lauantai 16. elokuuta 2014

Syysahdistus

Kun puhelimen turhankin harmoninen herätysääni soi tänään kello 5:15, aurinko ei ollut vielä noussut. Kun tuntia myöhemmin hyppäsin pyörän selkään, lämpötila oli 14 astetta. Vaikka kesäkuussa oli ihan yhtä kylmä, tuntuu (ja tuoksuu) lähestyvä syksy jo selkeänä. Ja mitä lähempänä on syksy, sitä suuremmaksi kasvaa ahdistus. Olen ollut kesälomalla paitsi opinnoista, myös kaikenlaisesta päätöksenteosta. Olen elänyt, jos en nyt ihan hetki, niin ainakin päivä kerrallaan, mutta nyt pitäisi taas ottaa vastuuta omasta tulevaisuudesta ja tehdä päätöksiä, joilla on vaikutusta muuhunkin kuin seuraavan päivän ruokalistaan.

Talvi on ollut aina mulle ahdistuksen ja synkkyyden aikaa. Kesällä on helppo olla onnellinen, huoleton ja hilpeä. Mutta marraskuun läpitunkemattomassa pimeydessä on vaikea nähdä eteensä. Lumihangessa loistava tähtitaivas saa mut tuntemaan itseni juuri niin pieneksi kuin olenkin. Pienetkin pelot paisuvat suuriksi, ja tammikuussa sitä odottaa jo kuumeisesti kesää, kesää, kesää. Helpointa olisi, jos voisi vain käydä talviunille kuin muumi ja herätä huhtikuussa kevääseen.

Tänä vuonna en aio haalistua rusketukseni mukana. En aio vaipua puoleksi vuodeksi emotionaaliseen horrokseen. Aion kohdata talven pelkoni. Siinä on ihmiselle proggista: olla onnellinen vuodenajasta riippumatta.

raitoi ilta neroli retrokakkarat

6 kommenttia:

  1. En tajunnukaan et varastin tän teeman vahingossa sulta, anteeks! :D Ihanaa et meitä on kaks <3!

    VastaaPoista
  2. Ps. Kuinka siistii olla sun kanssamatkustaja! Hihi, mihis mennään seuraavaks? Ihana toi sun sivupalkki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, no sitä taitaa olla ilmassa!

      Oot mun lempparikanssamatkustaja hihi <3 Lähe mun kaa keväällä!

      Poista
  3. Todellaki lähen jos mun pääsy kurseille taas evätään! Tai jos on sopiva rako muuten :) <3

    VastaaPoista