maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kootut ajatukseni

higa3 kukat kiy23 kannon5 kiy7


Lauantaina palasin helsinkiläiseen harmauteen. Kiotoon olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta Osakan meluisan suurkaupunkielämän jälkeen kotiinpaluu tuntui ajankohtaiselta. Hiljaisuus, lämpimät huoneet ja salaatti – asioita, joiden todellisen arvon tajuaa, kun elää hetken ilman.

Kansaissa kevät on jo pitkällä. Välillä viima vinkui ja taivaalta vihmoi hyisiä pisaroita, mutta suurimman osan ajasta paistoi lämmin, kirkas kevätaurinko. Kukkivia puita – luumua, kirsikkaa, magnoliaa – sai ihailla puistoissa, kaduilla ja bussin ikkunoista. Vaaleanpunaiset kukat, suitsukkeet, mausteet, vanhuuttaan natiseva puu ja puutarhojen tunnistamaton vihreä ja elinvoimainen tuoksu – niistä on muistojeni Kioto tehty. Ihmiset olivat ystävällisiä ilman yhteistä kieltäkin. Nöyryys, siinä olisi meillä länsimaissa oppimista.

Matkustin yksin. En valaistunut mutta selvisin. Ehkä näin jonkin välähdyksen, mutta yritin kuitenkin keskittyä muuhun kuin oman itseni tuijottamiseen – tuijotin sen sijaan karttoja ja ruokalistoja. Välillä oli ihan paskaa, mitäs sitä suotta kaunistelemaan. Olin usein eksyksissä, mutta aina läsnä. Eikä vastaan tullut mitään, mitä vihreän teen makuinen suklaa, sushi ja rauhallinen kävelyretki temppelien ja pyhäkköjen keskellä ei olisi parantanut.

Tuhatkunta kuvaa odottelee kovalevyllä läpikäymistä, joten siinä saattaa vierähtää hetki! Ihan ensin aion kuitenkin kirjoittaa sellaisen yleisluontoisen "vinkkejä Japaniin" -postauksen. Ensimmäinen vinkkini: pitäkää matkapäiväkirjaa! Musta tuntuu, että mun muisti tyhjenee sitä mukaan, kun lumi tuolla ulkona peittää maan.

Takatalvesta huolimatta toivottelen kaikille hyvää alkavaa viikkoa, kyllä se kevät vielä meidätkin löytää!

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kuulumisia Kiotosta

Pitkän ja matkustamisen täyteisen vuorokauden jälkeen tuntuu aivan mahtavalta istua pehmeällä futonilla suihkunraikkaana, villasukat jalassa ja huriseva lämmitin vieressä. Mulla oli siis suora lento Helsinki-Vantaalta (lähtöaika keskiviikkona klo 17:25) Kansai International Airportille (laskeutuminen torstaina n. 9:30 vähän etuajassa), ja matka sujui ongelmitta. Ystävystyin lentokoneessa Japanissa opiskelevan suomalaistyttö K:n kanssa. Kansallemme tyypilliseen tapaan istuimme tuppisuina lähes koko 9-tuntisen lennon ajan, kunnes pyysin kynää lainaksi maahantulolomakkeiden täyttämistä varten. Siinä rupatellessamme huomasimme, että meillä on muutakin yhteistä kuin määränpää, mm. psykologian opiskelu ja pienet keuhkot. Oli kivaa jalkautua kartoittamattomalle maaperälle yhdessä toisen suomalaisen kanssa ja saada kokeneemmalta vielä selviytymisvinkkejä. Kaikki meni nappiin senkin jälkeen, kun minun oli aika kokeilla omia siipiäni ja hypätä Kioton junaan. Asemilla ja busseissa on ollut toistaiseksi helppo navigoida siitä huolimatta, ettei kirjoitusmerkeistä ymmärrä tuon taivaallista. Onnistuin jopa jäämään bussista ihan oikealla pysäkillä, vaikka täpötäyden auton takaosasta etuosaan siirtyminen ison matkalaukun kanssa näyttikin ensin aika epätoivoiselta tehtävältä. Täällä osataan tehdä tilaa.

Suurin osa mun kamalasta matkajännityksestä jäi jo Helsinki-Vantaan lähtöportille, mutta siinä vaiheessa karisivat loputkin epäilykset, kun astuin bussista kadulle. Majotuksen järjestin taas kerran Airbnb:n kautta, mutta siinä missä Lontoon ja Miamin reissulla kämpät sijaitsi aika kaukana keskustasra, tällä kertaa olen ihan ytimessä. Tarkemmin sanottuna historiallisella Higashiyaman alueella. Sitä majapaikan kuvauksessa ei sen sijaan mainittu, että tää talo sijaitsee koko tän alueen pituisen, jyrkän mäen laella. Matkalaukun kanssa kiipeäminen oli siis kärsimystä (ja kyllä jalat hapoille sai ilmankin), mutta siitä huolimatta en malttanut puuskutuksen välissä olla ihailematta silmät pyöreinä uutta ympäristöäni. Kun olin saanut huoneen haltuuni ja hetken hengähdettyä, lähdin pikafreesauksen jälkeen takaisin kadulle. Ja kyllä kannatti, uupumuksesta viis. Osakassa satoi kaatamalla, Kiotoon tultuani sade oli hellittänyt mutta pilvet peittivät edelleen taivaan, mutta kun neljän jälkeen astelin ulos, vastassa oli tummien pilvien välistä pilkistävä aurinko.

Mulla loppuu ihan varmasti täällä aika kesken, kun pelkästään tässä kilometrin säteellä olisi söpöä putiikkia (suitsukkeita, teetä, viuhkoja, keramiikkaa, kimonoita ja kaikkea muuta mahdollista) ja kujanpätkää tutkittavan vaikka kuinka pitkäksi aikaa! Vastaan tuli salaisia puutarhoja, matchaa monessa muodossa, ihanissa yukatoissa ja geta-sandaaleissa sipsuttavia japanittaria, vielä vähän ujosti kukkivia puita, mystisiä temppeleitä ja pari love hotelia.
Nyt tämä gaijin menee nukkumaan, että jaksaa huomenna kiertää lisää temppeleitä, pyhäkköjä ja kapeita kuvia! Onneksi otin lenkkarit messiin. Terveisiä Suomeen!

huudit1 huudit2 huudit5 huudit3 huudit4 huudit6 huudit7 huudit8 huudit9 huudit10 huudit11 huudit12 huudit13 huudit14 huudit15 huudit16 huudit17 huudit18 huudit19 huudit20 huudit21 huudit22

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Make up your mind

nassu
haul


Kuten viimeaikaisten postausten teemoista voi päätellä, mä olen taas pitkästä aikaa innostunut meikkaamaan. Erityisen kohtalokasta tämän harrastuksen kannalta oli, kun ryhdyin seuraamaan muutamia loistavia kosmetiikkablogeja – lemppareina mainittakoon All The Little Royals, Eyeshadow and Flame ja Sanna-Emilia Nummelin. Varoitan kyllä, että kosmetiikkablogien seuraamisella on kukkaroa keventäviä sivuvaikutuksia: yhtäkkiä sitä huomaa tarvitsevansa vaikka ja mitä. Kuvassa näkyvät vuoden 2015 tähänastiset kosmetiikkaostokset, joista 8/9 menee kategoriaan beauty bloggers made me do it. Tämän viikon tulokkaita ovat Rimmelin meikkivoide, MACin Satin-huulipuna sävyssä Twig ja MACin Mineralize -peitevoide, jota en ole vielä päässyt kokeilemaankaan. Tuon Twig-punan hankkimisen taustalla oli perjantaiaamuna herännyt haluni kokeilla sitä kuuluisaa Kendall Jenner -lookia, jonka olennainen osa on rusehtavan roosa, ysärivibattava huulipuna. Käväisin ennen töitä MACin tiskillä pyörähtämässä aikeenani ostaa tuo peitevoide (jota siis ihan oikeastikin tarvitsin!), ja sen lisäksi mukaan lähti tuo huulipuna. Kokeilin sitä suurella jännityksellä ja onnekseni totesin, että tää oli aivan loistava ostos! Meikän Kendall Jenner -versiosta siis varmaankin kuvia lähiaikoina (mistähän kaikesta mä olenkaan luvannut "kuvia lähiaikoina"...)

Toivottavasti ette ole jo korvannipukoita myöten kyllästyneitä mun naamaan ja näihin meikkihöpinöihin! Mulla on kyllä ideoita ihan vakavamielisempiinkin postaukseen, aikaa kirjoittaa ei vain oikein ole ollut. Huhtikuussa onkin sitten luvassa Japanin kuvia, joten hyvää kannattaa odottaa! Aurinkoista viikonloppua ihanaiset ja ihamiehet!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Silmissä katupölyä

Tällä viikolla on varmasti ehditty saada aurinkoa enemmän kuin koko helmikuussa yhteensä! Viime vuonna näihin aikoihin päättelin, että olin edellisessä elämässäni varmaankin aurinkopaneeli, ja nyt olen asiasta entistäkin vakuuttuneempi. Flunssa, jota olen koko talven onnistuneesti vältellyt, löysi mut viimein, mutta jotenkin sekin tuntuu vain vahvistavan mun hyvää fiilistä: on oltava oikeasti onnellinen, jos voi olla onnellinen siitä huolimatta, että pää on täynnä räkää ja ääni niin käheä, että kuuman linjan perustaminen sivutulojen lähteenä alkaa tuntua varteenotettavalta ajatukselta. Silläkin uhalla, että kuulostaan bassolle viriteltyltä papukaijalta: kevätaurinko tekee ihmeitä! Mun talven ajan vähän hatarissa kannattimissa ollut usko tulevaisuuteen on palannut. Uskon taas siihen, että musta vielä tulee jotain ja että oonkin ihan kelpo tyyppi. Uskon taas jopa valmistumisen ihmeeseen ja siihen, että mä vielä löydän paikkani tältä alalta. Ja tänään, kun istuin tunkkaisessa ja keinovalaistussa kellarikerroksen atk-luokassa, palasi vihdoin ja viimein uskoni myös siihen, että jonakin päivänä saan katsaukseni valmiiksi!

Tähän mennessä maaliskuu on ollut huippu, ja faktat puhuvat sen puolesta, että huipummaksi menee: Tuuli tulee huomenna kotiin, lauantaina on bileetbailutbibikset ja viikon päästä sitä istutaankin jo lentokoneessa matkalla Japaniin!



Nauttikaahan kevään ensimmäisistä päivistä! Kohta se takatalvi kuitenkin iskee.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

365 päivää miesten päivä

Jotkut meistä ovat saaneet tänään ruusuja tai suklaata, vieläkin useammat ovat saaneet kiitoksia, onnentoivotuksia ja huomionosoituksia – vain, koska olemme naisia. Joillekin tämä päivä on vain yksi muiden joukossa, yksi 365 samanlaisesta päivästä ilman oikeutta omaan ruumiiseensa, omaan ääneensä, omaan tulevaisuuteensa – vain, koska he ovat naisia.

Kiitä ruusuista, kiitä huomionosoituksista. Kiitä siitä, että olet nainen. Mutta ennen kaikkea kiitä siitä, että sinulla on ne oikeudet, joista suurin osa maailman naisista vielä taistelee. Taistele heidän oikeuksiensa puolesta, taistele tasa-arvoisen tulevaisuuden puolesta meillä ja maailmalla.

En halua ainoastaan toimia yhteiskunnan ja kulttuurin vaientamien naisten äänenä vaan tehdä osani, jotta he saisivat oman äänensä kuuluviin. Siksi lahjoitin ruusurahat UN Womenille. Join the battle, sisters and brothers!

torstai 5. maaliskuuta 2015

All about that base

Jatketaan vielä vähän aikaa kevyellä linjalla, tällä kertaa kevyellä meikkilinjalla. Sanotaan, että kaikki aloittaa pohjalta, ja ainakin meikkaamisen suhteen tämä pitää paikkansa: oli meikin jujuna sitten punahuulet, sumusilmät tai luonnollisuus, huolella tehty meikkpohja on se real dealmaker. Sen jälkeen, kun sain Naked2:n käsiini, koin suorastaan velvollisuudekseni tehdä joka päivä silmämeikin uudella ihanalla paletillani. Nyt on kuitenkin niin, että luonnollinen, kevyt meikki näyttää pitkästä aikaa raikkaalta – ja raikkaus jos mikä kuuluu kevääseen, alkoi se miten harmaana ja tihkuisena tahansa. Eilen kruunasin naapurintyttölookin huolettomalla ponnarilla (muunlaista ponnaria mun hapsottavaan tukkaan on mahdotonta tehdäkään) ja kauluspaidalla, ja ehdin jopa käymään kotona valoisaan aikaan nappaamassa parit kuvat naamastani! Onpa muuten hankalaa touhua ottaa lähikuvia omasta pärstästä, ainakin tällaiselle kamerakuumottelijalle. Mun on tosi vaikea katsoa suoraan kameraan, johtuuko sitten hajataitosta vai jostain muusta. Siispä tällaisia "katson sineen taivaan" -kuvia. (Ja bonarina duckface.)

march march2


Ja minkäslaisella meikkiarsenaalilla tämä kevyt ja ah-niin-luonnollinen meikki on tehty? Aikamoisella, niin kuin meikittömän näköisen meikin luonteeseen ironisesti kuuluu.

pohja


1. Meikkivoiteena mulla on tällä hetkellä käytössä kuivalle iholle tarkoitettu Lumenen seerumimeikkivoide. Kuten kuvista näkyy, koostumus on ohut ja lopputuloksena on kuulas, tasaisen sävyinen iho. Jonkin verran peittoa saa kerrostamalla, mutta kaikkia näppyjä, epätasaisuuksia ja ihohuokosia tällä ei kyllä saa piiloon. Mä tykkään kuitenkin tästä ohuemmasta lopputuloksesta, vaikka peitettävää varmasti monen silmään olisikin. Seerumimeikkivoiteen oli tarkoitus jäädä mulla väliaikaiseen käyttöön, joten olet levitellyt sitä toistaiseksi sormin (edellisen, vähän kiinteämmän meikkivoiteen levitin EcoToolsin meikkivoidesiveltimellä).

2. Mitä peiteaineisiin tulee, olen todella, todella laiska. Mulla oli kerran Lumenen tummille silmänalusille tarkoitettu peiteaine, mutta oon ilmeisesti allerginen jollekin ainesosalle siinä, joten käyttämättömäksi on jäänyt. Alkuvuodesta, kun mulla oli hirveä naamakriisi, marssin Kicksiin ja ostin tuon edullisen mutta kaiketi asiansa ajavan peiteväritrion. Jos jaksan, taputtelen tuota pinkkiä kroonisen tummille silmänalusilleni. Musta kyllä tuntuu, että niiden tummuus johtuu yksinketaisesti mun naaman rakenteesta, joten peittely taitaa olla yhtä tyhjän kanssa. Mutta ei yksi tuote lisää pahaa tee!

3. Irtopuuteria olen käyttänyt siitä asti, kun aloitin meikkaamisen. Niihin aikoihin IsaDoran "väritön" irtopuuteri oli yksi harvoista edullisista vaihtoehdoista, nykyään valikoima taitaa olla laajempi. Meikä on kyllä ollut tyytyväinen tähänkin, mutta voi olla, että kun tämä superriittoisa purkki tyhjenee, vaihdan merkkiä niinkin yksinkertaisesta mutta käytännössä merkittävästä syystä kuin pakkaus: purkkia ei saa kunnolla kiinni, eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun puolet sen sisällöstä on löytynyt reissun jälkeen meikkipussin pohjalta. Puuterin pyörittelen kasvoille EcoToolsin isolla siveltimellä.

4. Varjostus ja poskipuna löytyvät Sephoran paletista. Paletin ruskea on oikeastaan tarkoitettu aurinkopuuteriksi, mutta on sävyltään vähän liian kylmä. Poskipäiden loihtimisessa se on toiminut kuitenkin hyvin. Vaikka poskipuna onkin olennainen osa mun jokapäiväistä meikkirutiinia, en ole oppinut käyttämään kovin kirkkaita pinkkejä. Nämä kaksi sävyä toimivat siis oikein hyvin. Karvalakkivarjostukset teen EcoToolsin viistolla poskipunasiveltimellä, ja poskipuna puolestaan levittyy kasvoille H&M:n söpöllä kabukilla. Nämäkin välineet olisi tarkoitus jossain vaiheessa korvata vähän asianmukaisemmilla, mutta menettelevät toistaiseksi. Mulla on niin tasaisen pyöreä (no joo, soikea) naama, että jos siihen jotain hienostunutta luustoa haluaisi huijata, pitäisi varjostusten kanssa mennä Kim Kardashian -linjalle.

5. Kulmakarvat vahvistan Viva la Divan naurettavan halvalla mutta loistavalla jauhemaisella kulmavärillä. Mulla on oikeastikin tosi tummat kulmakarvat, mutta ne taitavat olla tosi harvassa tai jotain, koska ne eivät siitä huolimatta näy naamasta paljon mihinkään. Niinpä maalaan nekin aina, kun muutenkin meikkaan. Välillä lopputulos on luonnollisempi, välillä taas melko... eteläeurooppalainen. Viva la Divan paletin kylmät sävyt sopivat kuitenkin minulle hyvin, kun sekoitan vaaleampaan harmahtavaan ruskeaan vähän tuota tummempaa, ja pyyhin ylimääräiset kämmenselkään. Hyvä tulee ja hyvin pysyy!

6. Max Factorin Masterpiece on ollut luottoripsarini jo vuosia, enkä ole ihan heti vaihtamssakaan. Masterpiecessä intesiivisyys yhdistyy ohuille ripsilleni sopivaan kumiseen harjaan. Erityisen paakkuuntuvaa kamaa tämä ei ole, mutta vähän kuivuneet ripset harjaan vielä pehmeällä (käyttämättömällä, obviously) hammasharjalla. Kaikki aina nauraa mulle, kun otan hammasharjan esiin, mutta hei: se toimii!

Tarpeen vaatiessa lisäkestävyyttä meikkiin tuo IsaDoran Undercover Face Primer, lisävalaistusta Kicksin Illuminator, jota ystäväni minulle anteliaasti lahjoitti. Kvaak kvaak!

meikki3


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Graduttaako?

japanii


Äääää, mihin tää aika menee? Paitsi siis töihin, Netflixin tuijottamiseen ja koulutöiden välttelemiseen. Keskiviikkona laskin, että kolmen viikon päästä olen Japanissa. Siis kolmen??? Ja nyt vielä vähän alle. Mä olen ihan tosi huono suunnittelemaan mitään, esimerkiksi nyt vaikkapa matkoja. Tiedän, että moni nimenomaan nauttii siitä suunnitteluvaiheesta, mutta mulle se tuottaa lähinnä stressiä. Yksin matkustaessa voi tehdä juttuja enemmän fiilispohjalta ja juuri silloin kun itseä huvittaa, mutta 10 päivää on kuitenkin aika lyhyt aika, joten edes jonkinlainen suunnitelma olisi hyvä olla mielessä, jotta siitä saisi kaiken irti. Lykkään kaikenlaisten päätösten tekemistä muutenkin (ja tää on ehdottomasti sellainen juttu, jossa mulla olisi työsarkaa), ja vasta maanantaina sain pitkän taistelun jälkeen otettua itseäni niskasta kiinni ja varattua majoituksen... ensimmäiseksi kuudeksi yöksi. Kolme viimeistä on vielä auki, mutta taputtelin silti itseäni selkään.

Ennen reissua olisi hyvä saada myös noita paljon mainostettuja koulujuttuja paremmalle mallille. Mun pitäisi tässä kevään aikana laatia 10 opintopisteen katsaus ja monimuuttujamenetelmien lopputyö. Jossain omnipotenssiharhoissa päätin sitten aloittaa gradunkin. Tammihelmikuussa viikot ovat olleet täynnä luentoja, kotitehtäviä (hassua, miten vieraalta tämä ilmiö näin viiden vuoden yliopistohengailun jälkeen tuntuukaan) ja töitä, kaikesta kivasta sosiaalisesta toiminnasta puhumattakaan, että kaikki nämä projektit ovat edelleen alkutekijöissään. Graduun mulla on sentään jo aihe, ja vahvistaakseni graduntekijäidentiteettiäni latasin Mendeleynkin kotikoneelle. (Se on kuulemma myös "sosiaalinen verkosto", joten kukapa tietää, jos gradun sivutuotteena iskenkin jonkun doctoral student Smithin Harvardin yliopistosta.)

Ensi viikolla on "loma", jonka aikana ajattelin hyödyntää atk-luokkien autioitumista ja pyhittää levon lisäksi aikaa myös työlle. Tänään en kuitenkaan uhraa tämän enempää ajatuksia opiskelulle vaan painun kahvittelemaan ystävän uuteen kotiin. Rauhallista sunnuntaita ja hyvää maaliskuun ensimmäistä!