sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Blogidentiteettikriisi

valoa
Viimeksi päivitetty 31.8. Siis elokuun puolella. Siis kaksi viikkoa sitten!

Olen kyllä ajattelut blogia monesti, avannut muutaman kerran tämän Uusi kirjoitus -sivunkin ja ehkä naputellutkin pari riviä. Yrityksistä huolimatta en ole saanut mitään valmiiksi asti. Ideoita ehkä olisi, mutta jotenkin niiden toteuttaminen ei vain ole onnistunut.

Totuus on, että mä en vieläkään oikein tiedä, onko bloggaus mun juttu vai ei. Tykkään lukea blogeja ja tykkään kirjoittaa, mutta usein blogiteksti tyssää siihen ajatukseen, että ketä oikeasti kiinnostaa. Onko mun ajatukset ja kuulumiset sen arvoisia, että ne pitäisi kirjoittaa johonkin julkisesti luettavaksi? Onko mulla yhtään mitään sanottavaa yhtään mistään, oli se sitten poliittinen tilanne tai Fazerin cappuchino (jonka kanssa muuten tarjotaan konvehti, nam!)

Matkapostauksia ja -kuvia on kiva katsoa, totta kai. Mutta mun elämä täällä Suomessa ei ole erityisen jännää (vaikka kylläkin mukavaa ja onnellista), enkä oikein osaa turinoida siitä niin, että se kiinnostaisi edes itseänikin. Kameraakaan en kovin usein kuljettele mukana, ja ne itsetarkoitukselliset kuvausretket ovat harvinaisia, koska you know, inspiraatiopula.

Kuitenkin, niin kuin iki-ihana lähestulkoon-idolini Eeva Kolu sanoi, "No musta olis kivaa että maailmassa olisi sellainen nurkka, jossa mä saisin sanoa ihan mitä vain mistä huvittaa. Sellainen oma tila, jossa saa fiilistellä kaikkia omasta mielestä hyviä juttuja." Niin mustakin! Sellainen oma tila, johon voisi raapustella Ajankohtaisista asioista, olivatpa ne sitten hyviä leffoja, syvävetisiä pohdintoja tai turhanpäiväisiä tarinoita. Sellainen, jogon voisi halutessaan myös postata noloja selfieitä ja "tällaset rytkyt mulla oli tänään päällä" -kuvia. Mutta ei sellainen, jonka kuvauksessa lukee lifestyle: ei tää ole mitään lifestyleä, tämä on mun elämää. Mun pitää vaan miettiä, että onko se juuri tämä blogi, se sellainen oma tila.

mieeee

2 kommenttia:

  1. Mäkin olen välillä miettinyt, että siis kiinnostaako jotakuta OIKEASTI mitä mä olen ajatellut tänään tai mitä mä olen tehnyt. Mutta sitten mä muistan, että kaikkein eniten mä teen tätä hommaa - kirjoitan blogia - itselleni. Välillä mä kelaan, että kaiken maailman naurettavista jutuista mäkin kerron, mitäköhän joku tostakin nyt sanoo, apua. Noissa tilanteissa yritän miettiä, että no, jos jonkun mielestä mä kirjoitan hömppää (mitä mä vallan mielelläni myönnän kirjoittavani) ja se joku ei siitä tykkää, niin miten se mun elämää liikuttaa? Tuolla ruudun yläreunassa on raksi just sitä varten. Tää ei siis ole kohdistettu sulle, vaan ihan yleistä pohdintaa :)

    Musta sun blogi on kiva sekoitus matkajuttuja ja arkea ja sitä on kiva lukea. Mutta tärkeintä kuitenkin on, että itse kokee oman tekemisensä mielekkääksi. :)

    ps. "nolot" selfiet rocks!
    pps. mäkin tykkään Eevasta ja sen blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hejjjj, kuin kiva saada kommenttia tähän, kiitos! Totta, katselin just vanhoja postauksia tässä tageja siivoillessa ja täytyy sanoa, että onneks oon ne kirjottanut, kun oon niiiiin laiska pitään mitään päiväkirjoja yms. Sun blogi on kyllä ihana, sun persoona välittyy siitä niin hyvin ja ilmeisesti se persoona on aika mahtava.

      ps. no niiiii! eihä sitä omaa naamaa kuitenkaa näe 90% ajasta ellei kulje peilin ohi nii pitäähän sitä joskus päästä ihmettelemään kakkoskameran kautta!
      pps. <3 Eeva rulezzzz

      Poista