sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hyvää ruokaa, hyvää viinii, hyvii ystävii



Olen tainnut mainitakin täällä, että ollaan järkkäilty ystäväporukalla vuorotellen illallisia. Syksyllä ehdittiin maistella kreikkalaista ja venäläistä ruokaa, maanantaina oli mun vuoro kokkailla italialaista. Näistä neljän tähden illallisista on ollut mahtavaa nauttia, ja kivaa oli myös järjestely. Etenkin, kun tästä meidän konseptista puuttuu se tv-version piirre, että pengotaan ihmisten komeroita ja esitetään sarkastisia kommentteja ruoasta. Vaikka vietetään aikaa (ja syödään) porukalla muutenkin, on näissä illallisissa kuitenkin jotain spesiaalia. Hyville ystäville kokatessa ei tule säästeltyä sitä ruoan tärkeintä ainesosaa eli rakkautta! Ja olipa mukavaa päästä kattamaan kauniisti ikioma ruokapöytä.



Aidossa italialaisessa ravintolassa (miksi mä kuulen tän päässäni pakastepizzamainoksen äänellä?) menuun kuuluu monta alkupalaa ja lautasta ja sekä suolaista että makeaa jälkkäriä, mutta vedin mutkia suoriksi ja päädyin kolmeen ruokalajiin. Alkupalana oli antipasti: ilmakuivattua kinkkua, valkosipulimarinoituja oliiveja ja Pecorino-juustoa. Kunnianhimoisena suunnitelmanani oli alunperin kuvata myös valmistusvaiheet, mutta erinäisistä syistä mulle tuli vähän kiire järjestelyissä, enkä ehtinyt/jaksanut. Olisin muutenkin tosi huono ruokabloggari: en mä malta asetella sitä safkaa ja miettiä taiteellisinta tarkennusta, mä haluan syödä!



Pääruoaksi pyöräytin spaghetti alla carbonaran. Meillä kotona vaihtelee tästä kaksi eri versiota kokista riippuen, ja molemmat kuuluu kyllä meikäläisen lempiruokiin. Tämä versio on hyvin yksinkertainen (ei alkuperäinen, mutta who gives a fart) ja vastaava ohje taitaa löytyä ihan pekonipaketin kyljestäkin, mutta jaanpa sen silti muiden keittiön poropeukaloiden iloksi tällaisena detaljirikkaana versiona!

Pasta alla carbonara eli miilunpolttajan pasta
1 paketti pekonia (käytin HK:n luomupekonia, mutta mikä tahansa rasvaisempi pekoni on bueno)
2 kananmunaa
1 dl kermaa
mustapippuria
n. 2 dl parmesania
pastaa (perinteisesti spagettia, n. 80 g per ruokailija)

Tämä on nopea valmistaa, joten kannattaa ajoittaa vedenkeitto niin, että saat pastat kiehumaan siinä vaiheessa, kun alat paistaa pekonia. Pastan keittoveteen kuuluu muuten lisätä reippaasti suolaa!
Raasta parmesani. Vatkaa kananmunat kulhossa rikki vispilällä tai lastalla ja lisää joukkoon kerma sekä rouhittua mustapippuria.
Leikkaa pekoni saksilla pieniksi paloiksi ja laita kylmälle pannulle. Paista rapeaksi. Pekonista irtoaa tosi paljon rasvaa, joten öljyä ei tarvita. Kannattaa myös ottaa pannu ajoissa liedeltä, sillä pekoni jatkaa paistumista kuumassa rasvassa!
Kun pasta on valmis, valuta siitä vesi ja heitä pannulle. Sekoita pastaan pekoni, kananmuna-kermaseos ja parmesaani. Sekoittele kuumalla levyllä niin kauan, että kananmuna kypsyy vähän.
Tarjoile ja nauti!



Jälkiruokana tarjoilin limoncello-pannacottaa, joka on tehty tälläturkulaisen Tintå-ravintolan keittiömestarin ohjeella. Valmistin pannacottan edellisenä iltana kello 23 ja keskiyön välillä hieman huterissa olotiloissa, mutta lopputulos oli kyllä kärsimyksen arvoista. Miten jokin noin herkullinen voi olla noinkin yksinkertaista valmistaa? Pakko tehdä toistekin, etenkin kun pakastimessa on nyt melkein täysinäinen limoncello-pullo.

Kaiken kaikkiaan illallinen oli kokin mielestä makujensa puolesta onnistunut ja oikein hyvä tapa aloittaa viikko. Jäljellä on vielä yksi illallinen, mutta toivon, että voidaan jatkaa tätä perinnettä jossain muodossa myös myöhemmin. Tai no, ei kai se ole kiinni muusta kuin meidän omasta tahdosta!

Oletteko muut järkkäilleet kaveriporukalla illallisia?
Kiinnostavatko ruokaohjeet alkuunkaan? Olen kokkaillut viime aikoina erilaisia kasvisruokia ja yritän päästä sisään soijan mystiseen makumaailmaan ja voisin jakaa kokemuksia täällä!

2 kommenttia:

  1. Mua kiinnostaa ruokaohjeet! Varsinkin soijajutut :D

    Ja vitsi toi pannacotta näyttää hyvältä, laitoin ohjeen kirjanmerkkeihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Saamanne pitää. :D En kyl tosiaan oo mikään keittotaidon ylipapitar, joten aika simppelillä meiningillä mennään...

      Joo, se oli ihan törkeen hyvää! Ja tosiaanki helppo tehä, etenkin kun voi tehdä vaikka just edellisenä päivänä jääkaappiin. Toi siirappiasiakin vissiin säilyy tosi pitkään, ja tostahan voi säveltää mitä vaan makuyhdistelmiä!

      Poista