perjantai 1. elokuuta 2014

Lost in the American dream

Ihan ensimmäisenä tällainen pieni esipuhe: koska kukaan ei vastustanut (ja Anni jopa kannatti) ajatusta satunnaisista asukuvista, päätin, että jatkossa niitä saattaa täällä ilmestyä muiden juttujen yhteydessä. Pelkistä kledjuista höpisemisen sijaan yritän siis kirjoitella oheen joitain muitakin juttuja, ideoita, ajatuksia tai kuulumisia, ja nämä asukuvat toimittaisivat kuvituksen virkaa. Viihdyn kameran takana, mutta heti, kun mut työnnetään sen eteen, oon kuin se kuuluisa tikku paskassa. Haluan kuitenkin oppia itsevarmuutta myös linssin toisella puolen. Ihana ystäväni Tuuli on innostunut sekä bloggaamisesta että valokuvaamisesta, joten lyödään kaksi paarmaa yhdellä iskulla ja harjoitellaan puolin ja toisin. Meikäläinen kaipaa kyllä vielä rutkasti harjoitusta, ennen kuin ollaan poseeraamisen ammattilaisia, sen verran karmeaa röhnötystä ja kaikkea muuta kuin gasellimaista pönötystä tuolta muistikortilta löytyi. No, on tervettä nauraa välillä myös omalla kustannuksella! Jalassa mulla on ne Miamista ostetut sortsit, jotka köpöttelee aasinsiltaa pitkin amerikkalaiseen unelmaan. Kuvista kiitokset siis Tuulille, joka oli kelpo kuvaaja mun epäfotogeneettisyydestä huolimatta.

ara ara2


Amerikkalaisuus, Hollywoodista ylikansallisiin yhtiöihin ja Bushista Obamaan, on ollut viime aikoina huonossa huudossa, mutta American dream, amerikkalainen unelma, houkuttelee edelleen. "Ryysyistä rikkauksiin" -tarinat, joihin törmää esimerkiksi Humans of New York - valokuvaprojektissa, inspiroivat ympäri maailman. Unelma maasta, jossa kuka tahansa voi kovalla työllä osua kultasuoneen ja nostaa itsensä ja perheensä loasta, on historian saatossa ajanut tuhansia siirtolaisia kohti Yhdysvaltoja. Unelmalla on kuitenkin painajaismainen kääntöpuolensa, ja yhtä onnistujaa kohti on tuhansia epäonnistujia. Unelmaa tavoitellessaan moni putoaa suohon, ja sieltä on noustava itse – jos voimat riittävät.

Reilun viikon maassa viettäneenä en todellakaan kuvittele olevani mikään amerikkalaisen sielunelämän ekspertti. Etenkin, kun sielunmaisemat ovat yhtä erilaisia ja hätkähdyttäviä kuin luonnonmaisemat ja vaihtelevat riippuen siitä, ollaanko New Yorkissa, Floridassa vai keskilännen Raamattuvyöhykkeellä. Nuorten asenteet ovat yleensä paitsi liberaalimpia myös jyrkempiä – puolin ja toisin. Suomalaisen näkökulmasta sellaiset asiat kuin kuolemantuomio, olematon sosiaaliturva ja aselait ovat niin vieraita ja hämmästyttäviä, että niitä on vaikea olla mainitsematta. Jos haluaa välttyä turhan väittelyn laukaisemalta päänsäryltä, kannattaa kuitenkin pitää ajatuksensa omana tietonaan ja tilata toinen mojito.

Amerikkalainen unelma perustuu ennen kaikkea yksilön oikeuksille, joita puolustetaan äänekkäästi. Oikeuksien mukana tulee velvollisuuksia: tulee kouluttautua, hankkia työ, hankkia vakuutus, maksaa veronsa ja olla polkematta muiden oikeuksia. Tähän asti loru kuulostaa tutulta individualismilta, jota ei pääse pakoon Suomessakaan. Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu kuitenkin sille ajatukselle, että yksilöllä on velvollisuuksia paitsi itseään, myös toisia kohtaan. Laman myötä hyvinvointivaltion liitokset natisevat ja kovasta verotuksesta nuristaan jatkuvasti, mutta väittäisin, että suurin osa meistä kokee toisten, erityisesti huonommassa asemassa olevien, auttamisen oikeaksi. Suohon pudonnut nostetaan ylös yhdessä, vaikka hän olisi omaa typeryyttään sinne joutunutkin. Yhteisön tehtävänä on ympäröidä vaaralliset suonsilmäkkeet varoitusnauhoilla.

Olen ylpeä siitä, miten hyvin ymmärrän ja annan tilaa muiden näkemyksille ja ajattelutavoille, vaikka ne poikkeaisivat omastani. Miamissa kohtasin kuitenkin sellaisia ajatuksia, joita minun oli vaikea sulattaa tai edes pitää humaaneina. Esimerkiksi jokamiehen aseenkanto-oikeutta perustellaan sillä, että jos vain pahoilla ihmisillä on aseita, ei kukaan ole turvassa. Sinulla on oltava ase yökerhossa siltä varalta, että joku muu ottaa aseensa esiin. On kuitenkin todella yksioikoista ja naiivia kuvitella, että se joku muu on jollain tavalla erilainen kuin sinä – että vain pahat ihmiset tekevät pahoja asioita, ja hyvillä ihmisillä on oikeus varautua puolustamaan itseään. Kuolemantuomio on ookoo, sillä kuolemaantuomittu on itse osoittanut aseen toista kohti ja laukaissut – tuomioistuimella on oikeus tehdä samoin. Mun ajatusmaailmassa jokainen elämä, oli se kuinka väärinkäytetty tai likainen tahansa, on arvokas.

"I came over with a student visa. I wanted to study computers, but I couldn’t enroll in school until I could prove that I had money to pay the tuition. The first three weeks I slept on trains. I kept asking people where I could find the Senegalese community. Eventually I met a person who told me to go to Harlem because there was an African community there. In Harlem, I found an association for Senegalese people. And they had places to stay for people who were new. I did restaurant and cleaning jobs for a couple of years. Eventually I met my wife and became a citizen. And now I have a security job, so I can finally enroll in school."
lähde: Humans of New York

Tottahan toki tällaiset tarinat inspiroivat. Että joku voi olla niin päättäväinen, niin vahva, niin lahjakas, että kykenee luomaan itselleen valoisan tulevaisuuden, kun olosuhteet ovat häntä vastaan. Kaikista siihen ei kuitenkaan ole. Pitäisikö?

Haaveilen joskus huolettomasta elämästä Kalifornian palmurannoilla. Pukeutuisin vain sortseihin ja bikineihin, talvella vetäisin jalkaan söpöt nahkasaappaat ja ponchon päälle. Liihottelisin hiekalla tukka hulmuten kuin Lana del Ray. Mutta jos totta puhutaan, en tiedä, missä olisin, jos olisin syntynyt amerikkalaisena.

6 kommenttia:

  1. Mulla oli samantyylisiä havaintoja kun vietin Amerikassa vaihtolukukauden! Asenteet olivat paikoin paljon jyrkempiä (kämppikseni oli erittäin konservatiivinen, ei hyväksynyt minkäänlaista sosiaaliturvaa ja piti sosiaaliturvaa saavia ainoastaan laiskoina) ja paikoin hyvinkin liberaaleja. Aselaitkin tuntuivat tosi hämmentäviltä: yliopiston asuntolassa oli ohjeet aseita hallussapitäville opiskelijoille, ja tosi moni munkin tutuista siellä omisti aseen.

    Ja muuten tosi nättejä kuvia, Suomen kesä on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että en ihan läpiä päähäni puhunut. :D Mun matkatoveri oli tosiaan Kansasissa vaihdossa ja sillä oli kanssa kerrottavanaan sellaisia tarinoita, että karvat nousi pystyyn.

      Kiitos, niinhän se kyllä on tän viimesen kuukauden ollut! :)

      Poista
  2. Voi vitsit, kiitokset tuosta Humans of New York-linkistä :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan! :) Siinä riittää kyllä tarinoita luettavaksi.

      Poista
  3. Oi vaikutat symppikseltä♥ ! ihanan laadukkaita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi kiitos! :D En sitten tiedä vaikutuksen todenperäisyydestä. Superia että satuit kommentoimaan, pakko laittaa heti sun blogi seurantaan!

      Poista