lauantai 30. elokuuta 2014

Yhden asian tiedän: unelmat eivät toteudu itsestään

Sitten kun mulla on aikaa, niin...
Jos mulla joskus on rahaa, niin...

Kuulostaako tutulta? On niin helppoa jäädä odottamaan vielä vähän otollisempaa tilaisuutta toteuttaa haaveensa, mutta mitä jos odotushuoneessa kuluukin koko loppuelämä? Mitäs jos kuolenkin huomenna? Mitä voin sanoa puolustuksekseni, kun minulta kysytään, miksen tehnyt mitään unelmieni eteen? En voi sanoa mitään. Suurin osa unelmistani on sellaisia, että niiden tiellä seisoo vain yksi – minä itse. Niinpä päätin astua sivuun ja ottaa sen sijaan askeleen kohti unelmiani. Viikon päästä maanantaina astelen elämäni ensimmäiselle ranskantunnille. Ja sitten on vielä tämä:

next1

18.3. – 28.3.2015 Helsinki-Osaka-Helsinki

perjantai 29. elokuuta 2014

Kesäkaverit

syysasu1


Tällaisissa vetimissä liikuskelin tiistaina kaupungilla, kun tapasin ensin Lottaa kirjastoraidauksen ja darra-kiinalaisen merkeissä ja myöhemmin Annaa elokuvissa.

Rikhardinkadun kirjasto on yksi mun lempipaikkojani Helsingissä, ja siihen nähden sinne eksyy harmittavan harvoin – se kun on vähän toisella puolella kaupunkia kuin vaikkapa meidän kampus. Ehkä mä marraskuussa löydän itseni puupaneeleiden, seinämaalausten ja plyysiverhojen keskeltä kirjoittamasta kliinisen psykologian katsausta. Vielä kun ei ole koulujuttujen aika (tai no oishan sitä, mutta kieltäydyn myöntämästä tosiasioita), niin laukkuun päätyi kolme kotimaista romaania ja yksi kiinalainen runokirja. Rikhardinkadulta reippailtiin Annankadulle New Bamboo Centeriin palauttavalle lounaalle. Ei tule ihan heti mieleen, koska olisin viimeksi syönyt kiinalaisessa raflassa – tilaamani naudanlihahässäkkä oli onneksi huomattavasti freesimpää kuin takavuosien lempiruokani friteerattu kana hapanimeläkastikeessa.

Myöhemmin mentiin lemppari-ex-kämppikseni Annan kanssa katsomaan Kesäkaverit Tennispalatsiin. En ole nähnyt Annaa koko kesänä, joten ennen leffaa ohjelmassa oli kuulumistenvaihto. Hyvän leffaseuran tunnistaa siitä, että vaikka se pälättäisi kuinka kovaan ääneen ennen alkutekstejä (kaikella rakkaudella <3), se osaa vaieta elokuvan ajaksi. Kesäkaverit oli geneerisestä nimestään huolimatta ihan loistoleffa, parhaita kotimaisia, mitä olen vähään aikaan nähnyt! Kauniit ja komeat näyttelijät puivat juuri sellaisia ongelmia, jotka meitä nykypäivän parikymppisiä kaihertavat, hersyvällä huumorilla ja yllättävän sujuvalla dialogilla höystettynä. Iiris oli ihan kuin minä jokunen vuosi sitten (tosin sanavalmiimpi ja räväkämpi, haha). Iiriksen isosisko oli ihana, ja kaikki muutkin hahmot aidonoloisia ja sympaattisia. En tiedä, kuinka hyvin Kesäkaverit kestää aikaa (ajankohtainen kieli ei ainakaan ole enää parin vuoden päästä ajankohtaista vaan ehkä jopa noloa), mutta vielä ei missään nimessä ole liian myöhäistä fiilistellä kesäistä Hankoa ja valvottuja valoisia öitä. Hauskanpito, ystävyys ja itsensä etsiminen eivät missään nimessä rajoitu yksinomaan kesäaikaan!

Nyt mun pitää kirmata/kruisata työpaikalle! Toivottavasti nämä tyhjänpäiväisen jaarittelun ympärille rakentuvat postaukset eivät syö hurjasti kenenkään sielua, yritän huomenna aamuvuorosta toinnuttuani kirjoitella jotain fiksuakin. Jos säät sallivat, niin sunnuntaina on hyvä sauma taltioida kuvamateriaalia tänne laitettavaksi, ja jos ei, niin palataan Miamin aurinkoon! Hyvää perjantaita kaikille!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Yksijalkaisen naisen kosto

syysasu2-2 syysasu2


Mun syyspukeutumisstrategia on liihottaa ilman takkia niin pitkään kuin mahdollista. En tajua, mikä niitä kaikki Rautatientorilla vastaan kiiruhtavia ihmisiä oikein vaivaa: eiks sitä mustaa, hupullista, säänkestävää ja kaikin puolin järkevää takkia saa käyttää ihan tarpeeks jo muutenkin? Mä tein kesän alennusmyynneistä hyviä neulelöytöjä, joihin kietoa vapisevat jäseneni tästä edespäin. Näissä kuvissa esiintyy yksi ko. löydöistä, Mangon pellavaneulelirttiasia. Ohukaisesta olemuksestaan huolimatta se lämmitti puuvillaan yhdistettynä tänäänkin kivasti, ei tarvinnut takkia! Paidan kaverina vanha lempparihame Hömpästä. Oon siinä mielessä vähän nurinkurinen pukeutuja, etten käytä hameita tai mekkoja kesäisin oikeastaan ollenkaan mutta talvella senkin edestä. Hameenhelmojen ilmaantuminen pukeutumiseen on siis varma syksyn merkki, niin kuin myös se, että alan mallailla peilin edessä päähän huopahattua, joka ei kuitenkaan kovin usein näe päivänvaloa. Mä en vaan ole hattuihmisiä, vaikka lierin alle olisikin kätevä piilottaa paskainen tukkalaite. Toisaalta, sotkunuttura toimii yhtä hyvin.

Tällaisessa get upissa käväisin hakemassa niin ikään yhden varman syksyn merkin: lukuvuositarran. Hullua ajatella, että tänä syksynä sitä olikin jo viidettä kertaa pappia kyydissä. Jos neljännen vuoden opiskelija kuulostaa vanhalta, niin kuinka pitkä ja harmaa on viidennen vuoden opiskelijan parta?
Mistä tulikin mieleen, että kiinnostaisko teitä lukea psykologian opiskelusta/Helsingin yliopistosta/yliopisto-opiskelusta ylipäätään?

P.S. Oon pahoillani, että täällä on viime aikoina näkynyt kuvia lähinnä mun naamasta ja teekupeista, mutta tuo sää ei oikein inspiroi kuvaamaan. Lupaan korjata asian, kunhan päästään Tubun kanssa Viikkiin ja muuallekin kuvausretkille!

tiistai 26. elokuuta 2014

Lisää parempaa luettavaa

Suunnittelen tekeväni syksyn pimenevien iltojen varalle jonkinlaisen yhteenvedon kesän aikana luetuista kirjoista ja vanhemmista suosikeista, mutta sitä odotellessa ajattelin suositella taas kerran virtuaalista luettavaa blogien muodossa. Viime aikoina olen nimittäin löytänyt useampiakin uusia tuttavuuksia, joiden ilosanomaa haluan jakaa eteenpäin!

Aamukirja
"Aamukirjan säännöt: 1.Piirtää saa vain aamuisin ja yhden sivun verran. 2.Sivu on saatava valmiiksi aamukahvin aikana." Ei mulla tähän oikeastaan ole mitään lisättävää, paitsi että näitä aamukahvikuvia on huomattavasti ilahduttavampaa katsoa kuin mitään, mitä mä saan aikaiseksi aamulla.

chasing after something
Sarjassamme mielettömiä matkablogeja! Kauniita, kaukokaipuun välittömästi laukaisevia valokuvia ja juuri sopivasti tekstiä niiden rinnalla.

Anna tuulen kuljettaa
Rakkaan kanssamatkustajani Tuulin blogi, jossa tuo ihana tyttö kirjoittelee ruoasta, liikunnasta, matkustelusta ja muista hyvän elämän aineksista. Mun blogiin tullaan paljon erilaisilla Kroatiaan liittyvillä hakusanoilla, mutta jos Kroatia-vinkkejä kaipaa, niin kannattaa pitää silmällä Tuulin blogia!

I write because you exist
Tuore blogituttavuus, johon kirjoittelee ja kuvailee hyvin sympaattiselta vaikuttava nuori nainen.

sweet vanity
Niin ikään tuore tuttavuus, jossa ihastuin raikkaisiin väreihin ja kauniisiin kuviin. Enkä vähiten Sariannan ihanaan tyyliin! Erityisesti näin syksyn koittaessa kaipaan lukulistalle tällaisia inspiroivia blogeja, joissa kauniiden kuvien takana vietetään tavallista elämää ylä- ja alamäkineen.

Mikä on sun lempiblogisi?

maanantai 25. elokuuta 2014

Kesän vikat syksyn ekat



Long time no Instagram! Järkkäsin menneenä lauantaina myöhäiset synttärit/erittäin myöhäiset tuparit/back to school -bileet, ja ikkunan takana räyhäävästä syysmyrskystä huolimatta tunnelma oli katossa. Tarjolla oli kaikenlaista vatsaystävällistä herkkua (kokoan varmaan menyystä ihan oman postauksen myöhemmin) ja koossa hurjan hyvää seuraa. Mä en ole mitenkään emäntäsorttinen ihminen, mutta oli niin kivaa nähdä kaikkia huipputyyppejä pitkästä aikaa, ettei seuraavan päivän darrasiivouskaan harmittanut. Kannustin vieraita kesäiseen pukeutumiseen, ja kävin viimein ostamassa kaappiin pölyttymään tuollaisen überhipsterikukkapannan, josta oon valehtelematta salaa haaveillut koko kesän. Pakko kyllä ottaa vielä jotain muitakin kuvia kyseinen hörsylä päässä kuin tuollainen (g)angstaselfie. Huomasin mun instafeedia selatessa, että otan kaikki selfieni ihan samalla tavalla pää kenossa ja aina samaan suuntaan, haha.

Eilen vietin melko lempeää ja tavallista sosiaalisempaa darrapäivää leikkimällä teekutsuja V:n kanssa ja raahustamalla myöhemmin parkkiksen poikki L:n sohvalle tuijottamaan Geordie Shorea. Sunnuntaitunnelmat jatkuvat tänään maanantaina, sillä mulla on pitkä vapaa eikä juurikaan velvollisuuksia. (Tai olisihan mulla, mutta hiiteen velvollisuudet!) Tuulin kanssa ollaan yritetty keksiä hyviä puolia syksyn saapumisesta, ja tässä taas yksi: syksyllä on paljon enemmän ookoo viettää hiljaisia iltapäiviä kotisohvalla, käpertyä itseensä, tuijottaa Twin Peaksia tai lukea Muumi-kirjoja teekuppi kädessä.

Bloggaajan hohdokas arki

Internettiin on pesiytynyt tietty ihmisryhmä, joka kokee erittäin loukkaavaksi sen, etteivät bloggaajat kerro arjestaan. Siis siitä ihan oikeasta arjesta, johon kuuluu sponssibrunssien, cocktail-kekkereiden ja valkoisien lautalattioiden (kappas, sattuipa osuva kuvaus elämästäni!) lisäksi likaisia tiskejä ja pahanhajuista hengitystä. Koska on erittäin suuri vaara, että joku kuvittelee minunkin elämän tällaista glamour-elämää, ajattelin jakaa muutaman asian arjestani just nyt.

Tänään se tapahtui taas: huomasin vessapaperirullan loppuneen siinä vaiheessa, kun olisin tarvinnut sitä.

Banaanikärpäsongelmani räjähti viikonloppuna käsiin, ja nyt tiskipöydällä nököttää vahvasti etikkainen kärpäsansa.

Taloyhtiömme biojäteastiassa elää ja voi hyvin kärpäsentoukkayhdyskunta.

Aamulla huomasin, että leipä, josta olin ehtinyt syödä jo puolet, oli ihan homeessa.

maanantai 18. elokuuta 2014

Muutakin kuin tahroja paperilla

muumit


Join eilen illalla liian vahvaa mateeta liian myöhään, ja kun vanhasta tottumuksesta kiipesin sänkyyn yhdentoista kieppeillä, tajusin olevani pirteä kuin peipponen. Aikani pyörittyäni tartuin vihkoon, jonka sain talvella ystävältäni ajatuksiani varten. Ja kerrankin ajatukset siirtyivät vaivatta paperille. On taottava kun rauta on kuuma, sanotaan, ja niinpä avasin tietokoneen. Kirjoitin vihdoin auki päässäni koko kesän pyörineitä sanoja, viimeistelin yhden pitkään hautuneen tekstin ja lueskelin vanhoja. Kirjoituskyvyttömyys on ahdistanut mua ihan suunnattomasti viime aikoina, joten vaikka kirjoitin yhteensä vain muutaman sivun, en olisi voinut mennä lopulta nukkumaan paremmalla tuulella. Kirjoittaminen on paitsi yksi niistä harvoista asioista, joissa olen ajoittain kokenut olevani hyvä, ennen kaikkea tärkeä henkireikä, tapa saada oma ääni kuuluville. Ehdin jo ajatella, että olen kadottanut sen äänen kokonaan, ja olin helpottunut huomatessani, että osaan edelleen kirjoittaa. En ehkä kovin usein tai kovin paljoa kerralla, mutta kuitenkin.

lauantai 16. elokuuta 2014

Syysahdistus

Kun puhelimen turhankin harmoninen herätysääni soi tänään kello 5:15, aurinko ei ollut vielä noussut. Kun tuntia myöhemmin hyppäsin pyörän selkään, lämpötila oli 14 astetta. Vaikka kesäkuussa oli ihan yhtä kylmä, tuntuu (ja tuoksuu) lähestyvä syksy jo selkeänä. Ja mitä lähempänä on syksy, sitä suuremmaksi kasvaa ahdistus. Olen ollut kesälomalla paitsi opinnoista, myös kaikenlaisesta päätöksenteosta. Olen elänyt, jos en nyt ihan hetki, niin ainakin päivä kerrallaan, mutta nyt pitäisi taas ottaa vastuuta omasta tulevaisuudesta ja tehdä päätöksiä, joilla on vaikutusta muuhunkin kuin seuraavan päivän ruokalistaan.

Talvi on ollut aina mulle ahdistuksen ja synkkyyden aikaa. Kesällä on helppo olla onnellinen, huoleton ja hilpeä. Mutta marraskuun läpitunkemattomassa pimeydessä on vaikea nähdä eteensä. Lumihangessa loistava tähtitaivas saa mut tuntemaan itseni juuri niin pieneksi kuin olenkin. Pienetkin pelot paisuvat suuriksi, ja tammikuussa sitä odottaa jo kuumeisesti kesää, kesää, kesää. Helpointa olisi, jos voisi vain käydä talviunille kuin muumi ja herätä huhtikuussa kevääseen.

Tänä vuonna en aio haalistua rusketukseni mukana. En aio vaipua puoleksi vuodeksi emotionaaliseen horrokseen. Aion kohdata talven pelkoni. Siinä on ihmiselle proggista: olla onnellinen vuodenajasta riippumatta.

raitoi ilta neroli retrokakkarat

torstai 14. elokuuta 2014

My baby lives in shades of blue

höyhen3 kukiiii höyhen2 kukiii höyhen

Asioita, joiden kauneus piilee siinä, että ne kestävät vain hetken:

Kastepisarat saniaisenlehdillä. Puhalluskukkapelto. Auringonlasku järven yllä. Ensilumi marraskuussa. Syreenin tuoksu. Katusoittaja Kaisaniemen metrotunnelissa. Linnunlaulu neljältä aamuyöllä. Iltavalo, joka maalaa seinille kultaisia raitoja. Kaatosade kuumana kesäpäivänä. Kissan kehräys.

tiistai 12. elokuuta 2014

Ajankohtainen kuutonen

1. Pitkän horroksen jälkeen olen herännyt edistämään kotiprojektia. Se Oikea Päiväpeitto löytyi vihdoin ja viimein, ja kivan lampunkin bongasin. Kun vielä raaskisi käydä sen hakemassa.

2. Löysin myös syystakin. Tai pikemminkin loka-marrastakin: tilauksessa on nimittäin pitkä bleiserikausi.

3. Keskiviikkona eli huomenna kello kymmenen rrreikä rrreikä alkaa kurssi-ilmottautuminen, eikä kyllä yhtään huvittais.

4. Oon koukussa ku kahden kilon siika. Geordie Shoreen nimittäin. Addiktioni oireilee mm. siten, että haluaisin otsikoida jokaisen blogipostauksen Charlotte Crosby -lainauksella.

5. Haluaisin ajatusseulan. Mun pään sisällä syntyy paljon tekstiä, mutta kun avaan tietokoneen, se ei mitenkään suostu siirtymään näytölle.

6. Oon löytänyt taas Yle Areenan viehätyksen, tällä kertaa luontodokkarien muodossa. On pingviinejä, meduusoja ja mun lemppareita eli rumia kaloja.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Aina on aikaa seikkailulle

Tää tais olla kesän Ensimmäinen Oikea Retki, mutta kronologiahan on niin passé. Vaikka kesä onkin armottoman lyhyt, tuntuu, että siitä on jo vaikka kuinka paljon aikaa, kun Tuulin kanssa otettiin alle kaksipyöräiset kiiturit ja polkaistiin menemään. Pyöräiltiin pitkin Vantaanjoen maisemia ja totesin taas, että kyllä tää Pohjois-Helsinki on täydellinen paikka maalaishiiren ja kaupunkilaishiiren kohdata. Päädyttiin lopulta Haltialan kotieläintilalle, jonka pihassa oli jotkut moottoripyöräihmisten kokoontumisajot. Kun kerran sinne asti oli päästy, palkitsimme itsemme ansaitusti jäätelöllä. Täydellinen paikka kesän ensimmäisille!
retki1 retki2 retki3 retki4 retki5 retki6 retki7 retki8 retki9 retki10 retki11 retki12 retki13 retki15 retki16 retki17 retki18 retki19 retki20 retki21 retki22 retki23 retki24

perjantai 8. elokuuta 2014

Melko eläimellistä oli meno

Korkeasaaressa nimittäin. Turkuun muuttanut lapsuudenystäväni teki vastavierailun Helsinkiin pari viikkoa sitten, ja päätimme käydä katsomassa, josko näkisimme vilauksen tiikeristä. Hypättiin Kauppatorilla paattiin ja vain hiukan merisairaina laskeuduimme maihin. Puolipilvinen sää oli melko hankala valokuvaamisen mutta varsin otollinen eläinten bongaamisen suhteen, ja nähtiinkin vilaus paitsi tiikeristä, myös monista muista huisin jännistä eläimistä! Yhden riikinkukon kanssa tehtiin lähempää tuttavuuttakin, vaikka meikä vauhkoontuikin sen jokaisesta pienestä liikahduksesta. Korkeasaaressa kannattaa vierailla jo melkeinpä ihan ympäristönkin vuoksi. Me poikettiin jopa tunniksi kartalta, kun löydettiin silta osuvasti nimettyyn Hylkysaareen. Älytöntä, että tuollainen paikka on ihan keskellä Helsinkiä!

korkea1 korkea2 korkea3 korkea4 korkea5 korkea6 korkea7 korkea8 korkea9 korkea10 korkea11 korkea12 korkea13 korkea14 korkea35 korkea15 korkea16 korkea17 korkea18 korkea19 korkea37 korkea20 korkea21 korkea22 korkea25 korkea24 korkea26 korkea27 korkea28 korkea29 korkea30 korkea31 korkea32 korkea33 korkea34 korkea38