perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kotini on linnani eli kotipostaus #3

koti10

Hassu ajatus, että niistä viidestä kodista, joissa olen ehtinyt elämäni aikana asua, olen esitellyt jo kolme täällä blogissa. Jos jossain olen siis tämän reilun vuoden aikana kehittynyt, niin muuttolaatikkojen pakkaamisessa! Ajoittain mua ahdistaa aivan hulluna tämä tavaran, erityisesti huonekalujen kertyminen – tästäkin kämpästä kun on viimeistään parin vuoden päästä muutettava. Esimerkiksi uutta sohvaani kohtaan mulla on erittäin ambivalentteja tunteita: toisaalta sen nurkkaan on ihana käpertyä maanantai-illan Sinkkis-uusintoja tuijottamaan, toisaalta se on yksi inhottavan painava ja tilaavievä rotjake lisää, joka sitoo minut tähän maahan ja paikkaan ja tilanteeseen. The things you own end up owning you ja niin edelleen. Suurimman osan ajasta musta on kuitenkin aivan ihanaa, että voin nykyään valita, missä syön aamupalani, mihin levitän puolipitoiset vaatteeni, mihin hukkaan kotiavaimeni... Eikä mikään ole niin ihanaa kuin ikioma keittiö, jossa on kaappitilaa vaikka muille jakaa (seriously, voisin pistää pystyyn jonkun ylimääräisten astiastojen varastointipalvelun)!

koti2
Tervetuloa pienelle kierrokselle meikän lukaaliin! Taktisesti rajasin pois ne lattialla sikinsokin lojuvat kengät...

koti5


Tässä näkyy mun ammattilaistasoa hipovat valokuvaustaidot – olin iloisesti ottanut näitä kuvia jonkun kymmenisen minuuttia, ennen kuin tajusin, että mulla on manuaalitarkennus päällä. Oho! Mut hei, sattuu näitä paremmissakin piireissä. Taianomaisesta sumuefektistä huolimatta tästä nyt varmaan hahmottaa olohuoneen, keittiön ja ruokailutilan eli tuttavallisesti länsisiiven. Neliöitä tässä yksiössä on 35, ja pitkulainen pohjapiirros jakaa tilan mun mielestä aika hauskasti! Pakettiin kuuluu myös kylppäri, mutta sitä en jaksanut kuvata.

koti6 koti4


Helenan keittiö on kodin sydän! Täällä se valmistelee kaikki kummalliset kasvispöperönsä ja suklaapuuronsa ja täällä sen tiskit lojuu, kun se ei jaksa tiskata! Parasta omassa keittiössä on se, että saa esille kaikkia kivoja purnukoita. Tai sitten se, että astiat mahtuu kaappeihin. Tai sittenkin se, että kukaan ei yritä vaivihkaa vallata jääkaappia. Oma keittiö on vaan parasta. Olkoonkin, että tuo kaappien punasävyinen puujäljitelmä ei ehkä olis ollut mun number one choice. Mutta tiiättekö, ihan sama!

koti7 koti11 koti9 koti8 koti1


Kodin viihdekeskus. Mua huvittaa itseänikin, miten pieni tuo telkkari on, mutta oikeesti se on mulle just sopiva. Niin kauan, kun näen sohvalta asti pelata Pleikkaria, en kaipaa mitään 50 tuuman monsteria feng shuita pilaamaan! Joskus 10-12-vuotiaana mulla oli aivan valtava tarve hamstrata huoneeseeni kaikki maailman keramiikkakoirat, kehykset, marmorikuulat, simpukat, lumisadepallot, kirjapainot ja aasialaiset miniatyyrit, mutta nykyään tykkään koristella vähän hillitymmin. Kaikilla esillä olevilla esineillä pitää olla jokin funktio tai niihin pitää liittyä jokin muisto, tarina tai tunne. Noissa maailman kauneimmissa kehyksissä esimerkiksi on kuva äidistäni pikkutyttönä, maatuska taas on pyörinyt nurkissa iät ja ajat ja säilöö tällä hetkellä ulkomaan valuuttaa.

koti3


Länsisiiven ja itäsiiven sisustaminen on vielä vähän vaiheessa. Alkuperäinen visioni oli hankkia pinnatuoleja ja maalata ne erivärisiksi. Sitten ilmestyi (= käytiin IKEAssa vuodattamassa hikeä ja [naurun]kyyneliä Tuulin kanssa) tuo mäntyinen (mäntyisä? männykäs?) ruokapöytä. Ensin ajattelin maalata sen valkoiseksi, mutta olen oikeastaan aika ihastunut tuohon puunväriin. Riiteleehän se varsin äänekkäästi tuon keittiökaluston kanssa, mutta luotan siihen, että vielä jonakin päivänä, jossakin mulla on kauniit, valkoiset keittiönkaapit. Tuoli on peräisin isän lapsuudenkodista. Olin varautunut etsimään sille tovereita ajan ja rahan kanssa, mutta pari viikkoa sitten isältä tulikin viesti, että setäni vintiltä oli löytynyt kolme melkein samannäköistä tuolia. Ja koska mun isä on maailman paras, se aikoo korjata ja maalata ne! (Itsepähän meni joskus kultaisella 70-luvulla maalaamaan ne oranssilla Miranolilla.) Toi ruokapöydän yläpuolella oleva taulukin on isin maalaama.

Makuuhuoneen murheenkryynit ovat päiväpeite ja tuo typerästi levytetty peräseinä. Tiedättekö, kuinka vaikeaa on löytää nätti, luonnonvalkoinen päiväpeitto, joka ei maksa 100 euroa? Todella vaikeeta. En halua mitään satiinihirvitystä, ja paras olisikin jokin söpö virkattu torkkupeitto, elleivät ne olisi sitten niin pieniä. Ehkä mun pitää vain elää asian kanssa, kunnes on rahaa johonkin Zara Homen peittoon. Kärsimys jalostaa luonnetta! Ja mites tuo seinä sitten? Ensinnäkin, siinä törröttää edelleen kaksi isoa, rumaa naulaa ilmeisesti jonkun suunnattoman arvokkaan ryijyn jäljiltä. Eivätkä ne ole edes keskellä seinää, vaan keskellä tuota levyä! Mun silmiä särkee joka ikinen kerta, kun näen tuon kamalan epäsymmetrisen seinäntekeleen. Pakko se on jollain saada peittoon, tai edes hämätä vähän! Olen miettinyt mm. isoa maailmankarttaa, mutta koska täällä on värejä jo ihan yllin kyllin ja ylikin, kaipaan kuitenkin jotain simppelimpää. Musta sisustustarrat on yleisesti ottaen melko mauttomia (jokainen tosin voi tehdä omat päätelmänsä siitä, kuinka hyvä/huono maku mulla on), mutta visualisoin päässäni kuvan isosta, mustasta maailmankartan muotoisesta sisustustarrasta ja päätin, että sellainen on saatava!

Mitäs piditte? Minä olen viihtynyt hyvin keskeneräisyydestä huolimatta. Kimppa-asuminen kasvattaa varmasti luonnetta (vähän niin kuin se kärsimys...) mutta on tämä yksinasuminen vaan ruhtinaallista!

4 kommenttia:

  1. Tosi kiva koti sulla! Mä tuskailin ton päiväpeiton kanssa myös, mutta pelastus löytyi kirpparilta! Joku hullu myi itsevirkatun, kunnon kokoisen päiväpeiton reilulla EUROLLA pois... En luovu siitä ikinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ai että, mikä tuuri! Mäki haluuuun! Tähän asti kirppareilla (harvoin kyllä käyn =() on tullut vastaan vaan sellasia koinsyömiä rumiluksia. Jos oisin yhtään käsistäni kätevä ni tekisin ite tilkkupeiton!

      Poista
  2. Oi miten iso keittiö sulla on (oma keittiö kun on maailman naurettavin pieni koppi :D) ja muutenkin asunto näyttää tosi valoisalta ja tilavalta! :) Tosi sun näköinen koti! Tai siis ei tullut mitään shokkeja, että "ai sun luona onkin TON näköstä", haha.

    ps. pienet telkkarit rulaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Tykkään kanssa, kun on tilaa kokkailla vaikka kaverin tai kahden kanssa. :D Valosaa täällä ei kyllä oikeestaan oo, kaikki kolme ikkunaa kun on pohjoseen. Ei onneks enää kyllä niin pimeetäkään kuin sillon kun muutin! Hahah, musta tuntuu et oon jotenkin tosi obvious ihminen, ku oon niin monta kertaa erinäisistä jutuista kuullu et "ihan sun näkönen!" :D No, ainaki viihdyn!

      ps. no sanopa muuta! jos on tarpeeks hyvä(n)näkönen niin loistavasti pärjää!

      Poista