sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hups, olen Suomessa!

Mun piti tätä siirtymää ennakoida jo perjantaina, mutta en jaksanut vaivata krapulan hyydyttämää aivotoimintaani muuten kuin vetämällä Buffy-maratonin (7. kausi lähestyy jo loppuaan, iik!) Eilen puoli kuusi paikallista aikaa laskeutui kone Tampereen neuvostoglamuuria uhkuvalle lentokentälle, ja nyt ollaan sitten täällä vanhempien hoivissa. Onneksi suomettuminen ei ole vielä ihan pysyväisluontoista kuitenkaan: minulla on keskiviikkona motorisen kognition kirjatentti Helsingissä, ja viikonloppuna kahdet iskän 60-vuotiskekkerit, joissa olen luvannut toimia apulaisena (ja ehkä vähän juhliakin).

Tullessani toin 2 matkalaukullista tavaraa (muistattekohan vielä, että mulla oli alle 20 kilon matkalaukku silloin, kun elokuussa tulin Unkariin: tavaramäärä on jännästi kolminkertaistunut) ja stressasin koko pe-la-yön sitä, että laukut kärsisivät ylipainosta. Lentokentän vaaka kuitenkin paljasti, että kumpikin oli alle 15-kiloinen keijukainen! Harmittaa vähän, olisin voinut pakata yhteensä vielä melkein kymmenen kiloa roinaa mukaan... Nyt minun pitää keksiä, miten saan ujutettua tämän tavaramäärän tuonne varastoon, missä jo entisestään odottaa valtava pahvilaatikollinen ja kaksi matkalaukkua täynnä meikäläisen vaatteita... Kirpputori kutsuu syksyllä.

Ja mitäs muuta? Sain kandini korjatusta versiosta todella hyvää palautetta, joten käyn keskiviikkona myös tulostamassa sen ja lähettämässä kielentarkistukseen. Olen myös taas/edelleen kipeänä ja tällä kertaa yskä vaivaa sen verran pahasti, että yritän saada Suomessa lääkäriajan. Voi kyllä hyvin olla, että tämä on siitepölyallergiaa, Unkarissa kun kukkii esim. kaikki. Täällä taas ei näytä kukkivan yhtään mikään (paitsi koivu kuulemma ensi viikonloppuna, jes), ja olinkin vähän pettynyt, että täällä on näin harmaata ja ruskeaa. No, parempi sekin kai kuin valkoista. Teidän blogi- ja FB-päivitykset sortsikeleistä ja terasseista on johtaneet mua harhaan, mokomat!

Ruisleivän, kirjolohen ja rasvattoman maidon lisäksi mua odotti kotona jotain superhyperkivaa, nimittäin Nikon D5100! Mähän puhuin aikaisemmin täällä kamerahaaveistani, ja kun iskä vihjaisi, että ko. kamera olisi tarjouksessa Rajalassa, päätin ne hetken mietittyäni toteuttaa. Mukana tuli 18-105 mm -objektiivi, ja elättelen toivoa, että tuo minun 18-35-millinenkin siihen menisi. Nyt pitäisi vielä keksiä, että mihin sitä lähtisi kameraa testailemaan, kun nämä kotikonnut on aika lailla koluttu. Toisaalta tuon teleobjektiivin kanssa voisi etsiä uusia näkökulmia. Jos tuloksia saadaan, niin jaan ne sitten täällä blogin puolella.

Unohdin Szegediin paitsi kännykän laturin myös läppärin laturin, joten mun datailut saattaa vähentyä radikaalisti tässä 10 päivän aikana. Hyvä niin, pitäisi lukea tenttiin. Akun kestävyyden rajoissa siis näkyillään! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti