keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Monochromia

Mä olen yrittänyt kovasti kirjoittaa jotain: joulusta, vuodesta 2014 tai edes jostain. Mutta kun ei niin ei. Siispä tässä muutamia muistikuvia kuluneelta vuodelta. Mustavalkoisesta tunnelmasta huolimatta toivotan teille kaikille oikein värikästä ja valoisaa uutta vuotta!

mono12 mono11 mono6 mono9 mono8 mono13 mono4 mono14 mono10 mono5 mono7 mono2 mono3 mono

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joyeues fêtes!

rauhaa


Ylihuomenna ois joulu. En olisi yhtään kummastuneempi, jos joku tulis ja väittäis, että ylihuomenna on pääsiäinen tai mun syntymäpäivä. Vai että joulu? Huh huh. Onneksi tuli aloitettua joulufiilistely sen verran ajoissa, että olen ehtinyt jo vähän kyllästyä glögiin ja pipareihin. Seuraavan kerran niitä syödäänkin sitten kotona landella, ja siihen asti vietän aikaa pääasiallisesti töissä.

ruokaa


Joulukuuhun on mahtunut hurjan paljon kivojakin juttuja kaikesta stressistä huolimatta. Sama pätee elämään ylipäätään: vaikka touhu muistuttaisikin välillä enemmän ohdakkeilla kuin ruusuilla tanssimista, kasvaa siellä risukossa aina muutama kaunis päivänkakkarakin.

Kuten kuvista näkyy, hyvin on syöty, ja hyvässä seurassa. Jo siinä on reilusti aihetta iloon! Vietettiin tyttöjen kanssa viime viikolla pikkujouluja alusta asti itse väsättyjen hampurilaisten ryydittämänä, ja oli muuten hyvää! Koska ollaan oltu kaikki kovin ihania tänä vuonna, lahjottiin myös ansaitusti toisiamme. Ihania ja osuvia lahjoja olen saanut, ostanut ja antanut muutenkin, myös itselleni, heh heh. Sovittelin eilen melkoisen kivoja Ten Pointsin nilkkureita ja harkitsen, josko ne vielä mahtuisivat budjettiin, ei kun siis pukinkonttiin...

lahjoi

Siitä joulusta vielä. Kyllähän se vähän harmittaa, että perinteinen joulupuuro ja kuusen koristelu jäävät tänä vuonna väliin. Mutta sellaista se on. Meidän perheen joulu on muuttunut vuosien aikana paljon, ja turha sitä on parkua. Vaikka jouluun liittyvät perinteet kivoja ovatkin, tärkeintä minulle on kuitenkin yhdessäolo ja rauha. Aina voi keksiä uusia perinteitä. Tai olla keksimättä ja vain syleillä sitä tosiasiaa, että vain muutos on pysyvää.

tunnelmaa

Rauhallista ja valoisaa joulunaikaa kaikille! ♥

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Lumi tuntuu kevyeltä harteilla

Olen elänyt näitä vuoden viimeisiä päiviä aamukampameiningillä. Laskenut päiviä siihen, että pääsee hetkeksi irti kaikesta kiireestä ja paineesta. Tehnyt mielikuvaharjoituksia takkatulen eteen, ruokapöytään ja hiljaisuuteen. Toivon, että ensi vuonna voisin laskea vähemmän ja elää enemmän.

Vaikka vuodenkierto tällaisena kuin me sen käsitämme täysin keinotekoinen luomus onkin, on joulukuu kuitenkin jollakin tapaa kaiken päätepiste, deadline kaikille vuoden aikana aloitetuille projekteille. Joulunpyhinä on aika hiljentyä hetkeksi, nauttia ansaitusta lomasta. Ja kun lähestytäään vuodenvaihdetta, pohdiskellaan, mitä kaikkea kuluneena vuonna on saavutettu – ja mitä on jäänyt saavuttamatta. Luvataan, että ensi vuonna saavutetaan enemmän. Mulla on ollut vaikeuksia antaa itselleni lupaa rentoutua ja olla stressaamatta, koska jotenkin koen, että en ole ansainnut sitä. En ole saavuttanut tänä vuonna tarpeeksi. En ole panostanut tarpeeksi itseeni, läheisiini tai tulevaisuuteni, ja minulla on siitä huono omatunto. Mutta hei, mitä sitten. Elämä on, noh, elämänmittainen projekti. Ehtii sitä ensi vuonnakin.

Tänään on talvipäivänseisaus. Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että pimeys väistyy, hitaasti mutta vääjäämättömästi, ja antaa tilaa valolle. Yhden asian lupaan: aion päästää valon sisään. Muita lupauksia en aio tulevalle vuodelle tehdä. Niiden takana on liian usein ajatuksia siitä, mitä pitäisi. Ensi vuonna yritän keskittyä siihen, mitä haluan.

perjantai 12. joulukuuta 2014

C'est decembre

rakkaus rakkaus2 rakkaus3 rakkaus4


Kuvitelkaa tähän sellainen epävarman näköinen stand up -koomikko, joka koputtaa mikkiä tyhjässä pubissa. Tiskiin nojaa muutama juoppo, joista toinen yskähtää kuin korostaakseen koomikon nöyryytystä. "Tervetuloa..." koomikko takeltelee sanoissaan ja katselee ympärilleen etsiskellen itsevarmuutta tyhjästä tilasta. "Onko täällä ketään?"

Niinpä niin. Pahoittelen hiljaisuutta. On ollut niin paljon kaikkea, että blogi on käynyt mielessä vain sellaisena ohikiitävänä ajatuksena. Paljon kivoja, tosi kivoja juttuja ja ihania ihmisiä, mutta valitettavasti myös niitä kurjia juttuja. Ja tietenkin velvollisuuksia. Mä olen ollut koko syksyn aika kuormittunut, ja niiden olennaisten asioiden, kuten koulujuttujen, sijaan mieli on askarrellut ihan muiden juttujen parissa. Lähinnä sellaisten, jotka ovat hallintani ulkopuolella. Siksi olen unohdellut vähän väliä kaikenlaista ja tehnyt asioita viime tingassa, mikä ei sovi mulle yhtään. Nytkin, kun viimeinen tentti on ohi ja viimeinen tehtävä palautettu, mun pitäisi oikeastaan tehdä kirjallisuuskatsausta. Mulla ei ole joulukalenteria, mutta ilman sitäkin lasken päiviä jouluun. En lahjojen tai edes ruoan takia vaan siksi, että silloin on viimein lupa hengähtää. Henkilökohtainen joulurauhani tosin alkaa vasta jouluaattona kello 14:22, kun työvuoron jälkeen hyppään junaan, mutta sen jälkeen en aio ajatella mitään ikävää moneen päivään. Ja siihen astikin yritän keskittyä niihin kivoihin juttuihin.

Kuten siihen, että kotiini on hiipinyt aavistus joulun tuoksua ja tunnelmaa tuikkukynttilöiden ja hyasintin muodossa. Ja siihen, että voin lisätä elämäntaito-CV:hen taidon valmistaa hyvää riisipuuroa (uunissa). Siihen, että vaikka viettäisin joulunaluspäiviä mieluummin sohvalla makoillen kuin töissä, on siellä seurana mahtavat työkaverit. Siihen, että mulla on tässä vieressä raikas mustaherukka-banaani-smoothie (maustamatonta jogurttia, mustaherukoita pakkasesta, banaani, loraus maitoa – luksusversioon vaniljajogurttia ja kookosjauhoa). Siihen, että maailmassa on edelleen enemmän kuin rahtunen rakkautta. Siihen, että kaikesta huolimatta oon ollut poikkeuksellisen terveenä ja pirteähkö koko syksyn. Siihen, että Helsinki on kylmässä ja pimeässäkin kaunis ja rakas kaupunki. Ja niin imelältä kuin se kuulostaakin: siihen, että olen onnistunut ympäröimään itseni niin ihanilla ihmisillä, jotka auttavat mua jaksamaan.

P.S. Lupaan lähitulevaisuudessa postata muutakin, kuin epätäydellisiin lauserakenteisiin pohjautuvia listoja.