maanantai 2. kesäkuuta 2014

I've got 20 dollars in my pocket eli Miamin ostokset

Aloin eilen käydä läpi näitä lomakuvia ja melkein itketti, kun suurin osa on niin surkeita. Melkein jokainen ei-käsintarkennettu kuva näyttää siltä kuin kamerana olisi ollut järkkärin sijaan joku digikompakti vuodelta 2002, ja voin kertoa, että ottaa melkoisesti päähän! En tiedä, onko asetuksissa vikaa vai (käyttäjässä) mitä, mutta ilmeisesti automaattitarkennus voi erehtyä n määrästä syitä. No, turha itkeä, kun paskat on housuissa. Pääsenpähän harjoittamaan taas överimuokkausskilssejäni.

Niitä (naama)palmukuvia odotellessa ajattelin esitellä ostokseni ja puhua siinä sivussa vähän hintatasosta ja sen sellaisesta. Mulla oli aika hyvä käsitys Miamin hintatasosta sen perusteella, mitä olin googlaillut, joten ei tullut mitenkään yllätyksenä, että elämiseen kului melkoisesti rahaa. Yksi dollari vastaa noin 0.7-0.75 euroa, eli hintojen kääntäminen on melko helppoa. Verotettaviin tuotteisiin ja palveluihin lisätään verot (ilmeisesti n. 7%) vasta kassalla, minkä lisäksi palveluista (mm. ravintolat) maksetaan 15-20% juomarahaa. Miamissa oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että ravintolalaskuun oli jo valmiiksi laskettu 15, 18 ja 20% tippisummat.

Me tipattiin oikeastaan aina 20% (palvelu kun oli yleensä hyvää), mutta ilmeisesti on ok jättää vähemmänkin, jos palvelu on huonoa. Ravintoloissa palvelu oli tosiaan yleensä mukavaa: tarjoilija(t) kävi useampaan kertaan kysymässä, miltä ruoka maistuu ja onko kaikki hyvin, mutta silti ruokailijalle jäi kiireetön fiilis. Ruokakaupoissa ja Starbucksin tyyppisissä kuppiloissa, joissa juomarahaa ei anneta säännöllisesti, palvelu saattoikin sitten olla ihan mitä tahansa: työntekijä saattoi esim. murjottaa tai jutella kovaäänisesti kaverinsa kanssa hetkeksikään juttua keskeyttämättä. Tiedän, että monia suomalaisia (itseni mukaanlukien) hirvittää sellainen, että vaatekaupassa 5 myyjää ehtii tarjota apuaan ennen kuin olet ensimmäistäkään vaatetta nähnyt, ja sitä nou tänksiä sai kyllä välillä hokeakin kyllästymiseen asti. Toisaalta oli kuitenkin mukavaa, että sovituskopista saattoi oikeasti huikata, että "tuotkos mulle pienempää kokoa" ilman, että tunsi olevansa vaivaksi. Victoria's Secretin myyjät nyt ovat auttavaisuudessa ihan oma lukunsa, mutta kyllä siitäkin osaa olla kiitollinen, jos aikoo yhtään kalliimmat ryntäänkannattimet ostaa.

Melkein vuoden päivät USA:ssa asustelleen Sonjan mukaan Miamissa oli kallista, ja luulisin, että myös muissa isoissa kaupungeissa hintataso on aika samanlainen. Meidän lähimarketti oli myöskin vähän hintavampi Publix, joka vastasi hinnoiltaan enemmän Waitrosea tai Marks&Spenceriä kuin Prismaa. Loppulomasta löydettiin myös huomattavasti huokeampi lattariruokakauppa. Yleisesti ottaen ruoan hinnat olivat about samalla tasolla kuin Suomessa, joskin esim. jugurtti oli Publixissa kallista. Hedelmät, vihannekset ja makeiset olivat niin ikään aika lailla samanhintaisia kuin Suomessa. Ulkona syöminen/juominen oli jonkin verran edullisempaa (kun hintoihin laskee juomarahat), sanoisin, että Keski-Euroopan hintatasoa.

Vaatteet ja kosmetiikka taas pyörivät huomattavasti edullisemmissa hinnoissa Atlantin länsirannalla. H&M, American Apparel ja muut ketjut, joiden liikkeitä on myös euromaissa, näyttävät kääntäneen dollarihinnat suoraan euroiksi tai toisinpäin (esim. 9.95 euron H&M-trikoorätti siis maksoi 9.95 dollaria + verot). Jotkut tuotteet taas olivat ihan naurettavan halpoja, esim. Essien kynsilakat $8.5 ja Aussien shampoot n. $5. Hammastahna sen sijaan oli kallista, mutta ei kai sitä kuuluisaa jenkkihymyä harjaamalla saavutetakaan.

Sitten niihin meikäläisen ostoksiin. Vaatekaupoissa pysyn nykyisin aika maltillisena (siitä huolimatta, että esim. Forever21 olisi ollut täynnä mitä ihanimpia yhden kesän lirttejä) enkä hirveästi innostu trendeistä (ihana valkoinen maksihamekin taitaa jäädä BikBokiin, kun en vain näe itseäni kulkemassa napapaidassa ja helmat hulmuten), mutta kun on kyse kosmetiikasta, niin mopo karkaa käsistä. Pidin kuitenkin pään kylmänä ja shoppailin hyvin maltillisesti siitä huolimatta, että mielelläni olisin ostanut Sephoran tyhjäksi. ostokset
Mukaan tarttui eosin söpöjä (ja hyvänmakuisia) pallohuulirasvoja, pari kynsilakkaa, voiteita ennen ja jälkeen auringon, mun uutta lempparishampoota eli Aussome Volumea (nuo jenkkiversiot tuoksuu vähemmän purkkapallolta mutta muuten inc näytti aika samalta) sekä ihanasti kookospikkuleiviltä tuoksuvaa hiusöljyä kuolleille latvaparoille. ostokset2
Mun must have tältä reissulta oli tuo Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion, mutta kyllähän sitä jotenkin kummasti taas muutakin niihin söpöihin paperikasseihin sujahti. Sephoran poskipuna+aurinkopuuterisetti nyt tulee melkein tarpeeseen, samoin nuo EcoToolsin uutuussiveltimet. Inglotilta ostin kaksi huulipunaa, joita olin himotellut jo Suomessa (koralli ja murrettu pinkki) sekä niiden kaveriksi huultenrajauskynän. Ja sitten se Urban Decayn Naked... Basics! Kaikki yhtään kosmetiikasta kiinnostuneet varmaan tietää merkin kulttipaletit Nakedin, Naked 2:n ja uuden Naked 3:n, ja pakko sanoa, että kyllä mulla oli tekemistä, että sain itseni käännettyä pois siltä hyllyltä. Fakta vaan on, että mulla on ihan yhtä hyvä paletti tällä hetkellä tuskin puolivälissä, eikä mun olisi mitään järkeä ostaa toista. Puhuin kuitenkin itseni ympäri ostamaan tuon mattasävyistä koostuvan Basics-paletin, joka on ihan varmasti siis tosi tarpellinen ja hyvä ostos!

Enkä mä niistä vaatekaupoistakaan ihan tyhjin käsin selvinnyt. Ostin pari korua, valkoiset Converset sekä maailman makeimmat sortsit, jotka haluan esitellä joskus toiste jossain arvonsa mukaisessa kontekstissa! VS:n ostokset sen sijaan taitaa jäädä tällä erää esittelemättä, sorppa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti