perjantai 29. toukokuuta 2015

Reippaan väen raparperipiirakka

raparperi raparperi2


Käytimme eilen treenien jälkeen taas hyväksemme taloyhtiön saunomismahdollisuutta ja kutsuimme lauteille lisävahvistusta. Ajatus kirpsakasta, rahkan tasapainoittamasta raparperipiirakasta on kytenyt mielessä siitä asti, kun hoksasin ensimmäiset raparperinvarret kaupasta. Tartuin siis tilaisuuteen, kun kerran oli syöjiäkin luvassa. Hyvinhän tuo maittoi!

Tässä piirakassa voita on käytetty vain piirakkavuoan voiteluun (ja senkin voi toki halutessaan hoitaa öljyllä) ja sokeria lisätty maltillisesti, joten tätä voi hyvällä omatunnolla syödä iltapalaksi ja pakata seuraavana päivänä evääksi. Pohjan tein tämän omenapiirakan ohjeen mukaisesti, ihan vähäisesti soveltaen.

Pohja:
2,5 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1,5 tl leivinjauhetta
kardemummaa
kanelia
2 kypsää banaania
2 kananmunaa
n. 1 dl mantelimaitoa

Täyte:
n. 1/2 l raparperia pilkottuna
1 prk laktoositonta vaniljarahkaa (Valio Eila)
n. 1 dl laktoositonta turkkilaista jogurttia
1 kananmuna
(ruskeaa) sokeria maun mukaan, esim. 1-2 rkl

Aloita puhdistamalla, kuorimalla ja pilkkomalla raparperi. Minulla oli muistaakseni 5 keskimittaista raparperinvartta, ja niistä riitti runsaasti täytteeksi. Jos kuitenkin käy niin, ettei raparperi riitä, mukaan voi heittää pakastimesta mansikoita tai pilkottua/raastettua omenaa. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Valmista täyte sekoittamalla rahka, jogurtti ja kananmuna. En halunnut tehdä piirakasta kovin makeaa, ja maustetussa rahkassa sokeria on jo valmiiksi. Ripottelin kuitenkin "varmuuden vuoksi" intiaanisokeria piirakan päälle ennen uuniin laittamista, mutta tässä vaiheessa sokerin voi halutessaan sekoittaa myös täytteeseen.
Voitele/öljyä (ja tarvittaessa korppujauhota) pyöreä piirakkavuoka (26-28 cm). Valmista taikina sekoittamalla ensin leivinjauhe ja mausteet kaurahiutaleisiin. Lisää kananmuna, banaani ja maito. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Taikina saa jäädä löysäksi. Levitä taikina piirakkavuokaan, raparperit päälle ja täyte peitoksi. Paista uunin keskitasolla n. puolisen tuntia, kunnes pohja on kypsä ja täyte hyytynyt ja ottanut vähän väriä. Nauti hyvässä seurassa sellaisenaan tai vaniljajäätelön/-kastikkeen kanssa.

Fushimi Inari Taisha

Mun pitää pistää pökköä pesään näiden kuvien kanssa tai joudutte katsomaan niitä vielä juhannuksenakin! Palataan siis maaliskuiseen Kiotoon ja yhteen reissuni kohokohdista, Fushimi Inari Taishan temppeliin. Fushimi Inari Taisha on riisinjumala Inarin pääpyhäkkö ja kuuluisa erityisesti tuhansista punaisista torii-porteista (länkkärien keskuudessa todennäköisesti Geishan muistelmat -leffan ansiosta), jotka kiemurtelevat pitkin vuoren rinnettä. Jokainen portti on jonkin japanilaisen liikeyrityksen lahjoittama (ei tietenkään hyvää hyvyyttään vaan jotta bisnes sujuisi Inarin armosta), ja luin jostakin, että tällä hetkellä lahjoittajia on jonoksi asti, kun uusia isoja portteja ei alueelle mahdu ennen vanhojen lahoamista.

Lähdin kohti temppeliä maanantaiaamuna hyvillä fiiliksillä. Olin lukenut, että vaikka temppeli kuhiseekin turisteja kaikkina aikoina, ihmisvirrat ehtyvät nopeasti ensimmäisten satojen metrien jälkeen. Olin siis varma, että tällä kertaa mä saisin napattua juuri sen valokuvan, jonka halusin. No joo, eihän se ihan niin mennyt sitten kuitenkaan. Portit on rakennettu tiheään nimittäin vain lyhyeltä matkalta heti reitin alusta, minkä jälkeen ne sijaitsevat paljon kauempana toisistaan. Mikäli haluaa sellaisen mystisen kuvan punaisesta porttitunnelista, on siis jättäydyttävä kanssaturistien armoille. Mutta siitä lisää myöhemmin, nimittäin noin neljän kilometrin mittaisen reitin kiipeäminen rinteitä pitkin oli ehdottomasti raskaudestaan huolimatta erittäin suositeltava kokemus! Sää oli epävakainen, ja taivaalta alkoi tihuttaa vettä, kun lähdin seuraamaan torii-porttien reunustamaa reittiä. Ensimmäiselle etapille saavuinkin aika lailla mieli maassa. Sellaiset hetket olivat mielestäni yksin matkustamisessa ikävimpiä mutta kasvattavimpia. Ei auttanut kuin hyväksyä se, että mun suunnitelmat eivät toteutuneet. Ja sitten hyväksyä se, että se otti päähän, niin lapsellista kuin sellaisesta tuohtuminen onkin. Ja sitten päästä koko hommasta yli, sillä en todellakaan aikonut pilata ainutlaatuista kokemusta turhalla kiukuttelulla. Mitä ylemmäs kiipesin, sitä harvemmassa olivat vastaantulijat ja pikku hiljaa aurinkokin alkoi jälleen ilmoitella itsestään. Reitin varrella, metsän keskellä oli salaperäisen näköisiä alttareita, joitakin pieniä kauppoja ja paljon hiljaisuutta. Niin, ja paljon portaita – jaloissa tuntui kyllä jälkeenpäin, vaikka pysähtelinkin jatkuvasti kuvaamaan porttien väristä siilautuvia auringonsäteitä.

fushi1 fushi2 fushi3 fushi31 fushi32 fushi4 fushi5 fushi6 fushi7 fushi8 fushi9 fushi11 fushi12 fushi14 fushi15 fushi16 fushi17 fushi18 fushi19 fushi20 fushi21 fushi22 fushi23 fushi24 fushi25 fushi26 fushi27 fushi28 fushi29 fushi30 fushi13


Tän tarinan opetus olisi voinut olla, että älä ota sitä vakavasti, mutta kävikin niin, että kärsivällisyys maan perii. Mä nimittäin sain kuin sainkin sen haluamani kuvan, itse asiassa useamman! Siinä kohdassa, missä portit on rakennettu vieri viereen, kulkee kaksi torii-käytävää, joista toisen hoksasin paluumatkalla olevan melko kansoittamaton. Käytin hyväkseni yhtä toista tilaisuuteen tarttunutta kuvaajaa ja napsin tyytyväisenä kuvia. Risteyskohdassa meinasin jatkaa matkaa, sillä toinen käytävä oli jatkuvasti täynnä ihmisiä. Jäin kuitenkin kamerani kanssa viattomasti kärkkymään, ja yksi jos toinenkin pysähtyi kohteliaasti taakseni olettaen, että olin ottamassa kuvaa (en siis tähtäillyt kärsimättömän näköisenä etsimen läpi, vaan odottelin kamera kädessä). Muutaman vastaantulijan jälkeen tapahtui suoranainen ihme, ja käytävän mutkaan syntyi tyhjiö, jonka molemmissa päissä oli turistitulppa! Toisella puolellakin oli siis hoksattu, mitä oli tapahtumassa, ja sitten sulkimet räpsyivätkin jo täyttä häkää. Mun teki mieli halata kaikkia niitä ihmisiä, niin hyvä fiilis (ja niin kivoja kuvia) mulle tuosta yhteistahdon osoituksesta jäi!

torstai 28. toukokuuta 2015

Ostolakkorikkuri

Mulla on kaiken muun ohessa tapana hysterisoida omaa kulutustani ja pitää itseäni jonain interventiota tarvitsevana lainakierteeseen pudonneena himoshoppaajana, vaikka todellisuudessa mun kulutus on ihan järkevää. Tulevaa reissua (josta mä en olekaan vielä sanonut mitään täällä blogin puolella, apua) silmällä pitäen olen kuitenkin tässä kevään mittaan julistanut itseni kerran jos toisenkin ostolakkoon, vaihtelevalla menestyksellä.

kesäkledjut

Kesävaatteiden suhteen mun on ollut helppo hillitä itseni – pari viikkoa sitten pyörin aikani kuluksi Zarassa ja naureskelin absurdille tilanteelle, kun ihmiset penkoivat talvitakeissaan ohuenohuita kesäriepuja pullistelevia rekkejä. (Let's face it, sille valkoiselle maksimekolle ei ole Suomessa kovinkaan paljon käyttöä. Ei ainakaan niin paljon, että niitä kannattaisi ostaa kolmin kappalein.) Jostain syystä ne uudet bikinit on kuitenkin joka kevät saatava, kun edellisistä löytyy aina jokin vika... Tällä kertaa mun valinta osui H&M:n keltaiseen yläosaan, joka on oikeastaan jo ajalta ennen ostolakkoa, mutta tuli kuitenkin sortsihaalarien seuraksi kuvaan. Sortsihaalarit on niin ikään H&M:n kesämallistosta. Mä olen elätellyt heikkoa toivoa kropalleni sopivista sortsihaalareista jo vuodesta 2011, ja nyt vihdoin mä ne löysin: nää ei kiristä tai nouse mistään hämmentävistä paikoista eikä muistuta liikaa yöpukua vaan on oikeastaan melkein tyylikkäät! Täydellinen kesäasu. Nyt pitää vaan odotella niitä 30 asteen helteitä.

lakat

Suurin kynnys mulle on ollut olla ostamatta kosmetiikkaa, ja niiltä osin lakko on houkutuksista pitänyt ihan hyvin lukuunottamatta näitä kahta kynsilakkaa. Mut kun ne oli tarjouksessa! Eikö muuten olekin hassua, että yleensä fashion-etuliite minkä tahansa tuotteen tai liikkeen nimessä kertoo, että se on kaikkea muuta kuin fashion? Näistä We Care Iconin lakoista mä olen kuitenkin tykännyt, ja onhan nämä ihan täydelliset kesäsävyt.

topit

Totesin tässä päivänä eräänä, että mun vuonna 2010 ostetut urheiluliivit saattaisivat kaivata päivitystä... Olin jo aiemmin käynyt kokeilemassa näitä H&M:n liivejä ja tuntuivat yllättävänkin tukevilta, joten käväisin sitten hakemassa muutamat kotiin. Toi pinkki on niin mehevän värinen, että mun tekisi mieli käyttää sitä koko ajan!

kastehelmet

Noin vuosi sitten mun päässä naksahti, ja totesin, että Iittalan Kastehelmi-sarja on aivan ihana. Mä en ole mikään keräilijäluonne, joten tuikut sun muut ovat jääneet ostamatta, mutta nyt sitten hankin itselleni neljä jälkiruokakulhoa. Järkeilin tämän niin, että jos ja kun kerran tarvitsen lasiset jälkiruokakulhot, niin parempihan se on ostaa heti omaa silmää miellyttävät sen sijaan, että varastoisi kaappiin halpaa rumaa lasitavaraa. Mä oon muuten ihan loistava tässä lievää katumusta mutta kuplivaa hilpeyttä aiheuttavien ostosten järkiperustelussa, kysykää keneltä tahansa!

Ettei tämä menisi liian kevytmieliseksi, niin totean, että musta on tärkeää tarkkailla omaa kulutustaan ja miettiä, onko se, että "mä haluan" tarpeeksi hyvä peruste ostokselle. Joskus se voi ollakin, mutta aina se ei ole. Turha ostos on raskas kukkarolle, mielelle, säilytystilalle ja maailmalle. Aina voi tehdä parempia valintoja, ja mua harmittaakin, että olen esimerkiksi niin saamaton kirppisshoppailija. Ensimmäinen askel niitä kohti on kuitenkin omien valintojen syiden ja seurausten tiedostaminen. Menipä paasaukseksi, musta ei selvästikään olisi kirjoittamaan muotiblogia.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Hey little apple blossom

Meidän kotikadun kulmassa, rumaa betonielementtitaloa (en mä oikeasti tiedä, mikä on betonielementtitalo, mutta kuulostaa hyvältä) vasten, kukkii iso omenapuu. Jos minulta kysytään, niin omenankukat vievät kyllä voiton jopa hävyttömän kauniista kirsikankukista. Ihastukseni omenapuihin kumpuaa varmaan Tiheikön väki -kirjasarjasta, joka oli lapsena ehdoton suosikkini. Siinä pienet, hienosti pukeutuneet hiiret asuivat omenapuihin, tammiin ja muihin lehtipuihin rakennetuissa nukkekotimaisissa asumuksissaan. Haluan pihalleni juuri sellaisen ison ja vanhan omenapuun, jonka uumeniin voi kuvitella kastanjoita paahtavan ja teetä juovan hiiriperheen.

omena omena2 omena3 omena4 omena5 omena7 omena8 omena9 omena10 omena11 omena12 omena13 omena14 omena15 omena16