lauantai 4. huhtikuuta 2015

How to be big in Japan eli vinkkini Japaniin

Tämä matkanihan oli ensimmäinen laatuaan Japaniin, joten ehkä vähän kunnianhimoista/suuruudenhullua lähteä kirjoittamaan näin kattavaa postausta. Matkaoppaista ja netistä löytää tietenkin helposti kaikki mahdolliset nähtävyydet, mutta usein jään kaipaamaan henkilökohtaisempaa näkemystä: mitkä niistä tuhannesta temppelistä ovat olleet jonkun mielestä oikeasti visiitin arvoisia. Matkaoppaista ei myöskään aina selviä sellaisia käytännön asioita, jotka paikan päällä huomaa, ja useinhan nekin on kirjoitettu hyvin amerikkalaisesta näkökulmasta. Tämä koonti on kirjoitettu kokonaan minun näkökulmastani, minun kokemukseni ja keräämieni tietojen pohjalta. Tarkoituksenani on kirjoittaa tulevien Japani-postauksien yhteydessä kattavammin niistä paikoista, missä olen käynyt (ja niistäkin, joita tässä ei ole mainittu), mutta hyvän yleiskuvan meikän Japani-kokemuksesta tarjoaa tämä postaus. (Ja sainpa nämä instagram-kuvatkin tähän kätevästi kuvitukseksi!) Ehdottomasti saa myös kysyä, jos jokin Japaniin – erityisesti tietenkin Kiotoon ja Osakaan – matkustamisessa mietityttää.

japani1
Heian-temppelin puutarha, Narassa peuraa ruokkimassa ja Japanin tunnetuin näky eli kukkivat kirsikkapuut.


Hyvä tietää

♥ Suora lentomatka kestää n. 9-10 tuntia tuulen suunnasta ja voimakkuudesta riippuen.
♥ Aikaero Japaniin on 7 tuntia (GMT+9), eikä siellä ole käytössä kesäaikaa.
♥ Suomalainen matkailija ei tarvitse Japanissa viisumia alle 90 vuorokauden matkalle. Lentokoneessa täytetään samantyyppinen "customs declaration" -läpyskä kuin USA:han matkustaessa: pääsee siis vastailemaan sellaisiin kysymyksiin kuin "onko sinulla mukanasi uhanalaisia eläimiä, kuten krokotiileja?" Lentokentällä menee jonkin verran aikaa maahantuloselvittelyihin, mikä kannattaa pitää mielessä matkasuunnitelmaa tehdessä.
♥ Englantia puhutaan harvakseltaan, mutta ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia kielimuurista huolimatta.
♥ Japanissa on ymmärretty yleisten vessojen tärkeys! Niitä on paljon ja ne ovat siistejä, ainakin Kiotossa ja Osakassa. Tavaratalojen vessat ovatkin jo astetta yleellisempiä, ja lähes kaikissa on sellaiset hi tech -pytyt renkaanlämmittimellä ja bidet-suihkulla. Julkisissa vessoissa on kuitenkin harvemmin mitään, mihin kuivata kädet (tai sitten on pelkästään niitä ilmakuivaimia), joten tapana on kuljettaa mukana pientä henkilökohtaista käsipyyhettä. Näitä löytyykin sitten joka kaupasta ja vaikka minkälaisilla ihanilla kuoseilla: Takashiyaman valikoimissa esimerkiksi oli Lanvinin, Nina Riccin, Hermesin ja Anna Suin pyyhkeitä.
♥ Kansai sijaitsee subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä: kesät ovat kuumia ja kosteita, talvet leutoja ja kosteita. Matkani aikana maaliskuun lopulla lämpötila vaihteli 5-20 asteen välillä, ja taivaalta tuli niin sadetta kuin auringonporotustakin. Japani kuuluu kuitenkin siihen vallitsevaan osaan maailmasta, jossa taloja ei ole rakennettu pitämään lämpöä sisällä: villasukat ja ylimääräinen villapaita eivät siis ole välttämättä mitenkään huono idea vähän lämpimämmässäkään kevätsäässä.
Käteistä rahaa kannattaa varata mukaan kunnolla, vaikka pankkiautomaatteja ei olekaan niin harvassa, kuin Forexin tyyppi varoitteli. Kortit käyvät ainakin isommissa vaateliikkeissä ja joissakin konbineissa eli convenience storeissa. Yleisohjeena kannattaa varautua maksamaan käteisellä mutta pitää silmällä korttimaksumahdollisuuksia. Kaikista pankkiautomaateista ei voi tehdä kansainvälisiä nostoja, mutta postikonttoreissa, Citibankin automaateilla ja 7Eleveneissä rahannosto onnistuu. Jouduin turvautumaan automaattiin vasta ihan reissun lopulla ja kahdesta kokeilemastani 7Elevenin maatissa alin nostettava summa oli 10,000 yeniä, kun postikonttorista sai nostettua halutessaan jopa 1000 yeniä. Käteisnostot ovat tietenkin maksullisia. Debitin puolelle en tainnut onnistua ohjaamaan maksuja missään, eli luotolla mentiin.
♥ Suomalainen puhelin ei välttämättä toimi Japanissa. Tekstiviestit menivät läpi ja tulivat perille satunnaisesti. Mä en oikeastaan tiedä, miten yleinen wifi on Suomessa, mutta Japanissa sitä sai välillä etsimällä etsiä: istuin usein Starbucksissa vain Sen Yhden takia. Osakan kaupungilla on avoin wifi-verkko, joka sekin toimi vain satunnaisesti. Mahdolliset kartat, liput, majoitustiedot jne. kannattaa siis ladata puhelimeen valmiiksi.
♥ Japanissa sekä pistoketyyppi (kaksi levymäistä metalliasiaa eli ilmeisesti sama kuin USA:n A-tyypin pistoke) että sähköjärjestelmä (110-120 V, 60 Hz) ovat eri kuin Suomessa. Tarvitaan siis adapteri ja mahdollisesti muuntaja. Puhelimen ja läppärin latureissa muuntaja on vissiinkin sisäänrakennettu (eli ne toimivat myös näillä eurooppaisia matalemmilla taajuuksilla), mutta esim. hiustenkuivaajan käyttö ei välttämättä onnistu ilman. Adapterin löytää tarvittaessa näppärästi ja edullisesti paikan päältä, omani ostin Bic Camera -liikkeestä n. 3 eurolla. (Ostin Suomesta ennen matkaa adapterin, jonka pakkauksen mukaan piti toimia Japanissa. Olisi vissiin kannattanut googlettaa, miltä japanilainen pistoke näyttää. Ironisesti valmistajan nettisivuilla sitten todettiin, että adapteri ei tosiaan toimi Japanissa...)
♥ Useimmat temppelit ja pienet liikkeet ovat auki vain alkuiltaan.
♥ Japanissa on paljon kohteliaisuussääntöjä, joita tietämätön vierailija tulee varmasti vahingossa rikkoneeksi. Syömäpuikkojen työntäminen pystyyn riisikulhoon esimerkiksi on hyvin epäkohteliasta, sillä se viittaa kulttuurissa kuolemaan. Osoitteleminen sormella tai puikoilla on epäkohteliaista. Tervehtiminen tapahtuu kumartamalla. Sisätiloissa ja tatamille astuttaessa riisutaan aina kengät: tästä on yleensä merkkinä koroke, jonka alapuolelle kengät tulee jättää. Tietyistä säännöistä (etenkin juuri niistä mahdollisista loukkauksista) on hyvä olla perillä, mutta ulkomaalaisen suhteen ollaan ymmärtäväisoä. Itse en millään oppinut, että kaupassa maksettaessa maksuväline tai rahat olisi kuulunut laittaa pienelle tarjottimelle eikä tyrkyttää myyjän käteen. Suosittelen kuitenkin, että jos haluaa osallistua esimerkiksi teeseremoniaan, vierailla temppelien sisäpuolella tai perinteisessä kylpylässä (tai jos on tullut kutsutuksi jonkun kotiin), tutustuu etukäteen kohteliaisuussääntöihin: ulkomaalaiselta niiden noudattamatta jättämistä tuskin pidetään "nolona", mutta niiden noudattaminen kertoo kunnioituksesta.

Liikkuminen

Kaupunkien välillä ja sisällä liikkumiseen on monia vaihtoehtoja, joita kannattaa vertailla. Kansai International Airportilta pääsee kätevästi junalla Osakaan ja suoraan Kiotoon. Kaupunkien välillä kulkee shinkansen-junia, jotka ovat nopein mutta ehdottomasti kallein keino päästä paikasta toiseen. Onneksi välejä liikennöi myös paikallinen VR eli JR-West. Lisäksi liikennöimässä on koko joukko yksityisiä yhtiöitä, joilla on omat nimetyt linjansa. Usein JR:n operoimat ja yksityiset linjat ovat ainakin osin rinnakkaisia, ja asemat saattavat löytyä joko samasta rakennuskompleksista tai erillään. Systeemi kuulosti (ja näytti) minusta ensimmäistä kertaa todella sekavalta, mutta auettuaan oli oikeastaan aika yksinkertainen.

Osakassa metro- ja paikallisjunaverkko on kattava, eikä busseja näkynyt. Kioton metro muistuttaa enemmän Helsingin kuin Lontoon metroa, joten bussit ovat varteenotettava vaihtoehto niin kauan, kun ei ole kiire mihinkään. Ainakin Kiotossa ja Osakassa asemilta ja kulkuvälineistä löytyi tietoa ja opastusta myös englanniksi, kunhan vain osasi etsiä (joskus romaji-versio kartasta löytyi vähän matkan päästä). Useaan kertaan toistuvista kuulutuksistakin bongaa vähintään seuraavan pysäkin, vaikka muuten ei mitään ymmärtäisikään.

Kioton bussit (ainakin keskusta-alueella) olivat hyvin turistiystävällisiä: pysäkit, vaihtoyhteydet ja lähimmät nähtävyydet kuulutettiin myös englanniksi. Bussit olivat usein tupaten täynnä, ja pysäkillä seistiin yleensä hyvä tovi ennen kuin viimeiset matkustajat olivat pujotelleet kainalomeren läpi etuovelle. Keskustassa busseilla oli kiinteä hinta, 230 yeniä, joka maksettiin kuljettajan vieressä olevaan laatikkoon (tasarahana, mutta rahanrikkomista varten oli oma automaatti) bussista poistuessa. Homma etenee siis täysin päinvastoin kuin Suomessa: sisään tullaan aina keskiovesta, ja matka maksetaan poistuttaessa etuovesta.

Juna- ja metrolippuautomaatilla mulla meni sen sijaan hetkeksi sormi suuhun, ennen kuin tajusin miten homma pelittää. Englanninkieliset ohjeet lipunostoon oli kyllä sielläkin, vähän piilossa vain. Juttu toimii niin, että lipun hinta katsotaan linjakartasta. Lippua ei osteta tietylle matkalle, vaan tietyn hintaisena. Kioton pääasemalta Fushimiinarin temppelialueelle maksoi muistaakseni 260 yeniä, joten sinne päästäkseni syötin automaattiin tarvittavat kolikot ja valitsin 260 yenin lipun. Portista sisään, lippu hyvään talteen, junaan ja portista ulos. Kätevää! Jos lippu oli vääränhintanen (eli halvempi, haha), portista ei päässyt ulos, mutta Fare Adjustment -automaatilla pystyi maksamaan puuttuvan summan ja jatkamaan samaan tahtiin. Superkätevää! Ja samalla tavalla homma toimi myös Osakassa.
JR Passin sivuilta voi ja kannattaa ladata puhelimeen kartat, joissa näkyvät sekä JR:n että yksityisten liikennöimät linjat.

japani2
Pieni temppeli Shijo-dorin varrella kauppojen keskellä, Ryozen Kannon ja torii-portteja Fushimi Inari Taishassa.


Hintataso

1 euro = n. 135 yeniä, eli hintatasosta saa hyvän käsityksen 100:lla jakamalla. Yleinen käsitys on, että Japanissa on kallista, mutta hei, niin on Suomessakin. Monissa asioissa kalliimpaa, sanoisin. Hintoihin lisätään verot (8%) yleensä vasta kassalla, joskin joissakin kaupoissa hintalapuissa ilmoitetaan sekä veroton että verollinen hinta. Tippiä Japanissa ei anneta.

Ulkona syöminen oli yleisesti ottaen halvempaa kuin Suomessa: alle kympillä löytyi jo vaikka ja mitä. Konbineista sai tuoretta valmisruokaa muutamalla eurolla. Toisaalta etenkin katukeittiöiden hinnoissa saattoi olla paljonkin eroa: ihan nähtävyyden välittömässä läheisyydestä samasta vartaasta saatettiin pyytää kolminkertaista hintaa johonkin toiseen alueeseen verrattuna. Kahviloissa en pahemmin istuskellut (Starbucksin wifi-sessioita lukuunottamatta), mutta niiden hinnat näyttivät olevan lähellä Suomen hintoja.

Matkustaminen oli verrattain edullista: useimmat matkani Kioton alueella maksoivat kutakuinkin tai alle 2 euroa. Menolippu Naraan maksoi muistaakseni viitisen euroa, Osaka-Kioto-välistäkään en tainnut 6-7 euroa enempää pulittaa. Lentokentälle ja sieltä pois matkustamisesta sen sijaan sai pulittaa aika suolaisen hinnan: matka kentältä Kiotoon maksoi lähemmäs 30 euroa, ja Osakastakin melkein 10 euroa. Musta tuntuu, että tuohon KIX-Kioto-väliin voisi kyllä löytyä edullisempikin vaihtoehto, ja ainakin busseja sillä liikennöi.

Kioton mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä ovat erilaiset temppelit ja pyhäköt, ja suurimpiin oli lähes järjestään 300-600 yenin pääsymaksu. Toisaalta useimpia rakennuksia oli mahdollista ihailla maksutta ulkoapäin.

japani3
Kinkakuji, Kiyomizu-dera ja Heian-jingu.


Turistin tärpit

Kiotossa:
♥ Higashiyaman historiallinen alue: Kioton vastine eurooppalaisten serkkujensa "vanhoille kaupungeille". Loistava alue majoittua tai vain kävellä ympäriinsä ja ihastella perinteisten puutalojen reunustamia kapeita kujia, pieniä ja isoja temppeleitä, puutarhoja ja japanilaisnaisten kimonoja. Asuin ihan mäkisen Higashiyaman "huipulla", enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani. Monta nähtävyyttä ja muuten vaan ihania, kauniita paikkoja ihan vain kivenheiton päässä.
♥ Kiyomizu-dera, "puhtaan veden temppeli". Yksi kuuluisimpia buddhalaisia temppeleitä ja yksi Higashiyaman monista nähtävyyksistä. Temppelille kiivetään (Higashiyamassa pääsee treenaamaan reisiä ja peppua ahkerasti) pitkin yhtä alueen mielenkiintoisimmista ja ruuhkaisimmista kaduista, jonka varrella sijaitsevissa liikkeissä kannattaa ehdottomasti pistäytyä pitkän kaavan mukaan.
♥ Heian-jingu, shintolainen pyhäkkö. Rakennettu Heian-kauden (aika, jolloin Kioto oli Japanin pääkaupunki) tyylin mukaisesti. Myös pyhäkön maksullinen puutarha oli jo maaliskuussa ihan hintansa arvoinen, ja komeimmillaan varmasti kirsikankukkien aikaan.
♥ Nishikin ruokatori. Shijo Dorin suuntainen katettu kadunpätkä Gionissa, täynnä torimyyjiä ja ruokakojuja. Viiden korttelin matkalta teetä, kalaa, säilykkeitä, kananmunia ja herkullista syötävää, joka valmistuu nenäsi edessä.
♥ Fushimi Inari Taisha, shintolaiselle riisin jumalalle Inarille omistettu temppeli eteläisessä Kiotossa. Temppeli on erityisen kuuluisa vuoren rinteille kiipeävistä tuhansista punaisista torii-porteista, jotka näkyvät mm. Geishan muistelmat -elokuvassa. Rinteillä kiemurtava reitti on etenkin kauniilla säällä ehdottomasti kävelyn arvoinen, vaikka reisiä ja pebaa ihan kiitettävästi pakottaakin.
♥ Kinkakuji eli kultainen paviljonki on nimensä mukaisesti kultaisena kimaltava buddhalainen temppeli länsi-Kiotossa. Turisteja riittää, mutta järven pinnan heijastama rakennus on ehdottomasti näkemisen arvoinen.
♥ Arashiyama, "myrskyvuori". Alueen tunnetuimpia nähtävyyksiä lienee humiseva bambumetsä, mutta vuoren seutuvilta löytyy myös paljon muuta nähtävää, kuten temppeleitä ja apinavuori. Arashiyamassa voi hyvin viettää koko päivän vaikkapa pyörän selässä huristellen.
♥ Nijon linna rakennettiin 1603 edokauden ensimmäisen shogunin asunnoksi. Vallihautojen ja muurien sisäpuolelta löytyy vaikuttava Ninomarun palatsi, jonka useita huoneita pääsee ihailemaan sisältäkäsin. "Satakielilattia" vinkuu korviahuumaavasti satojen turistien sukkien alla: lattia on rakennettu hälyttämään mahdollisista tunkeutujista.
♥ Markkinat joka kuun 21. päivä Toji-temppelillä ja 25. päivä Kitanu Tenmangu -temppelillä (jälkimmäiset jätin aikataulusyistä lopulta väliin). Matkaoppaissa näitä kutsuttiin "kirpputoriksi", mutta ainakin Tojin alueella oli aurinkoisena lauantaipäivänä myynnissä aivan kaikkea ruoasta antiikkiin, kimonoista kukkiin. Värikkäiden myyntipöytien välissä pyörimiseen olisi voinut käyttää tuntikausia, vaikka ostoaikeita ei olisikaan. Myös Tojin temppelirakennukset itsessään olivat vaikuttavia.
♥ Kokematta jäi yleinen kylpylä, onsen. Ehdottomasti seuraavalla kerralla!
♥ Nara: kaupunki on kuuluisa erityisesti peuroistaan ja maailman suurimmasta pronssisesta Buddha-patsaasta. Nara sijaitsee lyhyen junamatkan päässä Kiotosta ja on loistava (puoli)päiväretkikohde. Naran monesta temppelistä vierailin itse vain Todai-ji -temppelissä, missä mainittu jättiläisbuddha eli daibutsu sijaitsee. Todai-jin ympärillä vilisee myös söpöjä puolikesyjä peuroja, joita voi taputella, ihastella, juosta karkuuun ja ruokkia peurankekseillä. Kawaii!

Osakassa:
♥ Namban alue. Osakaa kutsutaan Japanin keittiöksi, tarkemmin tämän keittiön voisi paikantaa Nambaan ja erityisesti Dotonborin alueelle.
♥ Umeda Sky Building. 600 yenillä pääsee pilvenpiirtäjän kattoterassille ihailemaan urbaania maisemaa. Parhaimman vastineen rahalleen saa, kun tulee vähän ennen auringonlaskua: auringon viimeiset säteet, iltahämärä ja täysi pimeys näyttävät kaikki kaupungin kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti eri valossa.
♥ Osakan akvaario, Kaiyukan. Saukkoja, pingviinejä, valashai, pallokaloja, delfiinejä, hylkeitä, meduusoja... Isossa akvaariossa nähtävää riittää muillekin kuin vannoutuneimmille faneille, ja tilat on suunniteltu hyvin niin, että suosituimpia altaita pääsee kurkistelemaan useasta kulmasta. Hinta on kuitenkin melko suolainen 20 euroa, joten jos akvaarioita on tullut kierrettyä muuallakin, ei täällä välttämättä ole mitään erityistä nähtävää. Saukkoja en ole kyllä nähnyt missään muualla!

japani4
Teehuone ja sen puutarha, kaiten sushi -ravintola ja matchajäätelöä.


Ruoka

Japanissa ei varmasti tule nälkä! (Eikä janokaan, sillä juoma-automaatteja on joka kulmalla.) Japanilainen ruokakulttuuri on paljon muutakin kuin sushia, mutta valitettavasti vatsani asettamien rajoitteiden vuoksi pääsin tutustumaan vain murto-osaan kaikesta herkullisesta ja huumaavan tuoksuisesta, mitä katukeittiöissä ja ravintoloissa olisi ollut tarjolla. Suosittelenkin maistamaan ennakkoluulottomasti kaikkea, mitä vastaan tulee! Japanissa ei tarvitse mennä hienoon ravintolaan makuelämystä metsästämään: katukeittiöiden tarjonnasta saa vatsansa täyteen. Osakan Dotonborilla ja Kioton Nishiki-ruokatorilla katuruokaa tarjottiin oikealla ja vasemmalla, joten ehdottomasti nälkäisenä paikalle! Vatsan saa helposti täyteen myös edullisesti: useimmiten maksoin ulkona (istualtaan) syödystä ateriasta 5-7 euroa.

Suurin osa ruokalistoista on kuvien muodossa, joten kielimuuri ei yleensä estä ruoan tilaamista. Ehkä vieläkin useammin ruokalista oli esitetty muovisen leikkiruoan muodossa ravintolan ikkunassa. Vaikka todellisuus (esimerkiksi lihanpalojen runsauden suhteen) ei aina vastannut muovista esikuvaansa, oli niistä kuitenkin helppo nähdä, mitä annokseen kuului. Ravintolassa asiointikin oli varsin yksinkertaista, ja ulkomaalaisen tietämättömyyttä ymmärrettiin kyllä. Yleensä homma toimi niin, että työntekijä näyttää sinulle paikan, johon istut tutkimaan ruokalistaa. Saat vihreää teetä ja kosteuspyyhkeen, johon on tarkoitus pyyhkiä kädet (perinteisesti kyseessä on kuuma pyyhe, mutta en käynyt ilmeisesti tarpeeksi hienoissa paikoissa). Annoksesi mukana saat laskun, joka maksetaan vasta, kun olet valmis. Verot lisättiin usein hintaan vasta laskun yhteydessä.

Osaka on erityisen tunnettu okonomiyakistaan, ja tästä "japanilaisesta pizzasta" mun on ehdottomasti tehtävä joku vehnätön versio. Takoyaki on friteerattua mustekalaa, ja näiden kojujen edustoilla oli aina pisimmät jonot. Yakitorit eli simppelit kanavartaat ovat helppoa evästä. Herkullisia tuoksuja tulvahteli myös porsaanlihalla täytettyjä taikinanyyttejä eli butamaneja myyvistä kojuista. Nuudelin ystävä iloitsee ramenista, yakisobasta ja udon-nuudeliannoksista. Donburi on yleisnimitys kulhossa tarjotulle riisiruoalle, jonka päällä voi olla oikeastaan mitä vain. Kare raisu, japanilaisten miedompi ja täyteläisempi versio maailmalle levinneestä currysta oli suurta herkkua: helppoa, halpaa ja vatsalle suurinpiirtein sopivaa. Kare on japanilaisten lempparilohturuokaa, joten ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei sen alkuperä ole japanilaisessa keittiössä. Mun yksi katuruokasuosikki oli riisitaikinasta muotoiltu, soijakastikkeella maustettu pallero, jonka sai nautittavakseen suoraan grillistä (ilmeisestikin nimeltään mitarashi dango). Riisi ja paputahna ovat perusraaka-aineita myös jälkiruokaosastolla: niistä syntyvät tahmeat mochi-pallerot (joihin muuten tukehtuu Japanissa vuosittain ihmisiä!) ja kiotolaiset yatsuhashi-makeiset. Vihreää teetä tai matchaa löytyi myös kupin ulkopuolelta: maistaa kannattaa ainakin matchajäätelöä, matchasuklaata ja matchamakeisia.

No entäs se sushi sitten? Mun suosikkeja olivat erilaiset kaiten sushi -ravintolat, joissa sushit kulkevat liukuhihnalla ruokailijan editse. Kaikki lautaset olivat samanhintaisia (verojen jälkeen 135-140 yeniä eli n. euron: kympillä siis syö mahansa jo helposti 110% täyttötilaan), ja raaka-aineiden arvokkuudesta riippuen yhteen annokseen kuului 1-2 nigiriä tai useampia makeja. Lempparini oli Musashi Sushi Kiotossa (päärautatieasemalla sekä Sanjo-dorin ja Kawaramachi-dorin risteyksessä), ihan törkeän hyvää! Musashissa sushien pääraaka-aineet kerrottiin myös englanniksi, mikä auttoi myöhemmin tunnistamaan omat suosikit.

Tavaratalojen – kuten Daimarun, Takashiyaman ja Kioton asemarakennuksessa sijaitsevan Isetanin – ruokaosastot ovat niin ikään varteenotettavia paikkoja, kun etsii edullista ja nopeaa purtavaa. Bento boxit, sushirullat, vartaat ja muut ruoka-annokset saa helposti mukaan kotiinvietäväksi tai vauhdissa syötävästi. Näiden yleensä pohjakerroksessa sijaitsevien herkuttelijan paratiisien kierteleminen on elämys sinänsä, ja meikäkin söi silmillään kaikkia mahdollisia täytekakkuja ja belgialaisia suklaakonvehteja. Kaikkein halvimmalla kuitenkin pääsee, kun hakee eväänsä tai iltapaikansa lähimmästä konbinista. Söin itse monena iltana muutaman euron sushiannoksen, jonka veroisesta olisi Suomessa pitänyt maksaa kaksinumeroisesti.

japani5
Osaka iltavalaistuksessa Umeda Sky Buildingista nähtynä, Higashiyaman katot ja Dotonbori.


Ostokset

Ostoskeskukset ja tavaratalot:
Tokio on varmasti tässä suhteessa aivan omaa luokkaansa, mutta myös Osakaa ja Kiotoa voi mainostaa shoppailijan paratiiseina. Kaikkea löytyy luksusmerkeistä katumuotiin, matkamuistoista elektroniikkaan. Ostoskeskuksia löytyy kummastakin kaupungista mielinmäärin, ja jo isojen asemien yhteydestä löytyy vähintään pari usein maan alle mönkivää kauppakeskittymää. Daimarun ja Takashiyaman tavarataloilla on komea edustus sekä Osakassa että Kiotossa. Kummankin ketjun valikoima on kalliimmasta ja eksklusiivisemmasta päästä, mutta kyllä tällainen tavallinen tallaajakin kehtasi kerroksissa kierrellä. Turistia voi kiinnostaa erityisesti kimono-osasto, jossa on esillä toinen toistaan upeampia kankaita (ja jos rahaa löytyy, voi teettää ihan oman kimononkin). Erityisen houkuttelevia näissä tavarataloissa ovat kuitenkin yläkertojen ravintolatasot sekä pohjatason ruokaosastot, joiden rinnalla Stokkan Herkku kalpenee. Kyoto Marui ja Namba Marui Osakassa ovat puolestaan nuorempaan ja trenditietoisempaan makuun keskittyineitä tavarataloja.

Elektroniikka:
Elektroniikka on Japanissa yleensä tuntuvasti halvempaa kuin Suomessa. Erityisesti kamera- ja objektiiviostoksille on kannattavaa suunnata. Big Camera (Kiotossa ihan päärautatieaseman vieressä, Osakassa Nambassa) ja Yodobashi (Osakassa Umedan rautatieaseman vieressä) ovat valtavia elektroniikkaan keskittyviä tavarataloja. Valikoimaan kuuluu vaikka mitä tuhansista erilaisista iPhone-kuorista piilolinsseihin, polkupyöristä objektiiveihin, iPadeista suoristusrautoihin. Laitteita ostaessa kannattaa huomioida paitsi erilaiset sähköjärjestelmät (matalan jännitteen laitetta ei voi käyttää ilman muuntajaa korkeamman jännitteen sähköverkossa Suomessa) sekä mahdolliset liittymäkytkyt. Meikäläinen jätti objektiivit hyllyyn ja hamstrasi Bic Camerasta sen sijaan Gilletten teriä: 4 terän paketti irtosi alle kympillä! Kaikkien karvanpoistajien mekka!

Muoti ja kosmetiikka:
Vaatekauppoja (kotimaisten ja todennäköisesti muiden aasialaisten merkkien) Japanissa riittää, mutta suurimman osan valikoima oli meikäläisen silmään kovin yksipuolista (joskin söpöä ja tyttömäistä), enkä jaksanut jo yksinomaan tarjonnan ylitsevuotavuuden takia juurikaan niissä pyöriä. Tyydyn toteamaan, että himoshoppaajalle on paljon tarjolla! Erityisesti kenkävalikoima oli hämmästyttävä: en ole missään nähnyt sellaista valikoimaa kauniita korko- ja kävelykenkiä kuin japanilaisissa tavarataloissa. ABC-Mart taas on hyvä paikka etsiä toista japanilaisten suosimaa kenkätyyppiä eli trendikkäitä Niken ja kumppanien tennareita sekä Conversen ja Vansin kenkiä. Länsimaisten vaateketjujen hinnoissa ei mielestäni ollut kummoista eroa Euroopan hintoihin. Leijonanosa luottokortin saldosta kului Uniqlo, joka on japanilainen muotiketju. Uniqlossa on hyvä valikoima perusvaatteita, kuten t-paitoja ja alusvaatteita, mutta myös ajattomia klassikoita ja luovien designerien kanssa yhteistyössä suunniteltuja painatettuja t-paitoja – kaikki laadukkaista materiaaleista ja edullisin hinnoin. Olisin voinut ostaa tyhjäksi koko kaupan! (Näette myöhemmin, millaiseen määrään lopulta tyydyin.)
Kosmetiikkaakin oli paljon tarjolla, mutta vastoin odotuksia mitään ei tarttunut mukaan. Drugstore-tyyppiset ketjut, kuten Matsumoto Kiyoshi ja Kokumin, ovat lattiasta kattoon täynnä erilaisia meikki- ja ihonhoitotuotteita, ja näistä kosmetiikkaviidakoista tekee varmasti edullisia löytöjä, jos vaan tietää mitä etsii. Tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla myytiin paitsi Suomestakin tuttuja merkkejä, Anna Suita, Jill Stuartia ja Shu Uemuraa, myös koko joukkoa sellaisia selektiivisiä brändejä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Ei-aasialaisten merkkien tuotteita sai kuitenkin arvioni mukaan halvemmalla jopa Suomeen tilaamalla, joten jätin MACit ja NARSit hyllyilleen.

Sadan yenin kaupat:
Japanilainen erikoisuus ovat sadan yenin kaupat, joissa kaikki nimen mukaisesti maksaa 100 yeniä (no, plus verot, siis 108 yeniä) eli alle euron. Valikoima vaihtelee ketjuittain ja liikkeittäin, mutta yleisesti ottaen sadan yenin kauppoja voisi kuvailla jonakin Tiimari meets Tarjoustalo meets Tokmanni -fuusioina. DAISO on ketjuista tunnetuimpia, ja sieltä löytyy kaikenlaista söpöä ja kätevää astioista syömäpuikkoihin, sisustusesineisiin ja siivousvälineisiin. Mun matkalaukkukriisi ratkesi Daiso-visiitillä vakuumipussien muodossa, toisesta sadan yenin kaupasta löysin lukon hostellini kaappiin. Tuliaisetkin löytyvät halvalla sadan yenin kaupoista, vink vink.

Shoppailu Kiotossa:
Kiotosta kannattaa etsiä erityisesti perinteistä japanilaista tuotantoa: viuhkoja, keramiikkaa, suitsukkeita, taidetta, kimonoja, antiikkia, teetä ja perinneherkkuja. Higashiyama on tässä suhteessa omaa luokkaansa: Kiyomizu-deralle ja Kodai-ji-temppelille johtavat tunnelmalliset kadut Ninen-zaka, Sannen-zaka ja Nene-no-michi ovat täynnä juurikin näitä tuotteita myyviä, visuaalisesti kauniita kauppoja. Yleensä välttelen "pahamaineisia turistikauppoja" t-paitoineen, jääkaappimagneetteineen ja postikortteineen, mutta Higashiyaman liikkeet ovat palvelleet matkailijoita jo vuosisatoja, ja tunnelma niissä on vallan toinen.

Muut ostokset Kiotossa keskittyvät Shijo-dorin tuntumaan Gionin sekä Karasuman ja Kawaramachin risteysten ympärille. Pitkän katuosuuden varrelta löytyvät Daimaru, Takashiyama ja Kyoto Marui, koko joukko muita liikkeitä, katettuja ostoskatuja sekä Nishikin ruokatori. Toinen shoppailukeskittymä on Kioton päärautatieaseman ympäristössä: asemarakennuksesta löytyy kolme pientä kauppakeskusta, vierestä Big Camera ja vähän matkan päästä Aeon-ostoskeskus supermarketteineen.

Shoppailu Osakassa:
Umeda: Umeda on pohjoisempi (ja siitä alueen toinen nimi Kita eli pohjoinen) Osakan tärkeistä keskusta-alueista. Umeda on liike-elämän keskus, minkä huomaakin korkeista lasiseinäisistä pilvenpiirtäjistä. Umeda ei mielestäni ole niin vetovoimainen kuin etelän serkkunsa Namba, mutta shoppailijan paratiisi yhtä kaikki. Umedan asemarakennuksessa sijaitsee luonnollisesti ostoskeskus jos toinenkin, ja ihan lähettyviltä löytyy valtava HEP-ostoskeskus (jonka katolla on punainen maailmanpyörä), Yodobashi-Umeda sekä meikäläisen suosikki, valtava Uniqlo-myymälä.

Namba: Namba (Minami eli etelä) on toinen merkittävä shoppailualue Osakassa. Tässä vaiheessa lienee tarpeetonta edes mainita, että asemalta löytyy ostoskeskus poikineen, ja lisäksi Takashiyaman tavaratalo sekä Namba Marui kadun toisella puolella. Namban aseman tuntumasta alkaa katettu ostoskatu Ebisubashi Suji, joka Dotomborin jälkeen on nimeltään Shinsaibashi Suji. Katu jatkuu, jatkuu ja jatkuu vaan, ja sen varrelta ja lähettyviltä löytää satojen japanilaisten merkkien lisäksi ABC-Martin, Daison sekä länsimaisista ketjuista ainakin Forever21:n, Bershkan, Stradivariuksen, Zaran H&M:n, Weekdayn ja Monkin. Sekä tietenkin Uniqlon! Lähellä on myös Amerikamuran alue, jossa voi todistaa länsimaisten vaikutteiden ja japanilaisuuden fuusiota nuorisokulttuurissa ja katumuodissa.

Umedan ja Namban lisäksi Osaka tarjoaa loputtomia shoppailumahdollisuuksia esim. Rinku Townissa ja otaku-kulttuurin ja elektroniikan kehdossa Denden Townissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti