tiistai 8. lokakuuta 2013

Uusia kuvioita, ihania vieraita ja kotiseutumatkailua

Sellaisia juttuja on mahtunut kuluneeseen viikkoon. Pääsin tekemään tuttavuutta paitsi vanhojen ja uusienkin talvivaatteiden, myös uuden työpaikan kanssa, ja ihan rouheasti on lokakuu alkanut. Ensimmäinen työpäivä meni hapuilusta huolimatta mielestäni ihan hyvin ja työ on hauskaa, mutta kieltämättä tuo torstain tuleva Hullari-vuoro karmii selkäpiitä: enhän mä osaa vielä mitään! Onneksi ne 8 tuntia kuluvat ja ihmiset tekevät ostoksia joka tapauksessa, töpeksin tai en. Kiirettä on pitänyt myös koulun parissa, enkä ole vielä lokakuun aikana kovin montaa joutenolon hetkeä viettämään.

Torstaista sunnuntaihin omistin kuitenkin sitä ensimmäistä työvuoroa lukuunottamatta aikani todella mukavaan puuhaan, nimittäin vieraiden viihdyttämiseen. Enkä keiden tahansa vieraiden, vaan Paulinan ja Karolinan! Tytöt lensivät torstaiaamusta Turkuun ja selviytyivät iltapäiväksi Helsinkiin, minkä jälkeen vietimme parisen tuntia kiertämällä keskustan nähtävyyksiä Tuomiokirkosta Kauppatorin kautta Töölönlahdelle. Oli ihanaa nähdä rakkaita ystäviä pitkästä aikaa! Ne pari päivää, jotka tytöt ehtivät täällä viettää, kiisivät tietenkin ohi kuin tuosta vaan, ja tuntuukin, ettemme ehtineet puhua oikein mistään. Toisaalta ilmassa ei ollut sellaista kiireen tuntua tai hätää siitä, ettei kaikkea ehdi sanoa. Eihän nimittäin tarvitsekaan. Juttu jatkui suoraan siitä, mihin olimme Skypessä viimeksi jääneet, ja tuntuu, että siitäkin, kun tytöt viimeksi Puolassa näin, on vain pari hassua päivää.


Illalla teimme makaronilaatikkoa, johon Paulina ja Karolina suhtautuivat valmistumisprosessin aikana vähän epäilevästi. Lopputulos kyllä maistui, ja tutustutimmekin tytöt viikonlopun aikana vielä sellaisiin perinneherkkuihin kuin korvapuusti, karjalanpiirakat ja lihapullat. Myös Fazerin suklaa ja Nordqvistin Keisarin Morsian -tee kelpasivat. Ja sille ihmetykselle ei muuten meinannut tulla loppua, että kraanavettä voi juoda ja se maistuu hyvältä!

Perjantaina mulla oli sekä koulua että töitä, mutta onneksi Helsinki pisti parastaan ja tarjosi paitsi hyvät ilmat, myös ilmaista ajanvietettä. Korkeasaareen pääsi koko päivän ilmaiseksi, ja iltapäivällä myös Kansallismuseeon. Illalla kokoonnuimme vielä tyttöporukalla Jutalle napostelmaan nachoja ja hörppimään viiniä. Seuraavana aamuna kävimme nappaamassa asemalta Sinin porukan täydennykseksi ja jatkoimme picnic-evästäydennyksen jälkeen Suomenlinnaan eli tuttavallisesti Suokkiin. Oli kyllä paras idea ikinä! Aurinko ujosteli vielä puolenpäivän aikaan mutta rohkaistui lopulta paistamaan täydeltä terältä, ja ei hitto, kun oli kaunista! Ne rakennukset ja ne värit ja ne kalliot ja ne lehdet ja se ihana ihana ihana meri! Käsittämätöntä, että mun kotikaupungissan on tuollainen paikka ja että sinne pääsee ilmaiseksi, mutta siltikään siellä ei tule käytyä tarpeeksi usein. Ainejärjestömme järkkää siellä perinteisesti pari tapahtumaa, mutta niidenkin kaava on se, että kävellään lautalta suoraan siihen hiekkakentälle ja kaivetaan viinipullot esiin. Että jes. Pitäisi kyllä vähän aktiivisemmin raahata omaa persettään tutkimaan kaikkia ihania paikkoja, joihin matkakortilla pääsee. Mulla oli Suokissa kamera mukana, joten kuvatulva hyökyy sitten jossain vaiheessa, viimeistään viikonloppuna, tännekin.

Lauantaipäivän päätteeksi kävimme puusteilla tuulisessa Café Regatassa, jonka vessassa onnistuin pudottamaan tumppuni pottaan. Success! Illalla pyöräytimme hyvänlaisen määrän hieman kokeellisia lihapullia ja perunamuusia ja yritimme ymmärtää, että seuraavana aamuna Paulina ja Karolina palaisivat Puolaan. Sunnuntaiaamuna 'heräsimme' (meikä nukkui koko yön todella huonosti ja oli valveilla siitä asti, kun Paulinan herätyskello soi tuntia etuajassa) 5:20 ja junailimme puoliunessa keskustaan saattamaan tyttöjä bussiin kohti Turkua. Vaikka vilkuttelu terminaalin ikkunan läpi olikin haikeaa, tunnelma oli ihan toinen kuin Unkarissa hyvästellessä. En tiedä, koska näemmä seuraavan kerran, mutta tiedän, että pysymme siihen asti yhtä hyvinä ystävinä kuin ennenkin.

Musta tuntuu, että toitotan vaan koko ajan, kuinka kiire mulla on, vaikka en nyt ihan hikihatussa joudu juoksemaankaan. Mulle ne hetket, joina ehdin täysin kytkeä itseni irti koulusta, töistä ja kaikesta muusta potentiaalisesti stressaavasta on kuitenkin todella tärkeitä. Tällä viikolla niitä on onneksi luvassa. Käydään torstaina töiden jälkeen syömässä kaveriporukalla, ja perjantain aamuvuoron jälkeen edessä on täysin vapaa viikonloppu. Todennäköisesti pesen silloinkin pyykkiä, siivoan ja teen kouluhommia, mutta on kuitenkin kivaa päästä tekemään asioita omaan tahtiin ja rauhassa. Toisaalta on mukavaakin, että tekemistä riittää, kalenterissa on merkintöjä ja viikonloput (ja viikonpäivät...) ovat saaneet takaisin merkityksensä. Syksykin on kivaa aikaa, kun on oikeat varusteet.


Satunnaista alamäistä huolimatta elämä on aikas jees. Ainakin se rullaa eteenpäin!

PS: Tein virallisen linjauksen, että en enää jaksa erikseen pyydellä anteeksi instagram-kuvitusta. In my holy opinion ne on kovin nättejä ja mukavia tapoja värittää tekstiä. Laitan mieluummin kunnon kamerakuvia silloin, kun on kunnon kuvauskohteet kuin jotain 800 pikselin levyisiä HQ-kuvia aamumuroistani. Että jos se nyt jonkun persettä kutittaa, niin raavihan ite!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti