torstai 29. toukokuuta 2014

#finnishgirl in #miami


Tää on ihan parasta, takana 10 päivän täydellinen rantaloma Floridan helteiden hellimänä ja edessä vielä huoleton viikko kotoisten lihapatojen äärellä! Istun nyt junassa matkalla kohti maaseudun rauhaa ja on viimein aikaa päivitellä kuulumisia ja kuvamaistiaisia instafiltteröidyssä muodossa. Kovin pitkään en ehtinyt Helsingin kotona istuskella (tai siis pyöriä jet lagisena ja keskittymiskyvyttömänä ja yrittää siinä sivussa purkaa, pyykätä ja pakata), sillä lentomme laskeutui HKI-Vantaalle yhdeksältä aamulla.

Olin yrittänyt varautua henkisesti tähän masentavan harmaaseen säähän, mutta kyllä se silti koville otti! Maailmassa on virhe, kun vasta hankittu rusketus pitää peittää pitkillä housuilla. No, onneksi puhelin ja kamera on täynnä kuvia hiekkarannoista ja palmuista, eivätkä ne aurinkoiset muistot ole mielestäkään haalistuneet (siis hyi miten imelältä postikorttikieleltä tää kuulostaa, syytetään sitä, että oon ollu yli vuorokauden hereillä).

Kevään loppukirin jälkeen kaipasin Lomaa isolla ällällä, ja just sitä tämä Miamin reissu kyllä oli. Rasittavasta menomatkasta ehdinkin jo avautua, mutta pian sekin muisto hautautui paljon mukavampien alle. Viikon aikana kandintutkinnon viimeiset opintopisteetkin rapsahtivat rekisteriin iloisesti kuin lottopallot konsanaan, ja suurimpia huolenaiheita olivat punainen nenä (palanut iho on kyllä mielestäni oikeasti tärkeä huolenaihe!) ja pätkivä wifi. Mun suurin pettymys oli se, että en saanut mun frappuchinoon suklaakermavaahtoa edes toisella yrittämällä!

Ei siis pahemmin otettu stressiä mistään, ja Miami oli kyllä ihan täydellinen kaupunki lötköpötköttää rannalla, syödä jäätelöä ja fiilistellä amerikkalaista elämänmenoa. Bongailtiin uimakopperoita, istuttiin bussissa, shoppailtiin, juotiin värikkäitä cocktaileja, muututtiin rusinoiksi uima-altaassa. Maisteltiin todella herkullisia ruokia perulaisesta ja kuubalaisesta keittiöstä. Naureskeltiin Miami Beachin Tinder-tarjonnalle (huono, hyvin hyvin huono) ja bongailtiin kuumia uimavalvojia.



Tehtiin myös päiväretki Key Westiin, Yhdysvaltojen eteläisimpään mantereiseen osaan. Matkaan piti kulua neljä tuntia, mutta jäätävien (huono sanavalinta, kun lämpöä oli lähemmäs 40 astetta) ruuhkien takia venyi seitsemäksi. Maisemat olivat onneksi ihan mahtavat! Tie Florida Keysin läpi kulkee keskellä turkoosina kimmeltävää merta, hellyyttävän amerikkalaisia tienvarsikaupunkeja ja upeaa Evergladesin rämealuetta.



Suurin osa ajasta kuitenkin vietettiin rannalla tai ravintoloissa hengaillen, mikä oli ihan toisenlaista mutta erittäin tervetullutta matkustelua kuin mitä olen aiemmin harrastanut. Nyt on jalat kahvinruskeat, nenänvarrella pisamia ja tili tyhjä, mutta ei mieli ja sydän taas yhtä kokemusta rikkaampi. Jaan myöhemmin lisää tarinoita ja kuvia (ja ostokseni!) sitä mukaa kuin muistan ja ehdin, mutta ainakin vielä huomenna aion lagittaa rauhassa, käydä kirjastossa ja vaan olla.
Kiitos Miami!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Good morning America!

Kello on 8:34, meikä on ollut hereillä jo pari tuntia ja Sonja se vaan tuhisee tossa vieressä. Oltiin itsellemme armollisia ja laitettiin herätys kymmeneksi, mutta enhän mä malta nukkua! Oon selannut läpi mm. koko somen, joten nyt on kai ihan hyvä aika testata tämä Blogger-app ja omien sormien (ja hermojen) kestävyys.

Mun matka alkoi sunnuntaina 5:40 Suomen aikaa, kun otin taksin lentokentälle. Olin etukäteen jännittänyt nimenomaan noita käytännön juttuja, kun en tosiaan oo aikasemmin lennellyt kun suoria Euroopan sisällä. Mut kaikki meni niin kuin Strömsössä (sinänsä vähän huono vertaus, kun ne ei sieltä kesäparatiisistaan kauheemmin matkustele) ja olin about vartissa turvatarkastuksen toisella puolella. Siellä mulla olikin sitten aikaa aamukoomata teekupin ääressä ja ihmetellä taas kerran niitä suomalaisia lentomatkustajia. Bacardia ja konjakkia aamukuudelta?

Menomatkalla mulla oli vaihto Milanossa, ja kaikella rakkaudella Italiaa kohtaan on pakko sanoa, että en enää ikinä vaihda siellä konetta. No, se 10 tunnin lento meni lopulta yllättävän nopeesti, vaikka mun vieressä istu maailman epäkohteliain mies (jonka kyynerpää, jalka tai tyyny oli koko ajan mun puolella tai kyljessä kiinni ja jonka sylin kautta mun oli kiivettävä vessaan, kun herra ei mitenkään viitsinyt nostaa persettä penkistä) ja olin kuolemassa nälkään (pastaa, pizzaa, keksiä ja leipää kyllä tarjottiin ihan runsain käsin). Perilläkin pääsin passintarkastuksista ja tullista tosi sujuvasti,  vaikka jännitin sitä vähän etukäteen. Sitten olikin vielä edessä pari jännitysmomenttia, kun piti paikantaa Sonja kentältä. Sonjan puhelin ei toiminut, eikä aluksi mun nettikään, ja sit meidän piti vielä löytää toisemme. Tunnin hämmennyksen jälkeen viimein kohtasimme, ja matka saattoi alkaa!

Oli ihan huikea fiilis istua taksissa ja katsella, miten yläpuolella levittyi sininen taivas ja sivulla palmujen, sinisen meren ja palmujen kirjoma maisema. Taksikuskilla ei ollut hajuakaan, mihin osotteeseen me oltiin menossa, mutta löydettiinpä lopulta perille. Meillä on majotus airbnb:n kautta, mitä tosiaan suosittelen, jos haluaa päästä edullisesti hyvälle sijainnille. 10 päivästä maksettiin 270 e/nassu, meillä on oma makkari ja kylppäri. Tää huone on aivan supersöpö, kämppä mielettömällä paikalla (laitan myöhemmin kuvia lisää) ja nää varsinaiset asukkaat, nuori pariskunta, on supermukavia. Kun tultiin sudennälkäsinä illalla, meitä odotti herkullinen bbq-tarjoilu, ja saatiin paljon reissuvinkkejä. Niin, ja meillä on uima-allas!

Tänään meidän plääni oli mennä heti rannalle löhöömään, mutta Ilmatieteenlaitoksen (hihi) mukaan aurinko ujostelee tänään, joten katotaan, kun tuo toinenkin heräisi, että mitä keksitään. 28 astetta lämpöä täällä on kuitenkin luvassa, joten eiköhän me viihdytä. Meillä on tosi avoimet suunnitelmat, eilen saatiin pari tärppiä ja mietittiin, että pariks päiväks voisi vuokrata automobiilin ja lähteä rannikkoajelulle. Oon kyllä 100% varma, että mahtava loma on joka tapauksessa edessä, niin fiiliksissä oon tästä kaikesta!  Joka puolella on palmuja ja kaunista ja niin amerikkalaista, että tällasen etelänlomanoviisin päätä huimaa.

Nyt voisin kyllä vaihtaa vaatteet ja mennä ulos selvittämään, että eikö se ara aio oikeesti tulla tänään esiin! Nauttikaa Suomessakin niistä ihanista ilmoista,  toivottavasti sää pysyy hyvänä!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Lomalainen!

asuu arki3 arki2 herkku

Ääni Euroopan tulevaisuuden puolesta jätetty. Lupajutut yms. hoidettu (= tosi kummallisiin kysymyksiin, kuten "Olitko vuosien 1933 ja 1945 välisenä aikana millään tavalla osallisena natsi-Saksaan tai sen liittolaisiin liitetyissä vainoissa?" vastattu.) Majoitus Miami Beachilta hommattu. Viimeiset kurssisuoritukset palautettu. Kompressiosukat ostettu. Laukku melkein pakattu! Ylihuomenna lähteeeeee! Täältä tullaan Miami!

Hyvää kesänaloitusta, murmelit! <3

PS: Paras tapa handalata stressiä on juosta sitä karkuun. Itse juoksin tiistaina 10 kilometriä vesisateessa, eikä sen jälkeen enää stressi päätä pakottanut.

maanantai 12. toukokuuta 2014

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!

Mitäs mää sanoin! Enkö mää sanonukki, että en kuitenkaan osaa hoitaa asioita ajoissa ja oon sitten tässä tilanteessa, räjähtämäisillä stressiin? Kuuntelinko mää? EN!


Oon tänään kirjoittanut _kahdeksan_ tuntia esseetä Disneystä ja naiskuvasta ja pääsin jo melkein loppusuoralle, kun iski tenä. No, eihän siinä voi muuta kuin huokaista, sulkea dokumentin ja toivoa, että yön aikana aivoni paiskivat töitä ja pullauttavat aamulla näppäimistölle pontevan ideanpoikasen. Mutta kun mulla ei ole aikaa sellaiseen! Mun pitää saada huomenna tuo essee valmiiksi, että voin sitten jatkaa luentopäiväkirjaa ja sitten vielä opiskella tvt-tenttiin. Joka on ylihuomenna, minkä tajusin tänään. Ja sit pitäis käydä äänestämässä ja ostamassa lentosukat ja joku pieni söpö laukku ja aurinkorasvaa ja uudet rintsikat. Ja pakata! Ja varata majotus! Ja tehdä ESTA-hakemus! Mutta ei mulla oo rahaa!



Loppuvuoden lupaus 2014: tee itsellesi palvelus ja opettele ihan aikuisten oikeesti hoitamaan ne asiat niinku ajoissa. Pliis.

lauantai 10. toukokuuta 2014

On siis kevät!

Kävelin tänään töiden jälkeen joenrantaa pitkin kohti kotia. Kaikkialla, ihan kaikkialla, kukki ja vihersi, sorsat vaakkuivat ja kyyhkynen hymisi omia juttujaan jossain näkymättömissä (ääni, jonka liitän todella vahvasti kesäöihin ja onnellisiin hetkiin ja ajattomuuteen). Onhan tässä kevättä eletty ja fiilisteltykin jo hyvä tovi, mutta tuolla hetkellä se iski. Se, että kesä on oikeasti enää muutaman hassun viikon takana. Se keveys, vapaus, uudelleensyntymisen tunne. Eilen illalla, sateen jälkeen asvaltti haisi kastemadoilta, siinä toinen varma kesän merkki. Siellä, missä niin pitkään näkyi vain kuolemaa, kasvaa nyt voikukkia.
huhti1 huhti2 huhti3 huhti4 huhti5 huhti6 huhti7 huhti8 huhti9 huhti10 huhti11 huhti12 huhti13 huhti14 huhti15 huhti16 huhti17 huhti18

Pääsiäisloman kuvasaldoa. Nyt ne sinivuokot (mun lempikukka) on jo varmaankin kadonneet, joten hyvä, että tuli tallennettua! Oonko muuten jo sanonut, että rakastan tota uutta objektiivia?

maanantai 5. toukokuuta 2014

"Tomaattipyree rusketus"

Joku tiedonjanoinen mieli oli eksynyt mun blogiin otsikon hakusanalla, ja kaikessa randomiudessaan se varmaan kuvaa ihan hyvin tätä postausta. (Pakko oli kyllä googlata, että mitä Merlinin nimessä tää oikein on, ja joltain karppaus-forumilta selvisi, että tomaattipyreellä on ilmeisesti rusketusta buustaavia/ihoa suojaavia vaikutuksia... Pitäisköhän ottaa vinkistä vaari.)

Koska en kehtaa enää aloittaa jokaista merkintää sillä "siis mihin tää aika niinku oikeen meni" -ulinalla, niin skippaan sen ja totean vaan, että kaikenlaista on tullut tehtyä! En oikein muista mitä, mutta jotakin vissiin, koska tunnen olleeni jotenkin vähän kiireinen viime aikoina. Toisaalta olen kyllä edennyt Pretty Little Liars re-runissa 3. kaudelle, joten kyllä sitä vapaa-aikaakin on jostain nipistetty... Reippailtuakin on tullut, terassikausi on korkattu ja vappu juhlittu. Aaton osalta juhlinta rajoittui kaupungilla poukkoiluun työpäivän jälkeen, eikä me vieläkään päästy vappupäivänä Kaivariin asti. Tänä vuonna syy oli kyllä ihan täysin ulkoisissa sääoloissa eikä sisäisissä tiloissa.


Kuva: Jaakko Tähkä

Kylmän ja märän nurmikon sijaan katettiin piknik mun olohuoneen matolle, eikä kyllä harmittanut, kun oli niin hyvät tarjoilut! Ensi vuonna pitää kyllä juhlia oikein huolella ja viimesen päälle, kun nuo ei-opinnoissaan-viivästyneet ystävät uhkailevat viimeisellä opiskelijavapulla.

Tomaattipyree rusketus alkaa olla sikäli ajankohtainen, että alle kaksi viikkoa siihen, kun meikä makoilee ketarat ojossa Floridan auringossa! Jos siis kaikki menee niin kuin Strömsössä eikä niin kuin Terminaalissa. Mulla on tapana lykätä kaikki asioiden hoitaminen (oli kyse sitten laskujen maksamisesta tai kirjaston kirjojen palauttamisesta tai reseptin uusimisesta) ihan viime hetkeen, jolloin onkin sitten kiva panikoida ja miettiä, että mistä sellaisen ja tällaisen paperin nyt saa ulos aamuyöllä. Tällä kertaa ajattelin kunnostautua ja hoitaa maahantuloon liittyvät jutut ajoissa kuntoon, mutta katsotaan nyt, kuinka käy. Oisko teillä vinkkejä tai ohjeita tai muita juttuja, jotka tulee ottaa huomioon USA:an lennettäessä? Sen verran jo tiedän, että sukulaisuhteista kommunisteihin ja terroristeihin kannattaa olla vaiti.