perjantai 16. elokuuta 2013

Ympyrä sulkeutuu

Olin muutama päivä sitten yliopiston Erasmus-infossa tutoroimassa tänä syksynä Unkariin lähteviä (joita oli hurjat yksi kappale. Hakekaa Unkariin, perkele, siellä on parasta!) Vuosi sitten istuin itse melkein samassa paikassa Porthanian edessä mieli täynnä kysymyksiä ja sydän jännityksestä pakahtumaisillaan. Vuosi sitten juhlittiin läksiäisiä, pakattiin ja mietittiin, miten kaikesta siitä hurjasta ja uudesta mahdetaankaan selvitä. No, hyvinhän siitä selvittiin, ja takana on vuosi, jota en vaihtaisi yhtään mihinkään. Musta tuntuu, että monilla on sellainen käsitys, että enhän minä siellä muuta tehnyt kuin ryypännyt ja rellestänyt. Eipä tuo kai ihmekään ole, sillä kyllähän niitä bileitä riitti useammat joka viikolle ja viini virtasi varmasti samaan malliin kuin kreikkalaisten jumalien kesteillä. Mutta ei se kupin kaataminen ja klubeilla kaahailu ollut se pointti, ei se mitä jään kaipaamaan. Upeinta oli tutustua niin moniin mahtaviin ihmisiin erilaisista kulttuureista ja taustoista. Ymmärtää, että tästä erilaisuudesta huolimatta voidaan kokea yhdessä vaikka mitä hienoa. Matkustaa, syödä, kertoa salaisuuksia, rakastaa.

Vuosi Unkarissa muutti mua ihmisenä, mielestäni parempaan suuntaan. Tavallaan olen edelleen yhtä hukassa kuin keväällä 2012, mutta nyt odotan rauhallisesti sitä, että elämä näyttää oikean suunnan. Ahdistun vähemmän. Olen avoimempi ja uskallan. En enää mieti niin usein, olenko tarpeeksi hyvä ja oikeanlainen ja kelpaanko, vaan olen sitä mitä olen. Puhun outoja juttujani silloin kun puhututtaa.

Olen huomannut, että joitain juttuja en pääse karkuun edes toiseen maahan, sillä ne ovat mussa sisällä: ne pitää kohdata. Enää se ei pelota niin kuin ennen. Etäisyys omiin tuttuihin kuvioihin, rooleihin, piireihin ja ajatusmaailmoihin tekee kuitenkin hyvää. Sitä oivaltaa, että vaikka minä ja kymmenen muuta olemme mielestämme oikeassa, löytyy jostain 11 muuta, jotka ajattelevat täysin päinvastoin. Ja että nämäkin ihmiset voivat olla aivan mahtavia.

Välillä takkuaa, mutta olen kuitenkin valmis sanomaan, että mulla on todella pitkästä aikaa hyvä olo itseni kanssa, omassa nahassani. Tästä on hyvä jatkaa. En tiedä minne, mutta suunta on varmasti oikea: eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti