maanantai 27. tammikuuta 2014

Kuvallinen katsaus blogihiljaisuuteen

En tiedä, huomasiko kukaan, mutta eipä ole tullut pahemmin päiviteltyä tässä pariin kuukauteen. En ala (ainakaan nyt) analysoimaan tuon hiljaisuuden syitä sen kummemmin (kaamosmasennus, inspiraation puute ja kiire lienevät suurimmat syypäät), vaan kerron sen sijaan luovasti Sanoin ja Kuvin, mitä kaikkea sinä aikana on tapahtunut! Ei, en ole karannut naimisiin prinssi Harryn kanssa (mä en rehellisesti ottaen ole ollenkaan perillä/kiinnostunut kuningashuoneiden tapahtumista enkä edes tiedä, kumpi niistä meni pari vuotta sit naikkeliin, mutta tää nyt kuulosti jännältä Harlekiini-skenaariolta), lähtenyt maailmanympärysmatkalle tai edes voittanut lotossa. Muita juttuja, enemmän tai vähemmän jänniä, oon sen sijaan kyllä tehnyt. Nimittäin.

muutto

Olen muuttanut!

Kyllä, pääsin pois sieltä solusta! Sain marras-joulukuun vaihteessa samalta taholta yksiön n. 300 metrin päästä edellisestä kämpästä, hehe. Muuttomatka ei siis ollut pitkä, mutta kyllä siinä silti hommaa oli. 35 neliötä olisi tässä täytettävänä, ja valitettavasti ainoa edes jossakin mielessä valmis nurkka on tuo keskimmäisessä kuvassa näkyvä viihdekeskus (haha, kertoo muuten musta kaiken olennaisen, että samassa kuvassa on Tolstoita ja pleikkari). No, kaikki ajallaan, opin Eeva Kolulta, että keskeneräisyyden sietäminen on hyvästä. Niinpä laitan tätä kämppää sitä mukaa, kun on aikaa ja rahaa. Vihdoin mulla on tarpeeksi tilaa keittiössä ja kylppärissä, mitä luksusta!

joulu

Olen fiilistellyt joulua.

Joulukuun 23 ensimmäistä päivää juoksin lähinnä pää kolmantena jalkana koulun ja Stokkan välillä. Harvoina vapaapäivinä piti tehdä kouluhommia. Aloin olla niin väsynyt ja stressaantunut, että nukuin katkonaisesti ja näin joka yö painajaisia. Kaiken sen keskellä ajatus joulusta ja lomasta oli kuin jokin ihana kangastus keskellä aavikkoa! Jouluvalot ja -ikkunat valaisivat onneksi mustaa kaupunkia, kun sen läpi iltaisin tallusti koulusta kotiin. Ja tulihan se jouluaattokin lopulta! Pakko myöntää, että joululta ei kuusesta, kynttilöistä ja lahjoista huolimatta tuntunut, mutta ei se paljon haitannut. Oli ihan parasta rentoutua, nauttia hyvästä ruoasta ja rakkaan perheen seurasta pitkästä aikaa.

juhl

Olen juhlinut, vähän.

Hehe, on tuo tanssijalan vipatus ja kurkun kuivuus helpottanut aika reippaasti Suomeen palaamisen jälkeen. Siinä nyt ei ole mitään pahaa, että alkoholi ei maistu, mutta olisi kyllä kiva jaksaa vähän paremmin rillutella silloin harvoin, kun siihen tulee tilaisuus. Toisaalta kivointa on kyllä nauttia lasi viiniä, siideriä tai mehua hyvässä seurassa, mennä ajoissa nukkumaan ja herätä seuraavanakin päivänä tekemään kivoja juttuja. Vanhuus ei tule yksin! Nykyään nautin myös sellaisista mummoaktiviteeteista kuin kutominen ja telkkarin katseleminen...

ruoka

Olen syönyt hyvin.

Ainakin suurimman osan ajasta. Mulla on ollut vaikeuksia toteuttaa uutta ruokavaliotani, josta repsahtaminen ei tuo tullessaan pelkästään huonoa omaatuntoa vaan kamalan mahakivun ja turvotuksen. Siitä huolimatta olen onnistunut nauttimaan myös turvallisesta ruoasta kotona ja muuallakin! Gluteenitonta pastaa, itsetehtyä mysliä ja Mamin kukkoa, nam nam. Yksi mun (toistuvista) uuden vuoden lupauksista oli panostaa ruokailuun. Syön yleensäkin terveellisesti ja suht kasvispainotteisesti, mutta olisi kiva laajentaa vähän tätä ruoanlaittorepertuaaria ja kokeilla mm. uusia kasvisruokia. Tänä vuonna olen ehtinyt kokkailla kasvis'lasagnea' kesäkurpitsasta ja perunasta, soijarouhepihvejä ja kasvissosekeittoa.

turku

Olen elänyt, en aina hetkessä, mutta hetkiä!

Olen tehnyt faktorianalyysiä. Olen nähnyt monta mielenkiintoista elokuvaa. Olen haaveillut auringosta. Olen palellut sisällä ja ulkona. Olen kutonut kahdet villasukat ja puolitoista tumppua. Olen viettänyt aikaa vanhojen ja uusien ihanien ystävien kanssa. Olen silittänyt kissoja, syönyt suklaata, itkenyt, nauranut, poseerannut valokuvissa, murehtinut, iloinnut, lukenut kirjoja ja vienyt roskia. Sellaisia tavallisia asioita.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Siellä, mihin aurinko paistaa

Nimittäin Turussa! Turku ja Helsinki on ne kaksi kaupunkia Suomessa, joissa voisin kuvitella asuvani (puutalossa kahden kissan ja pienen kissaystävällisen koiran kanssa). Molemmilla on oma erityinen vibatuksensa, jonka takia niitä on mahdoton vertailla: Helsinki on niin kansainvälinen kuin meillä täällä Suomi-neidon helmoissa nyt on mahdollista päästä, Turussa taas on sellainen letkeämpi meininki. Kuuleehan sen nyt jo murteestakin, että niillä on aina kivaa! Kun minä ja pikkuveikka oltiin vielä pieniä, käytiin Turussa pari kertaa vuodessa (veljen lemppari oli lelukauppa Casa Grande ja meikän pizzeria Dennis), mutta sen jälkeen, kun muutin kotoa, ei ole Aurajoen rannalla tullut vierailtua. Hyvä ystäväni muutti kaupunkiin syksyllä opiskelemaan, ja siitä asti olen suunnitellut visiittiä. Viikko sitten päätin, että on vihdoin ja viimein aika valloittaa Turku!

Tammikuu on ollut melkoista orjantappuraviidakossa taistelua, ja kun sain yhden ison koulujutun pakettiin ja kuun ainoan tentin pois alta (meni kyllä nolon surkeasti eli otetaanpa helmikuussa uusiksi), pakkasin keskiviikkona tavarani ja lähdin Turkuun. Kaikille kaamosmasennuksesta kärsiville vinkkinä, lyhytaikainenkin eskapismi tekee hyvää! Kun junani kuulutettiin Pasilassa, hymyilin suu korvissa. Tuntui huojentavalta olla vieraassa kaupungissa, poissa tutuista kuvioista ja kaukana kaikesta, mikä muistuttaa tekemättömistä asioista.

Sitä paitsi, Turku on ihan mahtava! En ole ikinä tajunnut, miksi sitä kutsutaan Suomen persereiäksi. Kaikkihan tietää, että Pori on Suomen persereikä. Turku on niin sympaattinen! Symppiksiä puutaloja, ravintoloita, joenrantaa, Eeva Kolu, murre, linna, laivoja, hassuja juttuja rakennusten katoilla, Ihana Kirppis; pubeja, joilla on hassu nimi. What is there not to love?

Näin pitkästä aikaa myös toista hyvää ystävää ja silittelin kissoja. Kierreltiin Turkua ja paleltiin vähän. Illalla kävin tämän uusturkulaisen ystävän kanssa syömässä Mamissa, ja olipa muuten ihan superherkullista ruokaa! Pistettiin ranttaliksi ja tilattiin jälkkäriksi creme brulee ja vadelmasorbettia, mikä oli siinä mielessä tosi huono idea, että sen makujen sinfonian (oikeesti käytin tätä ilmausta) jälkeen kaikki maistuu vaan tuhkalta suussani! No ei sentään, mutta oli kyllä perkeleen hyvää. Viereisessä pöydässä istui joku keski-ikäisistä kitkeristä neitsyistä koostuva porukka, jonka kolmen ruokalajin valitusnäytelmä sai mut riemuitsemaan sitä, että vielä osaan sentään nauttia elämästä... Etanat oli pahoja, pääruoka liian suolaista, jälkkäri liian makeaa. Joo joo vahinkoja sattuu, ruoka voi olla pahaa ja maut ei aina kohtaa, mutta siinä vaiheessa, kun ämmät kieltäytyi tarjotusta uudesta annoksesta, tajusin, että toiset vaan saa jotain kiksejä siitä, että pääsee valittamaan kuinka huonosti kaikki on. No, me kyllä nautittiiin siitä ruoasta ihan niidenkin edestä, mutta se nyt varmaan johtuu vaan meidän nuoresta iästä, tietämättömyydestä ja rahvaasta mausta!

Perjantaina tehtiin retki Turun linnaan, jossa ei ole tullut käytyä sitten ala-asteen. En muistanut linnasta juurikaan muuta kuin ne Eerikin kyynerpääkuopat, mutta nekään ei kyllä olleet niin selkeät kuin mun muistikuvissa... Yritin kauheasti rääkkäillä aivojani ja muistella, miten se Eerikin ja Juhanan juttu oikein menikään, mutta pakko myöntää, että historiankirjojen opit on tässä vuosien aikana haihtuneet. Sen verran sentään muistettiin, että Katariina Jagellonika toi Suomeen haarukan, ja että Turun linnassa oli Suomen ensimmäinen sisävessa! Tammikuinen perjantai oli muuten oikein hyvä aika vierailla linnassa, hiljaista oli. Saatiin rauhassa laskeutua niitä kamalia, kapeita ja jyrkkiä rappusia ja nauttia ihanasta tammikuun valosta, joka tulvi ikkunoista sisään.

tku1 tku2 tku3 tku7 tku4 tku5 tku6 tku8 tku9 tku10 tku11 tku12 tku13 tku14 tku15 tku16 tku17 tku18 tku19 tku24 tku25 tku27 tku20 tku21 tku22 tku23 tku26

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

You know nothing, but snow

Yksi mun uudenvuodenlupauksista oli, että tänä vuonna otan enemmän omaa aikaa ja teen enemmän juttuja, joista nautin. Tämän ajatuksen siivittämänä vedin eilen villahousut jalkaan, nappasin kameran kaulaan ja lähdin kohti pohjoista. Siis ei nyt ihan kirjaimellisesti sillee North of the Wall, mutta pari kilometriä kuitenkin. Mulla oli visio lumisesta joenrannasta ja virtaavasta vedestä, ja jostain syystä mulle tuli vähän yllätyksenä, että joki on jäässä... Ei meillä Unkarissa tämmöstä! Kamerankäyttö oli pitkän tauon jälkeen taas vähän hakusessa, ja kun aurinkokin paistoi matalalta, niin ajattelin, että tästä reissusta jää varmaan käteen aika yhdentekevää kuvamateriaalia. No, päätin silti tallustella etiäppäin ja nauttia kirpeästä pakkassäästä ja tervetulleesta tammikuun auringosta. Hyvä niin, sillä tulihan sieltä joen mutkien takaa vastaan jotain kiinnostavaa! Ai että, kun mä rakastan asua maassa, jossa kesällä paahtaa, paistaa ja vihertää, ja talvella järvissä on 70 senttiä jäätä.

tammi1 tammi2 tammi3 tammi4 tammi5 tammi6 tammi7 tammi8 tammi9 tammi10 tammi11 tammi12 tammi13 tammi14 tammi15 tammi16 tammi17 tammi19 tammi20 tammi21 tammi22 tammi24 tammi25 tammi26 tammi27 tammi28 tammi29 tammi30 tammi31 tammi33 tammi34 tammi36