keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

"Paras leikata otsatukka ja mennä luostariin."

– Niiskuneiti


Takana on taas aika tekemisentäyteiset 7 päivää, ja kesä menee eteenpäin kuin höyryveturi. Sielusta on pidettävä lujaa kiinni, ettei vaan jää jälkeen, niin kuin ennen muinoin pelättiin. Paitsi vaikuttanut töissä, olen ehtinyt myös kaikenlaista mukavaa, mm. ottanut vihdoin selvää, ovatko Factoryn salaatit maineensa veroisia (ovat, ja isojakin vielä, nam ja hnnnngh, kun yritin jälkikäteen päästä tuolista ylös!) Launtaina olin mielettömän ihanissa kattoterassikemuissa Kalliossa. Oli superia päästä pitkästä aikaa näkemään opiskelukavereita, ja hyvän fiiliksen kruunasi harvinaisen kesäinen sää! Ostin Monkin alesta mekon ihan for the occassion ja pääsinkin käyttämään sitä altistamatta itseäni kesäflunssalle. (Oon tehnyt vähän vahingossa muitakin alelöytöjä, niistä ehkä kuvia myöhemmin.) Olin herännyt lauantaina viideltä aamuvuoroon, mutta sinnittelin kuitenkin urheasti jonnekin puolenyön paikkeille – bile-eläintä musta ei varmaan saa enää tekemälläkään. Mutta ei se mitään, kivaa oli silti! Lupauduin huomennakin aamuvuoroon, mikä tarkoittaa, että mun viime viikolla alkanut tuorepuurokokeilu saa jatkoa! Vielä se raakaa taikinaa muistuttava mössö ei ole kivunnut herkkulistan kärkeen, mutta olen valmis antamaan sille mahdollisuuden, etenkin niinä aamuina, kun herätys on ennen viittä.


Herätyksistä puheen ollen, olipa karua herätä eilen siihen, että maanantaina omaan kotiinsa palanneen Nöpön karvainen ahteri ei ollutkaan kyljessä/poskessa kiinni. Aamu ei ollut muutenkaan ihan mun aamu, nimittäin työmatkalla mun pyörään törmäsi skootteri, ja takarengas meni mäsäksi. Tänään vein Kaunottaren sitten 100 euron renkaanvaihtoon. Kuten iskäkin viisaasti sanoi, "maksa vaan ilolla, kun selvisit ite ehjänä." Ja niinhän se onkin. Tässä siis päivän carpe diem -viisaus: elä hetkessä, erityisesti liikenteessä. Koskaan ei tiedä, mitä sieltä takaa tulee. Olen muutenkin yrittänyt skarpata tämän hetkessä elämisen suhteen. Ongelmani ei ole se, että en nauttisi ja olisi onnellinen siitä, mitä mulla on, vaan pikemminkin se, että murehdin liikaa tulevaisuudesta. Saatan harmistua päiviä tai viikkoja etukäteen esimerkiksi siitä, että työvuorojen tai muiden menojen takia yöunet jäävät vähiin. Tai surra jo nyt sitä, että kesä on kohta ohi, vaikka mulla on vielä kaksi kuukautta lomaa! Puhumattakaan sitten niistä ikuisista murheenkryyneistä eli paskasta säästä ja rahatilanteesta. Blogin kirjoittaminen muuten auttaa: voin katsella näitä kuvia ja todeta, että mulla on oikeastaan kaikkine puutteineen hirveän kiva elämä, ihania ystäviä, meheviä kirsikoita ja hyviä kirjoja, joiden siivillä pääsee kaukomaille ihan ilmaiseksi.

Eilen, ajettuani kotiin surkeasti valittavalla Helkamalla, siivosin nurkista ketutuksen ja kissanhiekat. Nyt on hyvä istahtaa imuroituun sohvannurkkaan lukemaan Muumi-sarjakuvia ja oppimaan elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti