perjantai 27. syyskuuta 2013

Syksyn sävelet!

Ne alkaa olla vihdoin ja viimein selvät. Kouluhan Opinnothan alkoivat jo syyskuun alussa, mutta aikansa se ottaa, ennen kuin saa opiskelumoden päälle. Enkä kyllä sanoisi, että se on päällä vieläkään, mutta ihan hyvin tuo kampukselle raahautuminen on tähän asti onnistunut. Luennoilla ei onneksi ole tarvinnut juurikaan istua, sillä mun tämän periodin kurssivalintani ovat aika käytännönläheisiä: ammattikäytännön kurssi, kognitiivisen neurotieteen harkkatyö ja herranpieksut sentään, ruotsi! Mulla on tällä hetkellä 206/180 opintopistettä kandidaatintutkinnossa, mutta luonnollisesti mun on käytävä vielä muutamia sellaisia kursseja, jotka muut 2010:t kävivät viime vuonna, sekä muutamia pakollisia, turhaakin turhempia ja siten viimeiseen asti välteltyjä kursseja, kuten tieteellinen kirjoittaminen, ruotsi ja TVT-ajokortti... Mjoo. Ammattikäytäntö on kuumottavuudestaan (esitetään kaikki vuorollamme psykologia, ja haastattelut videoidaan) huolimatta kivaa, ruotsin tunneilla taas tällaisen 22-vuotiaan kypsän aikuisenkin yläasteaikainen EVVK-asenne nostaa päätään. Siis tuleeks meille oikeesti näin paljon läksyy???

Sain ratkaistua kertaheitolla myös sivuainekriisini. Tutkintoon kuuluu käytännössä kaksi 25 nopan sivuainetta, joista toisen voi käydä psykologian valinnaisia opintoja – nämä minä sain täyteen Unkarissa. Se toinen sivuaine sen sijaan on aiheuttanut harmaita hiuksia alusta asti, kun en ole millään keksinyt, mitä haluaisin käydä. Mulla oli jo kasassa kotimaista kirjallisuutta 15 noppaa, mutta tuossa elokuussa mulle selvisi, että oman huolimattomuuden ja muuttuneiden tutkintovaatimusten johdosta olisinkin saanut siihen 30 nopan sivuainekokonaisuuteen hyväksyttyä vain 5 opintopistettä. Tuskastuin koko hemmetin kirjallisuuteen ja yritin sitten löytää jotain muuta kivaa sivuainetta, ja sellainen löytyikin elokuva- ja televisiotutkimuksesta. Olen käynyt vasta kahdella luennolla, mutta jotain aiheesta kertonee, että vaikka ne järkätäänkin jo muutenkin pitkän maanantaipäivän päätteeksi kello 16-19, olen siellä jaksanut istua. Parasta on, että kurssin suoritukseen liittyvän esseen muodossa pääsen vihdoin avautumaan mun Gossip Girl -turhautumista!

Kiirettä pitää. Mun kalenteri ei ole pitkään aikaan ollut näin täynnä merkintöjä, ja kohta sinne ilmestyvät työvuorotkin. Tänäänkin olen sovitellut hikikarpalot otsalla menoja kalenteriin, ja sitä tuntee itsensä melkein aikaihmiseksi. Onneksi osa noista merkinnöistä siellä koulu- ja duunijuttujen ohessa on hirveän kivojakin! Toivotaan, että kivoille asioille riittää aikaa myös jatkossa.

Tähän väliin sopiikin hyvin tällainen visuaalinen piristys eli ylläripylläri instagrammista koottu kollaasi. Ihan oikeitakin valokuvia on kyllä vielä tulossa lähipäivinä! Mutta pidemmittä tekosyittä:

SYKSY 2013 on tuonut tullessaan muun muassa...

Miksi kärpässienet näyttää niin herkullisilta? Miksi HappyJoe ei ole yhtään niin herkullista kuin miltä se näyttää? Miksi meidän UniCafessa ei ole yhtä hyvää ruokaa kuin Musiikkitalossa? Miksi en ole aiemmin keksinyt, että mysliä voi tehdä itse?


Mä olen elänyt henkisesti syksyssä jo joskus elokuusta, ja jossain vaiheessa muiden iloitessa siinä ympärillä kesäkeleistä mulle sitten valkeni ajatus, että tosiaan, Suomessahan se 18-20 astetta on luettavissa lämpimäksi. Tästä voittekin päätellä, että kun se lämpötila sitten oikeasti valahti sinne 15 asteeseen ja ilman mitään ennakkovaroitusta alle kympin, minä olin jo kiroamassa Suomen säät syvimpään helvettiin (paitsi että huhu kertoo, että siellä ois lämmin). Masentavan musertavalle pimeydelle nyt ei voi mitään, mutta kyllä tämä kylmyys alkaa tuntua jo hieman kohtuullisemmalta, kun on keksinyt sopivat varusteet. Jättihuiviin kääriytyneenä ja villasormikkaat kädessä voikin sitten nauttia niistä syksyn kivoista jutuista, kuten vaikkapa siitä, että vaahteranlehdet ovat jo mahtavan värisiä. Vielä kun löytyisi ne täydelliset nahkasaappaat. Ja se täydellinen säänkestävä parka.

Hyvää syyskuun viimeistä viikonloppua, allihopa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti