keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Monochromia

Mä olen yrittänyt kovasti kirjoittaa jotain: joulusta, vuodesta 2014 tai edes jostain. Mutta kun ei niin ei. Siispä tässä muutamia muistikuvia kuluneelta vuodelta. Mustavalkoisesta tunnelmasta huolimatta toivotan teille kaikille oikein värikästä ja valoisaa uutta vuotta!

mono12 mono11 mono6 mono9 mono8 mono13 mono4 mono14 mono10 mono5 mono7 mono2 mono3 mono

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joyeues fêtes!

rauhaa


Ylihuomenna ois joulu. En olisi yhtään kummastuneempi, jos joku tulis ja väittäis, että ylihuomenna on pääsiäinen tai mun syntymäpäivä. Vai että joulu? Huh huh. Onneksi tuli aloitettua joulufiilistely sen verran ajoissa, että olen ehtinyt jo vähän kyllästyä glögiin ja pipareihin. Seuraavan kerran niitä syödäänkin sitten kotona landella, ja siihen asti vietän aikaa pääasiallisesti töissä.

ruokaa


Joulukuuhun on mahtunut hurjan paljon kivojakin juttuja kaikesta stressistä huolimatta. Sama pätee elämään ylipäätään: vaikka touhu muistuttaisikin välillä enemmän ohdakkeilla kuin ruusuilla tanssimista, kasvaa siellä risukossa aina muutama kaunis päivänkakkarakin.

Kuten kuvista näkyy, hyvin on syöty, ja hyvässä seurassa. Jo siinä on reilusti aihetta iloon! Vietettiin tyttöjen kanssa viime viikolla pikkujouluja alusta asti itse väsättyjen hampurilaisten ryydittämänä, ja oli muuten hyvää! Koska ollaan oltu kaikki kovin ihania tänä vuonna, lahjottiin myös ansaitusti toisiamme. Ihania ja osuvia lahjoja olen saanut, ostanut ja antanut muutenkin, myös itselleni, heh heh. Sovittelin eilen melkoisen kivoja Ten Pointsin nilkkureita ja harkitsen, josko ne vielä mahtuisivat budjettiin, ei kun siis pukinkonttiin...

lahjoi

Siitä joulusta vielä. Kyllähän se vähän harmittaa, että perinteinen joulupuuro ja kuusen koristelu jäävät tänä vuonna väliin. Mutta sellaista se on. Meidän perheen joulu on muuttunut vuosien aikana paljon, ja turha sitä on parkua. Vaikka jouluun liittyvät perinteet kivoja ovatkin, tärkeintä minulle on kuitenkin yhdessäolo ja rauha. Aina voi keksiä uusia perinteitä. Tai olla keksimättä ja vain syleillä sitä tosiasiaa, että vain muutos on pysyvää.

tunnelmaa

Rauhallista ja valoisaa joulunaikaa kaikille! ♥

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Lumi tuntuu kevyeltä harteilla

Olen elänyt näitä vuoden viimeisiä päiviä aamukampameiningillä. Laskenut päiviä siihen, että pääsee hetkeksi irti kaikesta kiireestä ja paineesta. Tehnyt mielikuvaharjoituksia takkatulen eteen, ruokapöytään ja hiljaisuuteen. Toivon, että ensi vuonna voisin laskea vähemmän ja elää enemmän.

Vaikka vuodenkierto tällaisena kuin me sen käsitämme täysin keinotekoinen luomus onkin, on joulukuu kuitenkin jollakin tapaa kaiken päätepiste, deadline kaikille vuoden aikana aloitetuille projekteille. Joulunpyhinä on aika hiljentyä hetkeksi, nauttia ansaitusta lomasta. Ja kun lähestytäään vuodenvaihdetta, pohdiskellaan, mitä kaikkea kuluneena vuonna on saavutettu – ja mitä on jäänyt saavuttamatta. Luvataan, että ensi vuonna saavutetaan enemmän. Mulla on ollut vaikeuksia antaa itselleni lupaa rentoutua ja olla stressaamatta, koska jotenkin koen, että en ole ansainnut sitä. En ole saavuttanut tänä vuonna tarpeeksi. En ole panostanut tarpeeksi itseeni, läheisiini tai tulevaisuuteni, ja minulla on siitä huono omatunto. Mutta hei, mitä sitten. Elämä on, noh, elämänmittainen projekti. Ehtii sitä ensi vuonnakin.

Tänään on talvipäivänseisaus. Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että pimeys väistyy, hitaasti mutta vääjäämättömästi, ja antaa tilaa valolle. Yhden asian lupaan: aion päästää valon sisään. Muita lupauksia en aio tulevalle vuodelle tehdä. Niiden takana on liian usein ajatuksia siitä, mitä pitäisi. Ensi vuonna yritän keskittyä siihen, mitä haluan.

perjantai 12. joulukuuta 2014

C'est decembre

rakkaus rakkaus2 rakkaus3 rakkaus4


Kuvitelkaa tähän sellainen epävarman näköinen stand up -koomikko, joka koputtaa mikkiä tyhjässä pubissa. Tiskiin nojaa muutama juoppo, joista toinen yskähtää kuin korostaakseen koomikon nöyryytystä. "Tervetuloa..." koomikko takeltelee sanoissaan ja katselee ympärilleen etsiskellen itsevarmuutta tyhjästä tilasta. "Onko täällä ketään?"

Niinpä niin. Pahoittelen hiljaisuutta. On ollut niin paljon kaikkea, että blogi on käynyt mielessä vain sellaisena ohikiitävänä ajatuksena. Paljon kivoja, tosi kivoja juttuja ja ihania ihmisiä, mutta valitettavasti myös niitä kurjia juttuja. Ja tietenkin velvollisuuksia. Mä olen ollut koko syksyn aika kuormittunut, ja niiden olennaisten asioiden, kuten koulujuttujen, sijaan mieli on askarrellut ihan muiden juttujen parissa. Lähinnä sellaisten, jotka ovat hallintani ulkopuolella. Siksi olen unohdellut vähän väliä kaikenlaista ja tehnyt asioita viime tingassa, mikä ei sovi mulle yhtään. Nytkin, kun viimeinen tentti on ohi ja viimeinen tehtävä palautettu, mun pitäisi oikeastaan tehdä kirjallisuuskatsausta. Mulla ei ole joulukalenteria, mutta ilman sitäkin lasken päiviä jouluun. En lahjojen tai edes ruoan takia vaan siksi, että silloin on viimein lupa hengähtää. Henkilökohtainen joulurauhani tosin alkaa vasta jouluaattona kello 14:22, kun työvuoron jälkeen hyppään junaan, mutta sen jälkeen en aio ajatella mitään ikävää moneen päivään. Ja siihen astikin yritän keskittyä niihin kivoihin juttuihin.

Kuten siihen, että kotiini on hiipinyt aavistus joulun tuoksua ja tunnelmaa tuikkukynttilöiden ja hyasintin muodossa. Ja siihen, että voin lisätä elämäntaito-CV:hen taidon valmistaa hyvää riisipuuroa (uunissa). Siihen, että vaikka viettäisin joulunaluspäiviä mieluummin sohvalla makoillen kuin töissä, on siellä seurana mahtavat työkaverit. Siihen, että mulla on tässä vieressä raikas mustaherukka-banaani-smoothie (maustamatonta jogurttia, mustaherukoita pakkasesta, banaani, loraus maitoa – luksusversioon vaniljajogurttia ja kookosjauhoa). Siihen, että maailmassa on edelleen enemmän kuin rahtunen rakkautta. Siihen, että kaikesta huolimatta oon ollut poikkeuksellisen terveenä ja pirteähkö koko syksyn. Siihen, että Helsinki on kylmässä ja pimeässäkin kaunis ja rakas kaupunki. Ja niin imelältä kuin se kuulostaakin: siihen, että olen onnistunut ympäröimään itseni niin ihanilla ihmisillä, jotka auttavat mua jaksamaan.

P.S. Lupaan lähitulevaisuudessa postata muutakin, kuin epätäydellisiin lauserakenteisiin pohjautuvia listoja.

torstai 27. marraskuuta 2014

Minäkin tahdon



Unkarissa totuin hymähtelemään, kun eteläeurooppalaiset kuomani kyselivät, miten Suomessa oikein voi elää. Sitä tuli tänään mietittyä, kun päätin lähteä lenkille valoisaan aikaan graniitinharmaan taivaan alle ja märän sumun keskelle, lämpöä +4 astetta. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että kaikesta huolimatta asun erittäin mielelläni juuri täällä, missä 9 kuukautta vuodesta kamppaillaan enemmän tai vähemmän epäsuosiollisia sääolosuhteita vastaan.

Ehkä juuri se kamppailu on opettanut meille, että hyvien asioiden puolesta kannattaa taistella vaikka hammasta purren, ylämäkeen ja selässä viikon polttopuut. Hyvien asioiden, kuten sosiaaliturvan, rauhan, oikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta allekirjoitti 166 851 ihmistä. Se on todella monta ihmistä rakkauden puolesta. Voi vain toivoa, että 200 kansamme edustajaa on samoilla linjoilla, ja voin huomenna sanoa asuvani vieläkin paremmassa maassa.

Nuorena naisena, kaupunkilaisena ja yliopisto-opiskelijana elän ympäristössä, joka näkee lakialoitteen takana pyrkimyksen juuri tasa-arvoon, lupaan rakastaa avoimesti ja lain edessä oman ja kumppanin biologisista ominaisuuksista huolimatta. Kaverini vaihtavat kilpaa profiilikuviaan ilmaistaakseen kannatuksensa ja jakavat aiheeseen liittyviä uutisia ja kirjoituksia. Monien muiden asiantuntija- ja vaikuttajatahojen ohella Psykologiliitto on ilmaissut kantansa lakialoitteen puolesta. Faktoja ja hyviä argumentteja aloitteen tueksi ei siis puutu. Ja siitäkin huolimatta on olemassa iso kansanosa, joka ei ole avannut suutaan sekä pieni kansanosa, joka on kovaäänisesti ja itsepintaisesti vastaan.

Toivon, että Psykologiliiton, MLL:n ja muiden aikuisten ja lasten hyvinvoinnista kiinnostuneiden tahojen kannanotot vaikuttaisivat tähän ensin mainittuun kansanryhmään. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta rakkauden yhdenvertaisuutta kannattavien joukosta löytyy viiteryhmä itse kullekin. Toivon, että yhä useampi avaisi silmänsä sille totuudelle, että yhdenvertaisuus ei ole keneltäkään pois, se on meille kaikille jotain lisää. Tasa-arvoa tarvitaan monella muullakin yhteiskuntaelämän osa-alueella, mutta uskon, että jos olemme valmiita taistelemaan tasa-arvosta nyt, niin olemme sitä jatkossakin.

Ja mitä siihen jälkimmäiseen kansanryhmään tulee, olen pohtinut seuraavaa:
Maailma, ja Suomikin siinä sivussa, on muuttunut ihan hurjasti sinä aikana, kun vanhimmat meistä ovat tätä menoa katselleen. Itse asiassa Suomi on muuttunut ihan hurjasti jo parinkin vuosikymmenen aikana, eivätkä kaikki ole valmiita hyväksymään näitä muutoksia. Näiden ihmisten mielestä pysyvä on turvallista ja muutos on uhka. Jos on elänyt puolet elämästään uskoen siihen, mitä Vanha testamentti, pyhäkoulun opettaja, Räsänen tai isä on rakkaudesta opettanut, ei todennäköisesti ole valmis haastamaan näkemyksiään. Näille ihmisille on samantekevää, kuinka hyviä ja tieteellisen tiedon tukemia argumentteja vastapuoli esittää. Ihminen ei ota vastaan uutta tieto ellei sitä halua. Näiden ihmisten niskaan voi yrittää kaataa tietoa niin paljon kuin ikinä jaksaa kaivosta kantaa, mutta koska ämpäri on väärinpäin, tieto valuu maahan. Ämpärin ympärillä voi olla sateenkaarenkirjava, parkkipaikan kokoinen lätäkkö, mutta sen alle ei pääse kyllä yhtään mitään. Ja ennen kuin päätän tämän vaivaannuttavan ämpärivertauksen totean, että sitä ämpäriä ei hyödytä potkia.

Edustuksellisen demokratian hienous on kuitenkin siinä, että näiden jälkimmäisten ihmisten päitä meidän ei tarvitsekaan yrittää kääntää. Tarvitsemme vain enemmistön 200:sta. Jos emme sitä tällä kertaa saa, on ensi vuonna taas mahdollisuus vaikuttaa eduskunnan kokoonpanoon. Olen varma, että jonakin päivänä kaikki rakkaus on yhtä arvokasta ja yhtäläisesti yhteiskunnan tukemaa ja hyväksymää.

Todella toivon, että se päivä olisi huomenna. Sen kaliiberin ilosanoma olisi omiaan valaisemaan vuoden pimeintä aikaa. Mutta jos ei, niin ei siinä auta kuin painaa leukaa rintaan, taputtaa kaveria olalle ja jatkaa taistelua. Ei me sitä äänioikeuttakaan ilman taistelua saatu.

"I refuse to believe that love, any love, could be wrong."
Suosikki-tv-salapoliisini, ylikonstaapeli William Murdoch

lauantai 22. marraskuuta 2014

Six Things Saturday

marras


1. #vaintalvijutut
Eli hyvää teetä, hyvää hunajaa, kynttilöitä, kutimet ja klementiinejä. Voi aiheuttaa jatkuvaa vessassa juoksemista, vaarallisia tilanteita ja hiertymiä (tahmeisiin) sormiin, mutta so be it. Ehkä ensi vuonna opettelen kutomaan muutakin kuin oikeaa ja nurjaa, mutta vielä on kaapissa tilaa pitkävartisille villasukille.

marras6


2. Persimonit
Niin makeita, niin pehmeitä, niin herkullisen mehukkaan keltaisia! Toimii hedelmäsalaatissa ja toimii eväänä. Nam nam. Mun hedelmävalikoima on vatsaongelmien takia erityisesti talvisaikaan todella rajallinen, joten aion kyllä ottaa sesongista ilon irti!

marras5


3. No se huulipuna
Make Up Storen Redlicious. Kirkkaat meikkisävyt yhdistetään yleensä kesään, mutta jos multa kysytään, niin ei ole parempaa aikaa punaiselle huulipunalle kuin harmaa ja sumuinen marraskuu (katsokaa vaikka todisteita edellisestä postauksesta!) Hyvä pigmentti ja pysyvyys, eikä tuo kuivata huulia samalla tavalla kuin monet muut huulipunani.

marras3


4. Pesänrakennus.
Vaikka ajoittainen säätilan uhmaaminen tekeekin hyvää sekä ruumiille että sielulle, on marraskuussa ehdottomasti sallittua myös vetäytyä tyytyväisenä sisätiloihin. Koska kotona (lue: kotisohvalla) tulee vietettyä enemmän aikaa, olen yrittänyt tehdä talviunipesästäni viihtyisämmän pienemuotoisella siivoamisella, järjestämisellä ja sisustamisella.

marras4 marras2


5. Älyvapaa televisioviihde.
Viikon parhaat hetket niin ku tv-wise on sunnuntai-ilta ja tiistai-ilta, kun Geordie Shoren ja Are You The Onen uudet jaksot tulee telkkarista. Molemmat sarjat on varsinaisia aarreaittoja, mitä tulee hersyviin persoonallisuuksiin, kultaakin arvokkaampiin elämänohjeisiin ja parisuhdevinkkeihin. Kysykää vaikka Charlottelta.



6. Ensilumi!
Olin ihan ihmeissäni, kun pääsin eilen illalla töistä ja astuin ulos valkoiseen maailmaan! Ei edes harmittanut, että talvilenkkarien puutteessa lauantainen juoksulenkki piti toteuttaa kävelemällä. Juostessa tuskin olisin malttanut katsella ihastellen ympärilleni, saatika sitten napata kuvia puhelimella. Siinä tuttua joenrantaa pitkin viipottaessa mut valtasi pitkästä aikaa sellainen kupliva elämänilo, joka vetää suupielet hymyyn ja saa varpaat kipristelemään. Sellaista se lumi voi saada aikaan. Nauttikaa lumesta ja viikonlopusta, kuomat!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Hyviä aikoja

lintsiasu
Outfit of many days. UFFilta raidattu villatakki, sortseiksi modatut farkut niin ikään UFFilta, kaulassa viime vuotinen joululahjani mulle eli Kalevalan Kuutar ja huulilla Make Up Storen Redlicious. Taustalla joku ihan liian hurja vuoristorata ja kuvaajana ihana Minna, kiitos!


Satunnaisia mielialan notkahduksia lukuunottamatta marraskuu on toistaiseksi sujunut varsin mallikkaasti! Olen edelleen sitä mieltä, että marraskuu on parhaimmillaan silloin, kun se menee nopeasti ohi, mutta ei mulla kyllä oikeastaan ole juurikaan valittamista. Viime viikolla kävin (kuten merenalaisista tunnelmista voi huomata) SeaLifessa, elokuvissa (Gone Girl, oli ihan huisin jännä vaikkakin ihan liian pitkä siihen aikaan illasta) ja ystävän tupareissa. Perjantaina ylitin itseni ilmajoogassa (eli lontoolaisittain air yogassa): tajusin silkkiliinan sisällä maatessani, että pelkään ja/tai inhoan keinutuoleja, riippumattoja, putoamista ja ahtaita paikkoja, ja kyllä siinä ehti sydän vähäsen kurkussa käydä. Uskalsin kuitenkin kirjaimellisesti päästää irti ja näytin varmasti (ainakin mielikuvissani) ihan tosi sorealta ja sulavalta siinä roikkuessani. Seuraavana päivänä oli mustelmat polvitaipeissa ja ikävät jumit hartioissa, mutta kyllä mä vielä uudestaan (ja uudestaan) aion mennä!

Viikonloppuna tuli vihdoin ja viimein hoidettua muutamia hartaasti pitkitettyjä velvollisuuksia, kuten kylppärin lavuaarin hajulukon tyhjennys. Onneksi siihen oli lauantai-iltana saatavissa naapuriapua ja Muumi-terapiaa jälkihoidoksi. Sunnuntaina stressasin tapani mukaan kaikkia tekemättömiä koulujuttuja ja niiden tekemisen sijaan lähinnä siivosin vaatekaappia. Mulla on inhottava taipumus tuhlata vapaapäiväni lepäämisen sijaan murehtimiseen, ja yritän päästä siitä eroon. Yleensä joka päivälle on jotain tekemistä (oli se sitten töitä, koulua tai sosialisointia) ja kotiin tulee vasta illalla, ja musta onkin ihanaa, kun jonain päivänä on aikaa esimerkiksi tiskata, laittaa ruokaa, pyykätä ja siivota. Mä jopa nautin niistä jutuista, kun on aikaa! Stressatessa se nautinto ja koko vapaapäivän idea vaan menee pilalle. Sunnuntaina esimerkiksi kävelin levottomasti ympäri kämppää ja pureskelin huuliani niin kuin joku nälässä pidetty tiikeri eläintarhassa ja mietin, mitä kaikkea mun pitäisi tehdä. Siitä huolimatta siis, että olin puuhastellut koko päivän! Tällä viikolla päätinkin olla ihan aidosti ja oikeasti ahkera niin, että voin sitten viikonloppuna ansaitusti pitää vapaata. Ehkä luen pari katsausartikkeliakin, jos siltä tuntuu, mutta en halua tuhlata enää vapaahetkiä syyllisyydessä kieriskelyyn.

Nyt meikä lähtee lenkille, että pääsee pesemään tämän rasvaletin ja lähtemään ihmisten ilmoille! Ehkä ne junatkin jo kulkis. Hyvää keskiviikkoa kanssakulkijat! ♥

tiistai 18. marraskuuta 2014

Under the sea

Mua kiehtoo suunnattomasti kaikki merenalaiset elämänmuodot merivuokoista mureenoihin, joten olin aikas innoissani, kun eräänä harmaana ja sumuisena aamupäivänä suunnattiin Minnan kanssa SeaLifeen kaloja katsomaan. Hiljaista oli, ja saimmekin kaikessa rauhassa näppäillä kuvia kiehtovista merenelävistä. Haialtaan edessä vierähti melkein tunti, kun SeaLifen työntekijä kertoi meille vaikka ja mitä noista meren väärin ymmärretyistä pedoista. Korvameduusojen lumoavaa tanssia olisin niin ikään voinut tuijottaa iltaan asti! Kuvausolosuhteet olivat hämärässä melkoisen haastavat, mutta jos jätetään tekninen taituruus ja lajintuntemukselliset seikat sikseen ja keskitytään... tuota noin... taiteelliseen näkemykseen, niin näistä tuli kyllä aika veikeitä!
kalat1 kalat2 kalat3 kalat4 kalat5 kalat6 kalat7 kalat8 kalat9 kalat10 kalat11 kalat12 kalat13 kalat14 kalat15 kalat16 kalat18 kalat19 kalat20 kalat21 kalat22 kalat23 kalat24 kalat25 kalat26 kalat26 kalat28 kalat30