maanantai 30. syyskuuta 2013

Värein tuulen pystytkö sä maalaamaan?

Edellisessä postauksessa pölötin jotain värikkäistä vaahteranlehdistä, ja sitten siinä ei loppujen lopuksi näkynyt lehden lehteä kuitenkaan? Mitä inkongruenssia! Nyt niitä lehtiä sitten tulee tuutin täydeltä (ilmaus, jota en oikeen ymmärrä), kaistat pamahtaa ja verkkokalvot rappeutuu. Herkkäsilmäisimmät säätäkööt varmuuden vuoksi näytön värikylläisyyttä alaspäin.
syysk14 syysk2 syysk3 syysk4 syysk5 syysk6 syysk7 syysk8 syysk9 syysk10 syysk11 syysk12 syysk15 syysk13 syysk16 syysk17 syysk18 syysk19 syysk1 syysk20


Kaikki kuvat ovat lapsuudenkodin lihapatojen ääressä vietetyn viikonlopun saalista. Tykkään käppäillä hiljaisina viikonloppuina vanhan ala-asteen puistomaisella pihalla. Rakastan noita pudonneiden lehtien värejä, teräviä reunoja ja pehmeän syysvalon luomia varjoja, ideaaleja kuvauskohteita tällaiselle makrokuvista ja tekstuureista tykkäävälle tyypille. Pohjois-Suomessa nautitaan ruska-ajasta, mutta vaahteroita siellä ei taida kasvaa. Nallekarkit menee kerrankin tasan. Viikonloppuna tuli pyöräytettyä myös omenakaurapaistos sekä kotitekoista mysliä. Nam.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti