keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Hymyhuulet



Lieneekö syy sitten uudessa punaisessa huulipunassa (jota esittelen tuossa silmät selällään niin kuin mikäkin piriä pajauttanut bambi) vai missä, mutta tänään oli hyvä päivä. Tai siis, on tässä hyviä päivä ollut muutenkin, mutta tänään löysin itsestäni viimein sitä pitkään kaivattua puhtia. Sinänsä harmi, että se puhti löytyi vasta joskus kolmen jälkeen iltapäivällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Tämäkin aamu alkoi hyyyyyvin verkkaisissa ja rauhallisissa merkeissä: katsoin Muumit, katsoin Aamu-tv:tä, katsoin Murdochin murhamysteerit ja keittelin siinä samalla kaikessa rauhassa kaurapuuroa. Naputeltuani muutamia koulujuttuja lähdin ihanaisen Minnan kanssa lounaalle keskustaan. Valittelin Minnallekin saamattomuuttani ja luettelin kaikkia niitä asioita, jotka minun pitäisi saada tehtyä. Jossain vaiheessa tajusin, että eihän tässä muu auta kuin ruveta tekemään! Hörpittiin edarivaalikahveja pitkälle iltapäivään, mutta sain kuin sainkin vielä edistettyä lausuntoani. Kävin hakemassa kaupasta pientä välipalaa ja lähdin hymyillen kotia kohti aikeenani vaihtaa saman tien lenkkarit jalkaan ja painua lenkille, niin kuin olin itselleni luvannut. Siinä vaiheessa, kun oli aika poistua junasta, tajusin, ettei muistitikku ole mukanani. Että se jäi kiinni kirjaston tietokoneeseen. Että siellä oli paitsi lausuntoni, myös kaikki siihen liittyvät muistiinpanot, joita ei saisi missään nimessä näyttää ulkopuolisille. Kiirehdin paniikissa kotiin tyhjentämään reppuni sisällön jääkaappiin ja soitin itku kurkussa kirjastoon satavarmana, etten enää koskaan näkisi muistitikkuani ja minut suurinpiirtein haastettaisiin oikeuteen arkaluontoisen materiaalin levittämisestä. Siinä kirotessani typeryyttäni tuntui kovin ironiselta, että olin vain hetkeä aiemmin ajatellut, että olipa hyvä päivä! Mutta kuinka ollakaan, ei hyvä päivä muuttunutkaan huonoksi: ystävällinen kirjaston työntekijä otti tikkuni talteen juuri sieltä, mihin olin sen jättänyt. Viimeisetkin stressinrippeet karisivat lenkkipolulle. Iltapalaksi tein hedelmäsalaattia banaanista, klementiinistä ja persimonista. Kerta kaikkiaan oikein hyvä päivä.

Huomenna aion herätä vähän aikaisemmin, syödä aamupuuroni Muumipapan muistelmien parissa ja laittaa sitten telkkarin kiinni. Sipaista punaa huuliin ja lähteä kirjastoon. Ja sitten, kun olen opiskellut tehokkaasti muutaman tunnin, pääsen palkitsemaan itseni Factoryn herkkusalaatilla ja Annan hyvällä seuralla, ennen kuin on aika lähteä töihin. Eiköhän se ole hyvä päivä siis huomennakin!

Verkkaisista aamuista saa ja pitääkin nauttia. Mun verkkaiset aamut ovat kuitenkin viime aikoina venyneet verkkaisiksi aamupäiviksi, raukeiksi iltapäiviksi ja uuvahtaneiksi illoiksi. Sohvalla köllöttely ei ole enää mitään itsensä lempeää hemmottelua, jos siitä seuraa stressiä. Pieni ja helläkätinen kurinpalautus on siis ihan paikallaan ennen kuin niitä tekemättömiä hommia kertyy jonoksi asti!

Pus pus, punahuulet! Huulipuna on muuten terveystuote.

4 kommenttia:

  1. Mä oon niin katkera kun Muumit ei näy ulkomailla yle Areenasta eikä niitä löydy edes YouTubesta!!

    Ps. Punainen huulipuna on parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans muistan tuskastelleeni ton asian kanssa Unkarissa. :( Hanki hola! ;)

      Ps. Niin on! Ja oikeestaan minkä tahansa värinen huulipuna.

      Poista
  2. Huh, voin kuvitella sun paniikkitilan! Mutta onneks löyty <3 Nii ja hyvä et motivaatio löysi sut, mäki oon kaikkien odotusten vastaisesti oikeesti tehny kaiken vapaa-aikani katsausta tällä viikolla, hyvä me! Ps. oon kateellinen et saat factorya. Pps. sanoin varmaa jo mut toi huulipuna on täydellistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Hyvä me indeed, kyllä me tästä vielä ponnistetaan! :D <3 Ps. Oli hyvää saldee, mun pitää kyl varmaan ajatella laatikon ulkopuolelta ja kokeilla jotain muitaki yhdistelmii ku ravut-hunajameloni-kookoshiutaleet. :'D Pps. Kiitos! :-* Oli kyllä koko rahan väärtti!

      Poista