keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Helmee!

Muistatteko, kun kaikki oli vielä helmee? Makeeta, maseeta, päheetä, koleeta? Nyt mä alan ilmeisesti olla siinä iässä, että olen auttamattomasti pudonnut nuorisokielen kärryiltä ja voin käyttää tuollaisia ilmaisuja vain korkeintaan itseironisesti. No joo, ei mun pitänyt mun olemattomasta ikäkriisistä höpötellä vaan kertoa kuulumisia! Oon huomannut, että kynnys kirjoittaa vaan kasvaa sitä mukaa, mitä pidempään on kirjoittamatta, joten ei kai tässä nyt muu auta kuin lähteä tulta päin!



Perinteisestä (jo vuodesta 2014) alkuvuoden masistelusta on kutakuinkin selvitty, ja 2015 tuntuu paranevan vanhetessaan. Asialla saattaa kyllä olla tekemistä tuon erikoisen astraali-ilmiön, also known as auringon kanssa. Opinnot on lähtenyt paremmin käyntiin kuin uskalsin edes kuvitella: monimuuttujamenetelmien luennoilla istuminen on verrattavissa johonkin vähemmän fantsuun rutiiniin, kuten hammasvälien puhdistamiseen, mutta ei sentään tunnu ylivoimaisen tuskalliselta. Graduaihe pitäisi keksiä, katsaus kirjoittaa ja lopputyö tehdä, mutta just nyt mulla on sellainen tunne, että kyllä ne hoituu. Tai siis, kyllä mä ne hoidan. Tämä tunne on kyllä aika ailahtelevampi kuin Charlotten ja Gazin romanssi, joten arvioidaan asiaa taas parin viikon kuluttua uudelleen.



Ailahtelemisesta puheen ollen, olen taas innostunut meikkaamaan. Lauran mulle Lontoosta pari viikkoa sitten diilaama Urban Decayn Naked2 -paletti jaksaa edelleen hyräilyttää mua joka ikinen kerta, kun tuon kaunokaisen kannen avaan. Voisin oikeasti vain istahtaa sohvalle ja tuijotella ihaillen noita sävyjä! Materiaonnesta olen kyllä hyrissyt viime aikoina muutenkin, ja tarkoitus olisi joku kaunis ja kiireetön päivä kuvatakin noita ihania alelöytöjä.

Luentosaleihin paluuta on helpottanut olennaisesti se, että tuolla Krunan rinteillä törmää päivittäin ihaniin ihmisiin. ATK-luokkaan tai kirjastoon on paljon mukavampaa mennä kaverin kanssa, etenkin kun takana on pitkä lounas ja edessä kahvitauko, jonka aikana purkaa SPSS-traumoja. Välillä täytyy kuitenkin kiskaista kaveri kampukselta sushibuffetiin tai graduahdistuskaakaolle Fazerille. Sita lanseerasi blogissaan hienon uuden käsitteen läskipekoni, ja tuo Fasun jos mikä on kyllä varsinainen läskipekonikaakao. Pääasiassa oon kyllä syönyt tänä vuonna vähän hitaampia hiilareita. Käynnisteltiin toinen kierros ystäväporukan neljän tähden illallisia, ja jo kahteen otteeseen ollaan saatu nauttia ihan hurjan hyvistä ravuista. Paineet on siis kovat! En ennen voinut sietää mitään kaloja kummallisempia mereneläviä (lautasella siis), mutta nykyään voisin elää yksinomaan paistetuilla ravunpyrstöillä. Siinä tapauksessa mulla pitäisi kyllä olla joku orja puhdistamassa niitä rapusia, sillä kaikenlaiset kokonaiset äyriäiset aiheuttaa edelleen kylmiä väreitä.



Vaikka sellainen pään sumentava stressi ja ahdistus tuntuu nyt olevan taas taaksejäänyttä elämää, joudun edelleen tukeutumaan aika paljon kalenteriin pitääkseni asiat järjestyksessä. Välillä tuntuu, että unohtaisin pääni naulakkoon, jos mulla ei olis kalenterissa muistutusta. Kalenteria selaillessa konkretisoituu pikkuhiljaa sellainenkin asia, että mää olen niinku johki Japaniin lähdössä, eikä siihen ole enää kuin reipas kuukausi! Apua! Tarkoitan tietenkin: jippii! Muitakin jippii-luokan juttuja on tulossa, kuten ystävänpäivän iltapala, sitsit ja Herkku-porukan pippalot. Uskokaa huviksenne, että otan juhlameikkaamisen vakavasti, kun ei ole aikoihin ollut tilaisuutta käyttää kimaltavaa luomiväriä.

Niinhän siinä kävi, että kun sen sanaisen arkun sai kerran auki, niin ei sitä kantta sitten ihan hetkeen kiinni saa. Mä yritän nyt kevään aikana selvittää itselleni, että mitä mä tänne blogiini oikein haluan kirjoittaa. Kirjasuosituksia? Kosmetiikkahöpsötyksiä? Vaateasiaa? Feminististä ranttia? Tavallaan mua kammottaa blogin muuttuminen entistä sekavammaksi sillisalaatiksi, mutta toisaalta en haluaisi rajoittaa itseäni liikaa. Etenkin, kun tykkään itse lukea just niitä blogeja, joissa on juttua laidasta laitaan.

Helmee helmikuun alkua vaan jokaiselle! ♥

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! :) Älypuhelinkauden parhaita puolia on kyllä se, että kun jotakin kuvauksellista osuu eteen, niin ainakin jonkinlainen väline on yleensä mukana.

      Poista
  2. Laidasta laitaan on mullakin blogin kaava :)

    Tsemppiä SSPS:n kanssa, sen kanssa taisteltiin Skoteissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun blogissa se on ainakin oikein toimiva kaava, joten ehkä ei pitäisi olla niin itsekriittinen!

      Ja kiitos kovasti, sitä kyllä tarvitaan! Mä en tajua miten on mahdollista, että vaikka mä olen sitä joutunut jo aika monen opintopisteen verran käyttämään, se on silti ihan täyttä hepreaa joka ikinen kerta, kun sen avaa. :'D

      Poista
  3. Materiaonni paras onni :D Mä oon viime aikoina tehnyt kans huikeita löytöjä, täällä oli parissa rättikaupassa kaikki puoleen hintaan ja löysin parillakymmenellä eurolla housut, pitkähihaisen sellasen kauluspaidan ja kolme paitaa. Tän lisäks oon kans hurahtanut meikkaamiseen kuten tiiätkin ja mulla on tosiaan kans Urban Decayn luomiväripaletit harkinnan alla :D

    Tuli muuten mieleen tosta hammasvälien putsaamisesta et onks normaalia muka hammaslangata ennen hampaiden pesua?? Yks mun kaveri tekee niin ja se on ihan kamalan outoa, mä pesen aina ensin ja lankaan sitten ja sit vielä purskuttelen.

    Tuleepa tästä nyt pitkä kommentti mut mulla on just toi sama ongelma blogin kanssa! Kosmetiikkajutut kiinnostaa entistä enemmän, samoin vaatejutut: mietin vaan et miten mun blogista tulee just sillisalaattia kun siellä on käsityöjutut, matkajutut ja ruokajutut sulassa sovussa ja aion vielä ympätä sinne vaatejuttuja, kosmetiikkajuttuja ja hyvinvointi- ja treenijuttuja jotka myös on alkanu kiinnostaa viime kuukausina enemmän... oh well :D Mut siis mä tykkäisin paljon kosmetiikka- ja vaatejutuista, et kaikkea laidasta laitaan vaan!

    Ihanaa kevään odotusta!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiiikä kun ruokaonni on paras onni! :D Mut materiaonni tulee hyvää kakkosena. Musta tuntuu, että tää löytöhomma menee jotenkin kausiluontoisesti, että välillä (erityisesti, kun jotain tarvii ja etsii) ei löydä mitään, ja sit taas jonkin ajan päästä kaupat on pulloillaan kaikkea ihanaa. :D Meikkaaminen on ihan hurjan kivaa, mut se on kyllä yks loputon suo, kun koko ajan on vaikka mitä ihania suteja ja nappeja ja punia, mitä pitäis ehdottomasti saada itelleen. Mut suosittelen siitä huolimatta antamaan pikkusormen pirulle ja ostamaan sen paletin!

      Mä teen just noin. :''D Mä haluun, että mun hampaat on puhtaat, kun oon ne harjannu, ja musta ois ällöttävää jos sen jälkeen pitäis vielä kaivella hammasväleistä jotain edellisviikkoista kinkkua (no hyi). Mut mä luulen et tää on ihan vaa tottumis-/mieltymiskysymys, koska kylhän ne purskuttelemallakin sieltä suusta sit huuhtoutuu.

      Haha joo, mua nauratti ku molemmat kriiseilee ihan samoista jutuista. Mut sunkin blogissa se sillisalaattimeininki toimii just hyvin. Ja onhan se sillisalaatin Juttu nimenomaan se, että siinä on kaikkea mahdollista sekasin. :'D

      Poista