torstai 4. heinäkuuta 2013

"Travel is the only thing you buy that makes you richer"


Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli kertoa jokapäiväisistä kuulumisistani vaihdon aikana, mutta jotenkin tästä tuli sitten kroonisesta matkakuumeesta kärsivän ihmisen potilaskertomus. Matkustelu on enemmän kuin harrastus, se on etuoikeus, johon harvalla on varaa. Me länsimaalaiset olemme tietenkin tässäkin suhteessa erityisen onnekkaita, sillä meillä on paitsi varaa matkustaa, myös vapaasti valita, minne matkustamme. Voimme lähteä all inclusive -lomalle Thaimaaseen, kaupunkilomalle Roomaan, vaeltamaan Alpeille tai samoilemaan Aasiaan. Tietenkään ihan jokaisella suomalaisella ei ole rahaa lähteä lomalle nyt eikä koskaan, mutta ainakin teoriassa matkailu on mahdollista kaikille, kun viikon loman voi saada äkkilähtönä jopa parillasadalla. Ajattelinpa nyt höpötellä hieman omasta matkustushistoriastani, jos se vaikkapa sattuisi kiinnostamaan. Kuvituksena matkakuvia vuosien varrelta.

Meikäläiseen matkakuume tartutettiin jo nuorena. En ollut täyttänyt vuottakaan, kun minut ensimmäistä kertaa pakattiin lastenistuimeen ja autoon matkalle kohti Keski-Eurooppaa. Monet varhaisimmat lapsuusmuistoni ovat hollantilaisista pikkukaupungeista. Tarina kertoo, että vanhempieni yritys pitää minut erossa makeista herkuista kaatui siihen, että erään kiinalais-indonesialaisen ravintolan omistaja antoi minulle salaa karkin – silmiini syttyi kuulemma harras kiilto, eikä sen jälkeen ole ollut paluuta. Lapsuudessani matkustimme oikeastaan joka kesä Hollantiin: otimme ensin lautan Turusta Ruotsiin, mistä ajaa puksuttelimme Tanskan ja Saksan kautta Hollantiin.

Sittemmin olen käynyt 23 maassa (joista viimeisten 12 kuukauden aikana 18:ssa), ja lisäksi Saksassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Tanskassa useampaan kertaa (ja aika monessa maassa kahteen kertaan). Kaikenlaisia kirkkoja ja kivikasoja on siis tullut ihmeteltyä täällä jos tuollakin. Euroopan ulkopuolelle en ole astunut vielä kertaakaan, joten vähän säälittävältä näyttää tuo kartta siltä osin. Mutta eiköhän sekin asia joskus tulevaisuudessa korjaannu!



Samaan syssyyn voisin listata sellaisia kohteita, joissa ehdottomasti haluaisin käydä ja matkoja, jotka haluaisin tehdä:

Aasia: erityisesti Kiina, Japani ja Indonesia sekä Singapore, Bangladesh ja Tokio
Kiinan metsät, temppelit ja pienet maalaiskylät, Indonesian rannat (ja ruoka) ja viidakot, käsittämättömän suurten miljoonakaupunkien uniikki syke, ne haluaisin vielä joskus kokea. Unelmani olisi matkustaa Trans Siberianilla Moskovasta itään.

Meksiko: Olen jo suunnitellut, että häämatkani teen Cancuniin. Että niin. Paitsi löhötä biitsillä, haluan samoilla sademetsissä ja ihmetellä meksikolaisia kyliä ja kaoottisia kaupunkeja, maistella tulisia ruokia ja solkata espanjaa (jota pitäisi siis alkaa opiskella).

Sisilia ja Sardinia: Eurooppalaisia paratiisisaaria, joista ensin mainitulla asuukin pari kaveria!

Etelä-Amerikka: Tämä on samaa sarjaa Meksikon kanssa: sitten, kun osaan espanjaa. Haluan käydä Amazonilla, Rio di Janeirossa, Argentinassa, Perussa...

Pohjois-Amerikka: No se kuuluisa roadtrip itärannikolta länsirannikolle. New York, New Orleans, Miami, Los Angeles, Kuolemanlaakso... Kaikki ne maisemat, joiden ohi Forrest Gump juoksi. Ja Kanada, johon ihastuin, kun lukion englanninkirjassa oli siitä kappale.

Afrikka: Savannit, viidakot, Victorian putoukset, Marokko... Afrikkaan lähtisin mielelläni vapaaehtoistöihin.

Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei minua sinne Australiaankaan tarvitsisi kovin pitkään houkutella. Tai ylipäätään mihinkään. No, Pohjois-Korea, Arabian maat ja tietyt latinalaisen Amerikan maat eivät nyt ihan top-listani kärjessä kyllä ole. Eikä Valkovenäjä ja ne -stan-loppuiset maat siellä Venäjän kainalossa.

Olen aika lailla samoilla linjoilla otsikon lainauksen kanssa, ja usein kalliiden hankintojen kohdalla käykin mielessä, kuinka monta kilometriä samalla rahalla matkustaisi. Ihmiset ovat kuitenkin tälläkin saralla erilaisia, eikä kaikkia matkustelu kiinnosta. Joskus nuorempana tällainen ajatusmaailma oli mulle ihan täysin käsittämätön, mutta onneksi vanhimmiten (siis lähestulkoon 22 vuoden kypsässä ja viisaassa iässä...) olen tajunnut, että mitäpä se minun persettäni kutittaa, jos joku viettää mieluummin kesälomansa mökillä kuin maailmalla. Maapallokin kiittää, kun kaikki eivät samalla innolla ramppaa lentokoneessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti