nimittäin vain lyhyeltä matkalta heti reitin alusta, minkä jälkeen ne sijaitsevat paljon kauempana toisistaan. Mikäli haluaa sellaisen mystisen kuvan punaisesta porttitunnelista, on siis jättäydyttävä kanssaturistien armoille. Mutta siitä lisää myöhemmin, nimittäin noin neljän kilometrin mittaisen reitin kiipeäminen rinteitä pitkin oli ehdottomasti raskaudestaan huolimatta erittäin suositeltava kokemus! Sää oli epävakainen, ja taivaalta alkoi tihuttaa vettä, kun lähdin seuraamaan torii-porttien reunustamaa reittiä. Ensimmäiselle etapille saavuinkin aika lailla mieli maassa. Sellaiset hetket olivat mielestäni yksin matkustamisessa ikävimpiä mutta kasvattavimpia. Ei auttanut kuin hyväksyä se, että mun suunnitelmat eivät toteutuneet. Ja sitten hyväksyä se, että se otti päähän, niin lapsellista kuin sellaisesta tuohtuminen onkin. Ja sitten päästä koko hommasta yli, sillä en todellakaan aikonut pilata ainutlaatuista kokemusta turhalla kiukuttelulla. Mitä ylemmäs kiipesin, sitä harvemmassa olivat vastaantulijat ja pikku hiljaa aurinkokin alkoi jälleen ilmoitella itsestään. Reitin varrella, metsän keskellä oli salaperäisen näköisiä alttareita, joitakin pieniä kauppoja ja paljon hiljaisuutta. Niin, ja paljon portaita – jaloissa tuntui kyllä jälkeenpäin, vaikka pysähtelinkin jatkuvasti kuvaamaan porttien väristä siilautuvia auringonsäteitä.

fushi1 fushi2 fushi3 fushi31 fushi32 fushi4 fushi5 fushi6 fushi7 fushi8 fushi9 fushi11 fushi12 fushi14 fushi15 fushi16 fushi17 fushi18 fushi19 fushi20 fushi21 fushi22 fushi23 fushi24 fushi25 fushi26 fushi27 fushi28 fushi29 fushi30 fushi13


Tän tarinan opetus olisi voinut olla, että älä ota sitä vakavasti, mutta kävikin niin, että kärsivällisyys maan perii. Mä nimittäin sain kuin sainkin sen haluamani kuvan, itse asiassa useamman! Siinä kohdassa, missä portit on rakennettu vieri viereen, kulkee kaksi torii-käytävää, joista toisen hoksasin paluumatkalla olevan melko kansoittamaton. Käytin hyväkseni yhtä toista tilaisuuteen tarttunutta kuvaajaa ja napsin tyytyväisenä kuvia. Risteyskohdassa meinasin jatkaa matkaa, sillä toinen käytävä oli jatkuvasti täynnä ihmisiä. Jäin kuitenkin kamerani kanssa viattomasti kärkkymään, ja yksi jos toinenkin pysähtyi kohteliaasti taakseni olettaen, että olin ottamassa kuvaa (en siis tähtäillyt kärsimättömän näköisenä etsimen läpi, vaan odottelin kamera kädessä). Muutaman vastaantulijan jälkeen tapahtui suoranainen ihme, ja käytävän mutkaan syntyi tyhjiö, jonka molemmissa päissä oli turistitulppa! Toisella puolellakin oli siis hoksattu, mitä oli tapahtumassa, ja sitten sulkimet räpsyivätkin jo täyttä häkää. Mun teki mieli halata kaikkia niitä ihmisiä, niin hyvä fiilis (ja niin kivoja kuvia) mulle tuosta yhteistahdon osoituksesta jäi!

4 kommenttia:

  1. Hauskaa kyllä kun näyttää niin tyhjältä ja autiolta, mikä ei todellakaan ole totuus tollasissa paikoissa! :D Kiva aina välillä huomata ihmisiä, jotka katselevat ympärilleen ja huomioivat toisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niinpä! :D Aika kauan sai kärkkyä, että sai haluamansa kuvan. Ja välillä kun ketään ei ollut tullut viiteen minuuttiin vastaan, niin just silloin tietenkin tuli joku maailmanluokan hituri, kun yritti saada kuvaa. :''D Tough life. Mut sitä ilahduttavampaa kyllä onkin, kun joku huomioi! Etenkin, kun suurin osa on tuolla samalla asialla. Etenkin reitin alussa, kun ihmisiä vielä riitti, niin mäkin aina pysähtelin kohteliaasti odottamaan, että joku muu saa otettua sen kuvansa.

      Poista
  2. Jos satun ostamaan lentoliput Japaniin lähiaikoina, taidan laittaa laskun sulle, sillä tämä Japanikuume on niin sun syytä!! Ja onhan viime kerrasta jo aikaakin.. ;)

    Eiku aivan mielettömän kauniita kuvia taas. On se vaan upea maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kohtalotoveri! :D Munkin meinaan tekisi mieli lähteä heti uusiksi, kun ois vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa!

      Poista