perjantai 12. joulukuuta 2014

C'est decembre

rakkaus rakkaus2 rakkaus3 rakkaus4


Kuvitelkaa tähän sellainen epävarman näköinen stand up -koomikko, joka koputtaa mikkiä tyhjässä pubissa. Tiskiin nojaa muutama juoppo, joista toinen yskähtää kuin korostaakseen koomikon nöyryytystä. "Tervetuloa..." koomikko takeltelee sanoissaan ja katselee ympärilleen etsiskellen itsevarmuutta tyhjästä tilasta. "Onko täällä ketään?"

Niinpä niin. Pahoittelen hiljaisuutta. On ollut niin paljon kaikkea, että blogi on käynyt mielessä vain sellaisena ohikiitävänä ajatuksena. Paljon kivoja, tosi kivoja juttuja ja ihania ihmisiä, mutta valitettavasti myös niitä kurjia juttuja. Ja tietenkin velvollisuuksia. Mä olen ollut koko syksyn aika kuormittunut, ja niiden olennaisten asioiden, kuten koulujuttujen, sijaan mieli on askarrellut ihan muiden juttujen parissa. Lähinnä sellaisten, jotka ovat hallintani ulkopuolella. Siksi olen unohdellut vähän väliä kaikenlaista ja tehnyt asioita viime tingassa, mikä ei sovi mulle yhtään. Nytkin, kun viimeinen tentti on ohi ja viimeinen tehtävä palautettu, mun pitäisi oikeastaan tehdä kirjallisuuskatsausta. Mulla ei ole joulukalenteria, mutta ilman sitäkin lasken päiviä jouluun. En lahjojen tai edes ruoan takia vaan siksi, että silloin on viimein lupa hengähtää. Henkilökohtainen joulurauhani tosin alkaa vasta jouluaattona kello 14:22, kun työvuoron jälkeen hyppään junaan, mutta sen jälkeen en aio ajatella mitään ikävää moneen päivään. Ja siihen astikin yritän keskittyä niihin kivoihin juttuihin.

Kuten siihen, että kotiini on hiipinyt aavistus joulun tuoksua ja tunnelmaa tuikkukynttilöiden ja hyasintin muodossa. Ja siihen, että voin lisätä elämäntaito-CV:hen taidon valmistaa hyvää riisipuuroa (uunissa). Siihen, että vaikka viettäisin joulunaluspäiviä mieluummin sohvalla makoillen kuin töissä, on siellä seurana mahtavat työkaverit. Siihen, että mulla on tässä vieressä raikas mustaherukka-banaani-smoothie (maustamatonta jogurttia, mustaherukoita pakkasesta, banaani, loraus maitoa – luksusversioon vaniljajogurttia ja kookosjauhoa). Siihen, että maailmassa on edelleen enemmän kuin rahtunen rakkautta. Siihen, että kaikesta huolimatta oon ollut poikkeuksellisen terveenä ja pirteähkö koko syksyn. Siihen, että Helsinki on kylmässä ja pimeässäkin kaunis ja rakas kaupunki. Ja niin imelältä kuin se kuulostaakin: siihen, että olen onnistunut ympäröimään itseni niin ihanilla ihmisillä, jotka auttavat mua jaksamaan.

P.S. Lupaan lähitulevaisuudessa postata muutakin, kuin epätäydellisiin lauserakenteisiin pohjautuvia listoja.

6 kommenttia:

  1. Nam, pitääkin testata mustaherukoita smoothiessa! Kiitos vielä riisipuurosta, se oli herkkua<3 Ja koita relata vähän jo ennen joulua jooko! Se katsaus kyllä odottaa, että älä ainakaan sen takia kuormita itteäs kun on muutenkin kaikkea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Musta ne on iiihania jugurtinkin kaa ja tuorepuurossa. <3 Mut toi blendaaminen vähän taittaa sitä kirpeyttä. Joo mä yritän! Aattelin, että teen sitä katsausta ihan vähän sen verran ku jaksan ja jatkan sit tammikuussa, ei mulla lopulta niin paljoo kouluu oo keväällä ku se kepsyki alkaa vasta maaliskuussa. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Jouluvalaistu Aleksanterinkatu on kyllä kauneimmillaan sateella, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.

      Poista
  3. Voisiko esittää vienon toiveen ja pyytää uuniriisipuuron ohjetta? :) Ja ääh mä oon niin kateellinen mustaherukoista, ne on parhaita mutta niitä ei saa täällä mistään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki! :) Ja aion jopa täyttää toiveesi! Tää on suoraan Risella-paketin kyljestä: 1 litra maitoa (täysmaito on parasta hehe), 2 dl puuroriisiä ja 1/2 tl suolaa. Voitele uunivuoka ja kaada ainekset siihen, kypsennä n. puolitoista tuntia 175 asteisessa uunissa välillä sekoittaen. Ja oli hyvvöö!
      Hehe, nauti nyt vielä niistä mangoista ja avokadoista ja muista herkuista, mitä sieltä saa. ;) Mustaherukat oottaa sua sitten täällä!

      Poista