tiistai 5. elokuuta 2014

23

Täytän neljän tunnin päästä 23. Melko tarkalleen neljän tunnin päästä, sillä kuulemma vedin keuhkot täyteen ja rääkäisin ensimmäisen kerran heti keskiyön jälkeen. Olen vakuuttunut, että 23 on myös mun henkinen ikä – niin monta kertaa olen kuluneena vuonna meinannut vastata niin, ikää on kysytty. Tuntuu hassulta, että lukema paukahtaa mittariin oikeasti vasta nyt.

23 tuntuu hyvältä iältä. Mä en ymmärrä ikäkriiseilyä yhtään. Koen olevani joka vuosi vähän onnellisempi, vähän tasapainoisempi, vähän enemmän sinut itseni kanssa. Olen tuntenut itseni taas vuoden pidempään. Olen näiden 23 vuoden aikana menettänyt paljon, ehkä enemmän kuin kuuluisi. Olen myös saanut paljon. Olen saanut matkustaa, olla terve, tavata ihania uusia ihmisiä. Olen saanut rakkautta.

Olen edelleen yhtä lailla vailla päämäärää ja suunnitelmaa kuin neljä vuotta sitten, kun muutin opiskelemaan Helsinkiin. Nyt olen kuitenkin paremmin varustautunut. En pelkää tulevaisuutta samalla tavalla kuin vielä viime keväänä. Olen katsonut taakseni ja nähnyt, että matkalla on ollut hauskaa. Alamäissä on menty kovaa ja ylämäissä on ollut taistelemista, mutta elämä on aina kantanut. Luotan siihen, että se kantaa jatkossakin.

ikääon2 ikääon

8 kommenttia:

  1. Paljon onnea! :)
    Kriiseily onkin turhaa. Sen voi sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, itse kun kriiseilee mistä vaan x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Niinpä, ei se ainakaan ole ketään nuoremmaksi tehnyt!

      Poista
  2. Hyvää synttäripäivää! Mun isällä on tapana aina sanoa että "elämä kantaa" kun stressaan jostakin, ja kummasti se vaan pitää aina paikkansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitooooos! :) Isien suusta kuulee välillä totuuden! :D

      Poista
  3. Eikää hyvää synttäriä vähän myöhässä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, eikä ollut yhtään myöhässä! :)

      Poista
  4. Myöhäiset synttärionnittelut täältäkin! :) Mä ehdin aloittaa pienimuotoiset ikäkriiseilyt jo 18-vuotiaana ja silloin päätin, että täytän joka vuosi aina vain uudestaan 18 vuotta. Vuosi vuodelta raja on kuitenkin noussut aina vain ylemmäs ja ylemmäs kun oon huomannut, että oikeastaan on enemmän kuin jees olla 20/21/22-vuotias - tällä hetkellä siis mennään viimeksimainitun lukeman kohdalla eikä tunnu kyllä ollenkaan siltä, että olis minkäänlaista tarvetta olla nuorempi :D Niin sitä vain huomaa, ettei se "vanheneminen" olekaan yhtään niin kamalaa kuin monesti alunperin ajattelisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Haha, ehkä munkin mieli muuttuu jossain vaiheessa, ja sit oonkin ikuisesti 29... Mut vanheneminenhan on yhtä kuin eläminen, eikä siinä mun mielestä oo mitään vikaa!

      Poista