perjantai 24. lokakuuta 2014

Vinkkejä kuvankäsittelyyn (Gimp, Photoshop, PaintShop Pro)

Visuaalisesti miellyttävää blogia on miellyttävä lukea, vaikkei hyvin kirjoitettu blogiteksti välttämättä kuvia kaipaakaan. On jokaisen oma asia, kuinka paljon blogikuvitukseen haluaa panostaa. Valokuvaus on kuitenkin hauska harrastus, eikä jälkikäsittelyynkään mene aikaa, kun käytössä on hyvä ohjelma ja hallussa perusasiat.

Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että en ole enkä kuvittelekaan olevani mikään kuvankäsittelyn mestari. Vaikka olenkin käyttänyt Photoshopia vuosia, on valtaosa sen monista toiminnoista varmasti edelleen minulle hämärän peitossa. Sen, minkä olen oppinut, olen oppinut erilaisia tutoriaaleja lukemalla ja ennen kaikkea kokeilemalla. Aiemmin väsäsin paljon erilaisia web-grafiikoita (esim. Tuulin blogin otsikkokuva), mutta valokuvien käsittelystä innostuin todella vasta pari vuotta sitten, kun innostuin muutenkin valokuvaamaan enemmän.

Tarkoitukseni ei ole perehdyttää ketään kuvankäsittelyn perusteisiin. Siihen minulla ei ole aikaa eikä tietopohjaa. En myöskään aio läpikotaisin selostaa, miten GIMPiä tai Photoshopia käytetään tai mistä mikäkin toiminto löytyy – googlettamalla löytyy satoja perusteellisia oppaita, jotka aloittavat siitä, miten kuvatiedosto avataan. Sen sijaan jaan muutaman vinkin, joilla olen itse päässyt alkuun ja eteenpäin. Vastaan tietenkin mielelläni myös kaikkiin kysymyksiin, joihin vain osaan.

Mikä sen ohjelman sitten pitäisi olla?

Mulla on käytössä Photoshop CS4, mutta koska kuvankäsittelyohjelmat maksavat (tosin Adobe on ison könttäsumman sijaan siirtynyt kuukausimaksulliseen lisenssiin, millä on omat hyvät ja huonot puolensa), päätin ihan vain tätä postausta varten ladata ilmaisen GIMPin. Yllätyin todella positiivisesti GIMPin monipuolisista ominaisuuksista! Käyttöliittymä voi vaikuttaa ensin alkuun sekavalta, jos ei ole aiempaa kokemusta vastaavista ohjelmista. Valikot ovat ainakin Photoshopin käyttäjästä vähän omituiset ja täysin sama toiminto näyttää löytyvän monesta kohdasta, mutta kun kerran oppii, mistä mitäkin löytää, on käyttäminen sujuvaa. Yhtä vakiokikkaa lukuunottamatta pystyin toistamaan kaikki Photoshop-maneerini GIMPillä. Äkkiseltään (siis muutaman tunnin käytön jälkeen) keksin vain yhden merkittävän eron, joka nostaa Photoshopin GIMPin yläpuolelle: GIMPistä puuttuvat säätötasot. Lyhyen tutustumisen jälkeen sanoisin kuitenkin, että GIMP on erittäin varteenotettava, ilmainen vaihtoehto maksullisille kuvankäsittelyohjelmille.

Valtaosan tämän postauksen kuvista olen käsitellyt GIMP 2.8:lla. Kaikki vaiheet onnistuvat myös Photoshopilla sekä oletettavasti PaintShop Prolla. PSP:tä olen käyttänyt viimeksi jotakuinkin 10 vuotta sitten, mutta ainakin silloin ohjelmasta löytyivät pitkälti samat ominaisuudet kuin Photoshopista.

Miksi jälkikäsitellä valokuvia? Eikö olisi parempi opetella ottamaan jo valmiiksi hyviä kuvia? Eikös kuvankäsittely ole vähän huijausta?

Optimaalisissa olosuhteissa säädät kuvan valotuksen ja tarkennuksen täydellisesti kohdilleen jo kuvaa ottaessa. Olosuhteet eivät kuitenkaan useimmiten ole optimaaliset: yleensä kuva ylivalottuu tai alivalottuu ainakin joiltain osin. Kauniina kesäpäivänä, kun taivaalla ei näy pilvenhattaraakaan, joutuu usein tekemään kompromisseja valotuksen suhteen: joko taivas palaa puhki tai kohde alivalottuu. Kolmiulotteinen todellisuus tallentuu kameraan aina kaksiulotteisena – tosiasia, jota taitavinkaan valokuvaaja ei voi kumota. (Tästä voisi jatkaa filosofisesti siihen, kuinka ihmissilmäkin näkee todellisuuden kaikkea muuta kuin objektiivisesti.) Mielestäni valokuvan arvo ei olekaan valokuvassa itsessään vaan sen välittämässä kokemuksessa, tunteessa, ajatuksessa, muistossa tai tarinassa. Kuvankäsittely on tapa vahvistaa ja ilmaista näitä merkityksiä, valokuva on materiaali siinä missä öljyvärit tai savi. Useimmissa tilanteissa tietenkin riittää, että kuva näyttää mahdollisimman hyvältä tai välittää tarpeeksi hyvin sen, minkä näimme.

Minne muualle sitä informaatiota katoaa?

Kuten todettua, informaatiota katoaa väistämättä, kun kolmiulotteisesta näkymä muutetaan pikseleiksi kameran kuvakennolle. Informaation katoaminen jatkuu kuvanottovaiheessa, jos kuvat tallentuvat JPEG-tiedostoiksi. JPEG on menetelmä, jolla kennolle tallentunut informaatio pakataan tiiviimmäksi: vain olennainen, kuvaajan asetuksista riippuva informaatio (esim. valkotasapaino) tallentuu, muu hävitetäään. Suurin osa kuvaa tietämättään tai vapaasta tahdostaan JPEG-kuvia, sillä ne vievät paljon vähemmän tilaa. JPEG-kuva on myös helppo: sen voi ladata sellaisenaan vaikkapa Facebookiin. Sen voi avata jopa Paintilla! JPEG-kuvan jälkikäsittely on kuitenkin rajallista, sillä siihen on tallentunut vain osa kaikesta kennon informaatiosta. Vaihtoehtona on kuvata RAW-kuvia, jolloin kaikki kennon tiedot tallentuvat ja jälkikäsittelyssä on mahdollista kaivaa esiin esimerkiksi oikeanlainen valotus. JPEG-kuvassa esimerkiksi valkoisiksi palaneet (eli ylivalottuneet) tai mustat pikselit eivät sisällä sellaista informaatiota, jota kuvankäsittelyohjelmalla voisi muokata. Vaikka RAW-kuviin siirtyminen houkuttelisikin, olen osaksi laiskuuttani kuvannut vain ja ainoastaan JPEG:tä. Epäonnistunutta (esim. yli- tai alivalottunutta) JPEG-kuvaa ei pelasta mikään, mutta jos valotuksen suhteen on onnistunut edes kohtalaisesti ja tarkennuskin on kunnossa, on JPEGissä mielestäni ihan tarpeeksi pelivaraa minun käyttööni.

Miltä sen käsitellyn kuvan sitten pitäisi näyttää?

Sinä päätät! Yleisesti ottaen kuva kuin kuva näyttää paremmalta, kun sen valotusta korjataan hieman, kontrastia ja värien intensiteettiä parannetaan aavistuksen verran ja kun kuva on terävä. Olennaista on myös käyttötarkoitukseen sopiva koko. Kaikki muu on sinun käsissäsi: jotkut pitävät epätodellisen kirkkaista väreistä, jotkut voimakkaasta terävöityksestä, jotkut tietynlaisesta värimaailmasta. Hauskuus tulee juuri siitä, että on vapaus valita. Let's do it!

I. Muutama perusasia

lissabonalkup lissabonfinal


Meillä on kuva, jossa ei ole mitään silmiinpistävästi vialla (score!!!!) Sellaisia kuvia on nopea ja helppo (joskin vähän puuduttava) käsitellä. Nämä pienet korjaukset tai ehostukset teen käytännössä kaikille valokuvilleni ennen julkaisua. (Tässä tapauksessa tuo Jälkeen-kuva on kyllä makuuni vähän turhankin voimakaskontrastinen ja kirkas, mutta kun GIMPistä nyt puuttuivat ne säätötasot, en jaksanut hienosäätää.)

1. Valotuksen korjaus Käyrät (Curves) -toiminnolla. Kuva on ihan ookoo, mutta kuitenkin vähän tunkkainen. Ei ihan välity se Lissabonin sininen taivas ja kirkas, porottava aurinko, joka sai värikkäiksi maalatut seinät hehkumaan. Käyrien käyttäminen voi aluksi vaikuttaa hankalalta mutta ei sitä ole (ja avaan sitä hieman myöhemmin). Valotusta voi korjata myös Kirkkaus/Kontrasti (Brightness/Contrast)- tai Tasot (Levels)-toiminnoilla. Kirkkaus/Kontrasti on hyvin karkea työkalu, mutta tällaisessa kuvassa senkin avulla pääsee hyviin lopputuloksiin, jos ei halua vaivata itseään. Tavoitteena on joka tapauksessa paitsi saada kuvan yleisilme valoisammaksi, myös korostaa eroa kirkkaiden ja tummien sävyjen välillä. Näin luodaan sitä syvyysvaikutelmaa, joka kaksiulotteisessa kuvassa on kadonnut.
HOX! Jos käytössä on Photoshop, säätöjä ei kannata tehdä suoraan alkuperäiseen kuvaan vaan käyttää aina säätötasoja.

2. Kuvan koon muuttaminen. Kun kuvaa pienennetään, sen sisältämä tieto tiivistetään entistä harvempiin pikseleihin, mikä jälleen kerran hävittää valtavan määrän informaatiota. Kuva kannattaakin skaalata haluttuun kokoon vasta sitten, kun olet siihen tyytyväinen – mutta kuitenkin ennen terävöitystä.

3. Terävöitys. Sekä GIMPistä että Photoshopista löytyy useampia tapoja terävöittää kuvaa. Itse käytän harhaanjohtavasti nimettyä Epäterävää maskia (Unsharp Mask). Toiminnon kautta terävöitys tehdään Sädettä (Radius), Määrää (Amount) ja Kynnystä (Threshold) säätämällä. Lyhyesti: säde määrittää, kuinka kauas ääriviivasta terävöitys ulottuu; määrä kertoo, kuinka paljon terävöitetään; ja kynnysarvosta riippuu, millainen sävyero kahden pikselin välillä on oltava, jotta terävöitys tehdään näille pikseleille. Itse lähden yleensä liikkeelle siitä, että jos kuvassa on paljon yksityiskohtia (esim. kaupunkimaisema), Säde kannattaa pitää hyvin pienenä. Makrokuvissa isommat Säteen arvot näyttävät yleensä hyvältä. Kokeilemalla ja esikatseluikkunaa tarkkailemalla pääsee pitkälle! GIMPissä arvot käyttäytyvät eri tavalla kuin Photoshopissa, ja näistä tulikin omaan makuuni vähän liian terävöitettyjä. GIMPin Epäterävä maski -työkalun jälki on kuitenkin mielestäni oikein hyvä.

4. Tallentaminen. Tätä ei kannata unohtaa! Korkealaatuinen JPEG on hyvä tiedostomuoto esim. blogikäyttöön. Jotkin kuvat, kuten esimerkiksi blogini otsikkokuva, vaativat kuitenkin toisenlaista tiedostomuotoa, häviötöntä PNG:tä. Kuvassa valkoisena näkyvä alue on oikeasti tyhjiä pikseleitä, mutta jos tallentaisin kuvan JPEG-muodossa, tyhjät pikselit täyttyisivät esimerkiksi valkoisella tai mustalla, mikä näyttäisi pahalta värillisellä tai kuviollisella taustalla.

Tässä vielä esimerkki kuvasta, jonka olisi ihan hyvin voinut julkaista sellaisenaan. Pieni jälkikäsittely kuitenkin tehostaa sinisten mustikoiden ja keltaisen kupin kaunista kontrastia ja mustikoiden herkullisen näköistä vahapintaa.

mustikatalkup mustikatfinal


II. Alivalottunut kuva

porvooalkup porvoofinal


Tämä on melko tyypillinen tilanne mun muistikortilla: alivalotus. Aurinko paistaa kirkkaasti mutta matalalta, ja iso valkoinen kirkko jää ikävästi varjoon. Tilannetta voidaan lähteä korjaamaan usealla tavalla, joista kaksi esittelen tässä.

porvookk
1. Kirkkaus/Kontrasti
Karkein ja helppokäyttöisin työkalu valotuksen korjaukseen. Kuten nimikin jo kertoo, työkalulla voidaan vaikuttaa kuvan kirkkauteen ja kontrastiin. Kirkkautta nostettaessa kuva haalistuu, joten samalla on nostettava myös kontrastia. Kuten näkyy, lopputulos on ihan siedettävä. Työkalu on kuitenkin aivan liian karkea tilanteisiin, joissa on selkeästi yli- tai alivalottuneita alueita – tai molempia samassa kuvassa.

porvookäyrätsävyt

2. Käyrät
No niin, ensimmäinen yritys havainnollistaa Käyrät-työkalun käyttöä! Siinä missä Kirkkaus/Kontrasti-työkalussa on vain kaksi liukuvalitsinta, Käyrät-työkalulla päästään käsiksi kuvan kaikkiin sävyalueisiin. Sen avulla voidaan korjata paitsi valotusta, myös värivirheitä. Säädin-ikkuna voi näyttää pelottavalta, mutta alkuun pääseminen on helppoa.

Taustalla näkyvä harmaa hässäkkä esittää kuvan sävyjakaumaa. Säätäminen tapahtuu liikuttelemalla käyrää, eli tuota mustaa paksua viivaa. Periaate on, että kun käyrän pistettä nostetaan keskisuoran yli tietyssä sävyjakauman kohdassa, nämä sävyt kirkastuvat. Pistettä laskettaessa sävyt tummenevat. Käyrän muoto takaa sen, että muutokset tapahtuvat kuvassa asteitain ja liukumalla, eikä sävyalueiden välille synny jyrkkiä eroja.

Aloitan tasaamalla käyrän päät niin, että musta piste eli käyrän alin piste (alkutilanteessa äärimmäisenä alavasemmalla) alkaa samasta kohdasta kuin sävyjakauma. Jos samanlainen rako olisi myös käyrän toisessa päässä, siirtäisin samaan tapaan valkoista pistettä. Seuraavaksi olen vääntänyt käyrän hyyyyvin loivan S-kirjaimen muotoiseksi tarttumalla ensin yhdestä pisteestä sävyjakauman tummassa (eli vasemmanpuoleisessa) päässä ja laskemalla sitä aavistuksen alaspäin. Vastaavasti sävyjakauman kirkkaassa päässä olen nostanut pistettä aavistuksen ylöspäin. Yleensä vielä pullistan käyrää keskisävyjen kohdalta (eli keskeltä) hieman kohti vasenta ylänurkkaa – siis kirkastan keskisävyjä. Näinkin nopean käsittelyn jälkeen kuva näyttää paitsi valoisammalta, myös syvemmältä. (Kuvassa olen tehnyt myös pientä värikorjailua, mutta mennään siihen myöhemmin.)

III. Yksittäisen kuva-alueen valotuksen korjaaminen

joogaalkup joogafinal


Pastellinsinistä taivasta kirjovat maalaukselliset pilvet, ja maisema heijastuu kauniisti vedenpinnasta. Mymmeli tuossa keskellä kuvaa on kuitenkin vähän ikävästi varjossa. Mikäli lähtisimme nyt kirkastamaan sävyjä Kirkkaus/Kontrasti-toiminnolla, taivas palaisi nopeasti puhki. Kuten edellä todettu, Käyrät-toiminto mahdollistaa huomattavasti hienovaraisemman säätämisen.

käyrät


Ennen kuin muutetaan entistä pahemmin varjoon jääneen Mymmelin ilmettä valoisammaksi, luodaan nopea katsaus Tasoihin. Tasot ovat kuvankäsitellyohjelmien tärkeintä antia. Kun avaat kuvan kuvankäsittelyohjelmassa, näet sen yhtenä tasoista. Tämän alkuperäisen kuvatason päälle on mahdollista luoda uusia ja taas uusia tasoja, jotka voivat olla esimerkiksi kuvatason kopioita, säätötasoja, uusia kuvatasoja, tyhjiä tasoja tai jollakin värillä täytettyjä tasoja. Tasoja voi poistaa, järjestää uudelleen tai niiden läpinäkyvyyttä voi muuttaa. Päällimmäisin taso vaikuttaa aina kaikkiin sen alapuolella oleviin. (GIMPistä puuttuvien säätötasojen lisäksi) käytän yleensä seuraavanlaisia tasojen ominaisuuksia: tason kopiointi, tason sekoitustila ja tasomaskit.

joogataso


Aloitamme luomalla uuden tason, jonka täytämme valkoisella värillä. Oikealla on Taso-ikkuna, jossa ovat allekkain luomamme valkoinen taso sekä kuvataso. Sellaisenaan uusi tasomme peittää alleen kuvatason ja kuva näyttää, no, valkoiselta, mikä ei tietenkään ole tarkoitus. Seuraavaksi muutamme tason sekoitustilaa Tila-pudotusvalikosta. Jokaisella sekoitustilalla on oma vaikutuksena kuvaan, ja niitä voidaan hyödyntää monipuolisesti eri tilanteissa. Käyttötarkoitukseemme sopiva sekoitustila on nimeltään Pehmeä valo (Soft Light). Yleensä on tarpeen säätää tasoa läpinäkyvämmäksi, esim. 75% tai 50%, mutta tässä tapauksessa 100% toimii ihan hyvin. Huomaamme, että taivas on aivan liian kirkas, mutta Mymmeli näyttää jo paljon paremmalta (tai ainakin ruskettuneemmalta).

tasomaski


Haluamme valkoisen tason vaikutuksen rajautuvan vain kivellä kököttävään Mymmeliin. Sitä varten lisäämme valkoiseen tasoon tasomaskin. Tasomaskin avulla on mahdollista valita (piirtämällä tai rajaustyökalulla) se alue kuvasta, jolle haluamme tason vaikutusten ulottuvan. Valkoisella maalataan se alue kuvasta, jossa tason vaikutusten halutaan näkyvän: tässä tapauksessa haluamme tason avulla kirkastaa Mymmeliä, joten maalaamme Mymmelin valkoisella (pidä huolta, että maalaat tasomaskiin, etkä tasoon). Mustalla alueella vaikutukset eivät näy. Eri harmaan sävyjä käyttämällä voidaan hienosäätää loputtomiin tason vaikutuksia kuvan jokaisessa kohdassa. Näin karkeat tasomaskit kuin esimerkissä luovat yleensä irtileikatun ja epäluonnollisen vaikutelman, mutta tällä kertaa kävi tuuri, ja lopputulos on siedettävä. Parempia tuloksia saisi aikaan, kun valaisisi Mymmelin Käyrät-toimintoa käyttämällä. Photoshopissa Mymmeli-maskin voi lisätä suoraan Käyrät-säätötasoon, GIMPissä maskin voi lisätä tasokopioon.

IV. Kahden minuutin taikatemppu

vatutalkup vatutfinal

Tämä laiskan/taloudellisen kuvankäsittelijän taikatemppu (joka varmaan saisi kyllä kaikki ammattilaiset itkemään verta) sopii useimmille kuville, joissa ei ole oikeastaan mitään erityistä vikaa mutta joita haluaa kuitenkin vähän piristää. Tarvitaan vain muutama näppäimen painallus ja sekoitustilan muutos! Aloitetaan kopioimalla kuvataso. Muutetaan kopion sekoitustilaksi Näyttö (Screen) ja läpinäkyvyydeksi jotakin 20% ja 48% välillä riippuen kuvan valoisuudesta. Kopioidaan tämä kuvatason kopio vielä pariin kertaa niin, että sinulla on alkuperäisen kuvatason lisäksi 2-4 kopiota, joiden sekoitustilana on Näyttö. Tehdään vielä yksi kopio, mutta muutetaan tämän päällimmäisen tason sekoitustilaksi Pehmeä valo (Soft Light). Jos lopputulos on liian kirkas tai tumma, voi Näyttö-tasoja tässä vaiheessa kopioida lisää tai poistaa, tai olemassaolevien läpinäkyvyyttä säädellä. Jos kuva on mieleesi liian kontrastinen, Pehmeä valo -tason läpinäkyvyyttä voi laskea (ja päinvastoin). Vielä terävöitys, ja ah-niin-taiteellinen kuva puurosta on valmis lifestyle-blogiin!

vatuttasot


Alla vielä kaksi esimerkkiä tästä taikatempusta käytännössä. Näyttö + Pehmeä valo -yhdistelmä toimii hyvin kuvissa, joihin kaipaa kirkkautta ja väriloistoa. Kuvissa, joissa olennaista on esim. kirkas sininen taivas pilvimuodostelmineen, se kuitenkin polttaa taivaan nopeasti puhki, minkä voikin huomata alemmasta kuvasta.

esimerkki


V. Kuvan muuttaminen mustavalkoiseksi nöpöalkup nöpöfinalps


Muistaako joku vielä Nöpön, mun hoitokissan kesän alusta? Sen karvoja löytyy edelleen sohvatyynyistä.

Tututkin asiat näyttäytyvät mustavalkoisina uudessa valossa. Mustavalkoisuus luo vaikutelman mysteeristä, surusta, nostalgiasta ja taiteellisuudesta, voimakkaasta sanomasta. Mustavalkoinen palmuranta ei ole se sama palmuranta, jolle suomalainen laskee palaneen takalistonsa Thaimaassa – se on jotain ihan muuta. Monille vähänkin kuvankäsittelyä harrastaneille se lienee myös kätevä kikka tehdä hieman epäonnistuneesta otoksesta salonkikelpoinen. Sekä GIMPissä että Photoshopissa on monia tapoja muuttaa kuva mustavalkoiseksi. Yksinkertaisin on Värikylläisyyden (Saturation) laskeminen nollaan.

nöpödesaturoitu


Lopputuloksena on mustavalkoinen mutta jokseenkin valju ja haalea kuva. Kuvaan saa nopeasti syvyyttä ja kontrastia esimerkiksi kopioimalla kuvatason ja vaihtamalla kopion sekoitustilaksi Pehmeän valon, tai Käyrät-toiminnolla. Alla oleva versio näyttää jo paljon paremmalta:

nöpöfinal

Yleensä teen kuvistani mustavalkoisia Liukuvärikartan (Gradient Map) avulla. GIMPissä toimintoa on hieman hankalampi käyttää kuin Photoshopissa, eikä sitä pysty muokkaamaan yhtä rajattomasti. Kuitenkin myös GIMPissä mustavalkoista liukuvärikarttaa käyttämällä lopputulos on elävämpi kuin pelkästään Värikylläisyys-toiminnolla.

liukuväri


Alla vielä pari esimerkkiä. Vasemmalla puolella kuvat on muutettu mustavalkoisiksi Värikylläisyys-toiminnolla, oikealla Photoshopin Liukuvärikartta-toiminnolla.

bwesimerkit


VI. Värien käsittely Käyrät-työkalulla

muotokuvaalkup värivirheetkorjattu


Kuten todettua, Käyrät-työkalulla pystyy työstämään myös värivirheitä. Värivirheellä tarkoitetaan sitä, että kuva on (esim. väärän valkotasapainoasetuksen tai epätasaisen valaistuksen seurauksena) sävyttynyt todellisuudesta poiketen. Yleisiä värivirheitä ovat sisä- ja hämäräkuvauksessa keltainen värivirhe ja esim. talvella hankia kuvatessa helposti syntyvä sininen värivirhe (jonka voi spotata ylempää Porvoon kirkon kuvasta. Värivirheen määrittely on kuitenkin liukuvaa: jos se näyttää hyvältä, se ei ole värivirhe. Yleensä värivirheet tulevat kriittisimmin esiin muotokuvissa – tuskinpa kukaan haluaa ihonsa näyttävän keltaisemmalta tai pinkimmältä kuin se oikeasti on. Värivirheen havaitsee helposti etsimällä kuvasta valkoisen tai harmaan pinnan: tässä kuvassa valkoinen seinä on kuvan yläosassa kellertävä, alaosassa sinertävä. Lisäksi ihossa on turhan paljon punakkuutta ja magentaa.

Ihan aluksi lyhyt johdatus kuvankäsittelyn värioppiin, joka eroaa kuvistunneilla opetellusta. Tämäntyylisessä kuvankäsittelyssä (kuvat eivät mene painoon) liikutaan yleensä RGB-väriavaruudessa. Sen kolme "ulottuvuutta" ovat R niin kuin punainen, G niin kuin vihreä ja B niin kuin sininen, ja kaikki värit ovat näiden kolmen värin yhdistelmiä. Värivirheen neutralisoiminen perustuu käytännössä vastaväreihin: punaisen vastaväri RGB-avaruudessa on syaani, vihreän magenta ja sinisen keltainen. Punaista värivirhettä häivytetään siis nostamalla syaanin määrää. Käyrät-työkalulla pääsemme vaikuttamaan näiden kolmen värin osuuksiin millä tahansa kuvan sävyalueella. Käsittely tapahtuu erikseen kussakin kolmessa ulottuvuudessa eli värikanavalla, ja lopputuloksena on kolme värikäyrää + kirkkauskäyrä, jota vääntelimme jo aikaisemmin.

Aloitetaan kirkkauskäyrästä eli RGB-käyrästä, ja tehdään kuten aiemminkin. Tässä vaiheessa käyrää ei välttämättä kannata vielä pullistaa keskeltä, sillä kuva saattaa kirkastua vielä sen jälkeen, kun on kajottu värikäyriin. Jos kirkkauskäyrässä on paljon korjattavaa, teen korjaukset yleensä erillisille Käyrät-säätötasoille (Photoshopissa). Aloitetaan värien korjailu punaisesta kanavasta. Kun käyrän mitä tahansa pistettä nostetaan keskiviivan yläpuolelle, nousee punaisen osuus ko. sävyalueen pikseleissä. Kun pistettä lasketaan, punaisen osuus vähenee ja sävyalueen pikselit muuttuvat lähemmäs punaisen vastaväriä, RGB-avaruudessa syaania.

Kuten näkyy, sävyjakauman molempiin päihin jää tyhjää tilaa. Käsikirjaa noudattaen tekisimme seuraavanlaisen peliliikkeen: siirretään käyrän alkupistettä (vasen alanurkka) alareunaa pitkin siihen, mistä jakauma alkaa; ja päätepistettä (oikea ylänurkka) siihen, mihin jakauma päättyy. Tässä vaiheessa kuvan muija näyttää Luciferin vaimolta, mutta ei anneta sen hämätä vaan siirrytään käsittelemään vihreää kanavaa.

Tehdään vihreälle käyrälle sama käsittely kuin punaiselle, eikä nytkään peljästytä oranssihtavaa lopputulosta. Käydään viimeisen eli sinisen kanavan kimppuun, ja kuten arvattavissa, tämä kanava on keltaisen ja sinisen värivirheen kannalta olennaisin. Sinisen vastaväri on keltainen, ja kun nämä värivirheet ovat samassa kuvasa, seuraa väistämättä pieniä haasteita. Siirretään nyt kuitenkin käyrän päätepiste siihen, mihin sininen jakauma loppuu.

Värien kanssa työskennellessä kannattaa käyrien ja jakaumien lisäksi pitää tiukasti silmällä myös kuvaa. Vaikka täydellisyys löytyykin numeroista, me kaipaamme täydellistä lopputulosta tietenkin itse kuvaan! Esimerkiksi tämän kuvan kohdalla palasin vielä korjailemaan punaista kanavaa ja palautin käyrän alkupisteen vasempaan alanurkkaan.

käyrätjavärioppia


Kuva on nyt kirkkaampi ja kontrastisempi, ja valkoisessa seinässä on vähemmän sinistä/syaania värivirhettä. Ihon sävy on tällaisenaan kuitenkin turhan lämmin ja punakka. Värikorjailun lähtökohdaksi kannattaakin muotokuvissa ottaa juurikin haluttu ihon sävy.

kaikkikorjattujee


Ihon sävyn korjailua ja hienosäätöä varten loin uuden Käyrät-säätötason (Photoshop). GIMPissä säätötasojen käyttöä voi imitoida ottamalla tasokopion ja käyttämällä Käyrät-toimintoa siinä. Tällä kertaa laskin punaista käyrää aavistuksen alaspäin ja väänsin vihreän ja sinisen käyrän loivaksi S-käyräksi koko ajan kuvaa silmällä pitäen. Ihosta tuli mielestäni oikein kivan värinen, mutta hiuksiin ilmaantui sinistä/syaania värivirhettä ja myös varjot seinällä saivat entistä turkoosimman sävyn (mikä on siis luonnollinen seuraus siitä, että keltaisen ja punaisen osuuksia lasketaan). Seinällä ei tässä tapauksessa ole juurikaan merkitystä, mutta harva tavoittelee hiuksiinsa vihertäviä latvoja (tai no, mitäs minä niistä nykytrendeistä enää tiedän). Päätin kokeilla, auttaisiko ongelmaan Käyrät-säätötason sekoitustilan muutos, ja lähdin kokeilemaan eri sekoitustiloja intuition varassa. Voitto tuli kotiin Vaalenna (Lighten) sekoitustilassa: varjokohdissa värivirhe häivyttyi, mutta iho pysyi luonnollisen näköisenä. Seinän alareunassa on edelleen liikaa syaania ja yläkulmassa keltaista, mutta lopputulos miellyttää joka tapauksessa silmää.
Värikorjailussa tärkeimmät työkalut ovat siis Käyrät, omat silmät, vakaa hiirikäsi, alustava ymmärrys RGB-väriopista sekä mielikuva halutusta lopputuloksesta!

Käyrät-työkalulla värejä voi muokata mielinmäärin, alla muutama esimerkki. Itse tykkään pitää sävyt melko luonnollisina, mutta erityisesti kuvissa, joissa suurin osa sävyistä osuu jakauman keskivaiheille, Käyrät-työkalulla voi saada hienoja lopputuloksia.

kurvivärit

Huh huh, siinä se nyt oli! Mitäs tykkäsitte? Jäikö jokin epäselväksi tai meni kokonaan yli hilseen? Heräsikö kysymyksiä, parannusehdotuksia, kommentteja, kritiikiä? Toivon kovasti, että näistä vinkeistä oli hyötyä, ja vastaan oikein mielelläni kysymyksiin valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä (niihinkin, jotka voi kysyä Googlelta).

XOXO Helena

10 kommenttia:

  1. Hei siistiä! Olet jaksanut väsätä todella kattavan paketin. En ehdi lukemaan sitä nyt kokonaan läpi, mutta tämähän täytyy tallentaa suosikkeihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Toivottavasti on hyödyksi tulevaisuudessa! :)

      Poista
  2. Äääää mä taidan tarvii kyl henkilökohtasen oppitunnin, menee ainaki osa jutuista vähän sellasille sfääreille et en osaaaa! Mut aion heti ku on vähänki aikaa nii kokeilla, mul ois pari syksykuvausretken satoa käsiteltävänä. :) Kiitos tästä <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat sen kyllä! :) <3 Voidaan yhdistää lenkki ja kuvankäsittelyopetus!

      Poista
  3. Jaahas, ehkä vois ihan oikeasti opetella käyttämään noita tasoja kuvanmuokkauksessa, vaikuttavat käteviltä! :D Noi käyrät on muuten omiakin lemppareita, mutta eipä oo ikinä tullut mieleen, että niiden alkupisteitäkin vois siirtää, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, kannattaa! Niistä saa paljon irti. :) Sun kuvat on kyllä muutenkin aina ihan superkauniita!

      Poista
  4. Luin tätä postausta jo eilen ja jäin vakavasti harkitsemaan Gimpin lataamista! Ite käytän lähinnä PhotoFiltreä tai Picasaa.

    Mun blogissa ois pieni haaste sulle. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! +++ Vaikka nykyään onkin noita ohjelmia moneksi ja jo Instagramillakin saa kuvista tosi kivoja, niin kyllä oikeella kuvankäsittelyohjelmalla pääsee ihan uusiin sfääreihin. :D

      Kiitos haasteesta! Teen sen, kun vaan ehdin! :)

      Poista
  5. Hirveästihän tässä ei uutta asiaa tullut, mutta oli mielenkiintoista lukea samoja juttuja joiden kanssa itse toimii päivittäin jonkun toisen näkökulmasta! Hyvää tietoa varmasti kuvankäsittelyä vasta opetteleville :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei varmasti, näähän taitaa olla ihan peruskauraa kaikille kuvankäsittelyn parissa enemmän työskenteleville & puuhasteleville. :) Kiva kuulla, etten kuitenkaan ollut ihan hakoteillä asioita selitellessä. Mä oon tosi laiska ikinä perehtymään mihinkään ja opettelen mieluummin asioita sellasella "hups oho" -tyylillä, mutta tässä suhteessa on kyllä ollut hyötyä pienestä lueskelustakin. :D Tervetuloa lukemaan, toivottavasti viihdyt! :)

      Poista