tiistai 9. syyskuuta 2014

Nousevan auringon maahan

hippikukat3 hippikukat2 hippikukat
Ei ihminen varmaan mitään erityistä syytä tarvitse lähteäkseen Japaniin, mutta ajattelin nyt kuitenkin vähän valottaa tämän jutun taustoja. Faktat tiskiin vielä kerran: lähden siis maaliskuun lopussa 10 päiväksi Japaniin, tarkemmin sanottuna Kansain alueelle. Mulla on suorat Finnairin lennot Helsingistä Osakaan, missä ajattelin viipyä muutaman päivän ennen siirtymistä varsinaiseen määränpäähän, Kiotoon.

Olen halunnut matkustaa Japaniin jo sellaiset 10 vuotta, joten oli jo aikakin varata lennot! Ennen ajattelin, että totta kai menen sitten Tokioon, mutta juuri nyt historiallinen Kioto kiinnostaa huomattavasti enemmän. Siihen on syykin: luin kesän alussa Mia Kankimäen kirjan Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja vaikutuin. Kirja kertoo 38-vuotiaan, elämäänsä jumahtaneen Mian matkasta Kiotoon, Heian-kauden Japaniin ja omaan itseensä oppaanaan 1000 vuotta sitten elänyt hovinainen, feministi ja kirjailija Sei Shonagon. Mua tämä lennokkaasti ja paikoittain runollisestikin kirjoitettu mutta suomalaisella huumorilla sävytetty kirja inspiroi miettimään, mikä omassa elämässä leipäännyttää ja mitä sille voisi tehdä. Lähden matkalle Mian ja Sein jalanjäljissä.

Kun multa kysytään, mitä aion Japanissa tehdä, vastaus on valmiina: syödä ja valokuvata. Temppelien ja pyhäkköjen Kiotossa valokuvattavaa riittää, joten siitä en ole huolissani. Syömisen onnistumiseksi pitää sen sijaan tehdä vähän valmisteluja: opetella syömään sujuvasti puikoilla ja opetella hiraganat niin, ettei tule tilattua vahingossa mitään ylitsepääsemättömän ällöttävää.

Yksin matkustaminen on ollut mielessä paljon viime aikoina, ja Japani suht turvallisena maana lienee hyvä kohde sillekin tulikasteelle. Mua ei juurikaan pelota, miten tulen pärjäämään omine neuvoineni. Yksi juttu mua kuitenkin pelottaa: torakat!

Kioto-, torakantorjunta-, hiraganojen opiskelu- ja Japanissa selviytymisvinkit ovat hyvin tervetulleita! Arigato jo niinku etukäteen.

6 kommenttia:

  1. Torakoita ei kannata pelätä! :D Ei ne oikein muuta tee kuin vipellä vaan siellä täällä. Paras keino niiden tuhoamiseen on mun mielestä sellanen ötökkäspray: ei se mikään ekologisin tai parhaalta tuoksuvin vaihtoehto oo, mutta tappaa torakat kätsysti :D Ne kun on muuten niin nopeita niin spraylla saa kuitenkin tapettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä tiedän mut pelkään silti... ne on musta niiin inhottavia! Aattelin jopa jossain vaiheessa, että "mä varmaan oikeesti kuolisin, jos torakka kävelis mun päältä", mut sit tajusin, että ehkä ei nyt sentään. :''D Hyvä idea, hankin jotain oikein kunnon tujuu ddt:tä sieltä!

      Poista
  2. Mä luin ton Kankimäen kirjan matkani aikana. Pikkukylässä Kioton lähellä me päätettiin mennä käymään yhdessä temppelissä ja sit yllättäen paikan esitteessä mainittiin, että Sei Sonagon on kirjoittanut niitä runojansa just siellä – hauska sattuma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla oli kyllä hyvin valittu matkalukeminen! Mä ajattelin jossain vaiheessa lukea sen Sein kirjan, ehkä säästän sen reissulle. Pitäis kyllä varmaan lukea tuo Kankimäkikin uusiksi ja kirjottaa ylös kaikki paikat. :D

      Poista
  3. Upeasti sopii tuo kukkapanta sulle! :) Ja siis yksin matkustaminen on jotain, mitä ihailen suunnattomasti! Uskon, että niin saa reissusta paljon enemmän irtikin :) Puolensa kyllä seuralla ja yksinololla.. Kiva kun avasit lähdön syytä, vaikuttaa hyvältä tarinalta tuo ja pitää ehkä joskus tutustua itsekin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Uskaltauduin viimein hankkimaan, kun oli kerran kesäteemabileet. Mut olin kyllä yllättynyt, miten kivalta se sit lopulta näytti! Taitaa muuten olla samanlainen ku se sun, Monkista? Joo oon samaa mieltä! Yksin ja seurassa matkustaminen on tosi erilaisia kokemuksia, mutta molemmat omalla tavallaan mahtavia.

      Poista