tiistai 11. kesäkuuta 2013

Prokrastinaatiopäivitys

Mulla on iltapäivällä tentti, jonka materiaalit olen lukenut tasan kerran, ja apteekkiinkin pitäisi mennä, mutta ajattelin sen sijaan katsoa Angelia ja päivitellä tänne kuulumisia.

Ihan ensimmäiseksi voisin vaikkapa ilmoittaa, että palaan Suomeen sittenkin vasta 18.6. Vatkuttelin ja vitkuttelin tuon lentolipun ostamisen kanssa eiliseen asti, ja vaikka olin jo ilmoittanut ihmisille lähteväni 15. päivä, se ei jotenkin tuntunut yhtään hyvältä. Mulle saattaa tulla vähän kiire Suomessa ennen matkalle lähtöä, mutta ihan sama. Vietän ne ylimääräiset kolme päivää mieluummin täällä.

Jos se kymmenen kuukautta vilahti ohi kuin itsensäpaljastelija Espalla, niin kulunut viikko on kiitänyt kuta kuinkin valonnopeudella. Keskiviikkona kuittailin matkan aiheuttamia univelkoja ja rasituksia ja illastin vihdoin ja viimein Pablon ja Saran kanssa. Pablo lupasi mulle jo joskus syyskuussa espanjalaisen illallisen, ja vaikka sitä espanjalaista ruokaa onkin tullut pitkin vuotta syötyä, niin ollaan aina tasaisin väliajoin muistutettu toisiamme tästä. Ainakin kolme kertaa ollaan sovittu joku päivämääräkin, mutta kohtalo on puuttunut peliin, ja ollaan jouduttu perumaan koko homma. Nyt se vihdoin sitten onnistui, jes! Pääsin siis vielä kerran ahtamaan napani täyteen tortilla de patataa. Nammm. Pääsin myös kirjoittelemaan terveiseni Unkarin lippuun ja kahteen valokuva-albumiin, ja melkein pääsi itku siinä lähdön ja lopun konkretisoituessa. Mietin, että haluanko minäkin jonkun tuollaisen 'muistoesineen', mutta totesin, etten ole kovin sentimentaalinen kaveri ja uskon, että tärkeimmät ihmiset ja muistot pysyvät kyllä mielessä ihan ilmankin. Mua muutenkin ahdistaa kaikki läksiäistouhu ja sellainen, että ihmiset, jotka eivät oikeasti välitä susta tuon taivaallistakaan, joutuvat esittämään, että tulee kauhea ikävä.

Perjantaina vein ensinnäkin 3 bleiseriä kuivapesuun ja säästin siinä touhussa 50 euroa Suomen hintoihin verrattuna, great success. Illalla järkättiin yhdessä illallinen, eli siis kaikki kokkasivat tai leipoivat oman taitotasonsa ja jaksamisensa mukaan jotakin syötävää koko porukalle. Mua ei ole millään jauhopeukalolla tosiaan siunattu ja inhoan leipomista, joten päätin leipoa taas kerran yksinkertaisen piirakan, tällä kertaa raparperi-omena-täytteellä. Tumpelokin onnistuu, kun ei rupea turhan kunnianhimoiseksi – siispä murotaikina ja varmuuden vuoksi vähän reippaammin sokeria, että tulee taatusti hyvää. Tulihan siitä! Szeged on taas vähän tyhjillään: osa on jo lähtenyt kotiin ja ainakin puolet, mm. iso ryhmä espanjalaisia ja turkkilaisia, on matkustelemassa. Perjantaina koolla olikin pieni mutta sitäkin rakkaampi porukka ensimmäisen lukukauden ihmisiä. Jatkettiin kahden aikaan Retroon, ja se, että tulin aamukuudelta kotiin, kertookin jo, että oli hauskaa. Samalla porukalla oltiin ulkona myös lauantaina, ja taas oli hauskaa.

Helteet ovat palanneet Unkariin (ja ilmeisesti karanneet sieltä Suomesta), ja sunnuntaina olikin ihana viettää rauhallista krapulapäivää puistossa, etenkin, kun sain vieraan pääkaupungista. Puistohengailuamme tahditti kirjamarkkinoilla esiintyvä varsin psykedeelinen orkesteri sekä yllättävä suomenkielinen papatus, kun puiston keskelle paukahti suomalainen turistiryhmä. Oli muuten ensimmäinen laatuaan. Illalla kävimme syömässä serbialaisravintola Classic Caféssa, joka onkin täällä jo aiemmin vilahdellut ja on edelleen aika ihana paikka.

Eilen yritin lukea tenttiin, mutta ahkerammin siivosin kyllä huonettani (en sitäkään erityisen ahkerasti). Vuokranantajamme ja joku kiinteistövälityksestä ovat tulossa tänään katsomaan kämppää ja kaiketi myös esittelemään sitä jollekin potentiaaliselle asukkaalle, joten oli pakko pistää tätä sikolättiä vähän järjestykseen. Illalla kävin syömässä Andrean kokkaamaa pannacottaa, oli kyllä niin hyvää, että oksat pois. Minun oli tarkoitus lähteä ajoissa nukkumaan, mutta jumahdettiinkin keittiömestarin kanssa pelaamaan jotain tyhmää sanapeliä kahteen asti.

Ja mitäs vielä? Tänään iltapäivällä on siis tentti, pitäisi varmaan vähän edes kerrata, vaikka aika luottavaisin mielin olenkin liikkeellä. Tämä mun luottamus perustuu kyllä täysin siihen, että todisteet puhuvat sen puolesta, että tuolla psykan laitoksella ei olla kovin kiinnostuneita meidän Erasmus-opiskelijoiden tekemisistä. Erittäin motivoivaa kirjoittaa 10 sivun esseetä, kun tietää, että sitä ei loppujen lopuksi tule edes kukaan lukemaan... Ilmeisesti mun opiskelutatsi ei kuitenkaan ole ihan kokonaan kadonnut, sillä se Suomessa taannoin tekemäni kognitiivisen psykan tentti meni yllättävän hyvin. Apteekkiissakin pitäisi tosiaan piipahtaa, mulle kun pamahti naama täyteen jotain ihmeellistä ihottumaa, luultavasti allergista sorttia. Toivottavasti osaavat antaa mulle jotain kortisonivoidetta tai vastaavaa, ettei tarvitse kulkea naama paukamilla loppuviikkoa.

Tulipas tylsä tekstihirviö, eikä mulla ole oikein mitään kuviakaan laittaa. Onneksi mulla on kovalevy täynnä kaikkia hassunhauskoja gif-animaatioita.



PS. Täällä ei muuten tulvi, jos joku sitä ihmettelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti