tiistai 5. elokuuta 2014

Kyllä maalla vaan on mukavaa

Mulla oli suureelliset suunnitelmat vähän blogata viikonloppuna, kun olisi kerrankin ollut aikaa, mutta jostain syystä se lämpöä puskevan läppärin edessä kököttäminen ei oikein houkutellut. Lähdin torstaina pakoon kaupungin pölyjä ja pölöjä, ja miniloma teki kyllä jälleen tehtävänsä. Mut on syötetty ja juotettu niin huolellisesti, että oksat pois. (Tätä kirjoittaessani mutustan Helsingin-kodissa pastaa ja ketsuppia, kun ei muuta kaapeista löytynyt.) Viikonlopun yli kestävät (ennakko-)synttärikemut melkein! Mua lahjottiinkin suorastaan hävyttömän runsaskätisesti: toivomani ulkoisen kovalevyn lisäksi sain Ranskan tuliaisina pullon valkkaria, matkalaukun, rasiallisen herkullisia lisäaineettomia (eli siis terveellisiä, eiks nii) karkkeja ja vielä ystävältä uuden Muumi-mukin kokoelmiini.

Ehdin nähdä paitsi muutamia kavereita myös kummitätiä, mutta suurimman osan ajasta vietin kotona, takapihalla viinilasi yhdessä ja kirja toisessa kädessä. Vaikka rakastankin Helsinkiä ja kaikkea mitä se tarjoaa, on maaseudun rauhassa, siis suoraan sanottuna tylsyydessä, oma viehätyksensä. Ohjelmanumeroiksi riittää, kun käydään mustikassa tai kaupassa keskustassa. Keskeisin puheenaihe on se, mitä illalla syödään. Olen kävellyt kotipihassa paljain varpain ja hakenut salaatit kasvimaalta.

elo1 elo2 elo3 elo4 elo5 elo6 elo7 elo8 elo9 elo10 elo11 elo12 elo13 elo14 elo23 elo25 elo26 elo27 elo28 elo24


Kaikki tämä 30-asteinen raukeus sai mut jälleen kerran pohdiskelemaan onnellisuutta. Tajusin, että onnellisuutta ovat ne hetket, jolloin ajattelet, että "kunpa tätä voisi olla aina." Niitä hetkiä on viime aikoina ollut paljon. Ne ovat keskenään varsin erilaisia mutta jotakin yhteistä niillä sentään on: hyvä ruoka, hyvä viini, hyvä kirja tai hyvä seura. Ilmasta ja leveysasteista viis.

P.S. Näin minä lopulta sitten sen auringonlaskunkin!

elo18 elo19 elo20 elo21 elo22

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti