sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Lomalla ei lasketa!

Sillä periaatteella kauhoinkin viikon aikana herkkuja napaan kaksin käsin. Annoin siihen itselleni luvan, sillä eihän tuota ah-niin-herkkua Cadburyn suklaata ja erityisesti Doubledecker-patukoita saa Suomesta! Saatika Unkarista (tai no, itse asiassa saa, mutta levy maksoi jotain 4 euroa, eikä ole mielestäni ihan sen arvoista kuitenkaan...) Napostelun lisäksi syötyä tuli tietenkin myös normaalia ruokaa, joskin sekin poikkesi tällä reissulla aika olennaisesti normaalista ruokavaliostani. No, kerrankos sitä! Köyhän opiskelijan pelastukseksi osoittautui muuten Marks&Spencerin ruokaosasto, jossa oli tarjouksessa koko joukko herkullisia lounassalaatteja, joiden voimin maha pysyi täynnä iltaan asti.

Salaatin lisäksi tuli koettua myös ne perinteiset:

Teehetki sievässä Yamchaa-teehuoneessa Sohossa. Teevaihtoehtoja oli ainakin 30, ja mieleisensä sai valita nuuhkimalla. Ostin liikkeen teetä myöhemmin kotiinviemiseksi Camdenista.

Mondon matkaoppaan suosittelema Master's Super Fishin fish&chips. Metsästimme tuota sateisesta Waterloosta, ja oli kyllä sen ja hintansa arvoista herkkua. Nami nami. Myös tunnelma oli kivan kanttiinimainen, ei mitään hienostelua vaan aitoa asiaa.

Englantilainen aamiainen kahvilassa, jonka omistajamamma osoittautui italialaiseksi. No, kyllähän tuo ajoi asiansa, vaikka yksi kerta viidessä vuodessa riittää ihan hyvin tälle makuelämykselle.

Näin kuvan Wafflemasterin vohveleista Ostolakossa-blogissa hieman ennen lähtöämme, ja haaveilin niistä siitä asti. Oli kyllä hyvvvvööö. Mun vohveli oli kuorrutettu maitosuklaalla, strösseleillä ja vaahtokarkeilla, kaverilla oli suklaan lisäksi Oreoita ja kermavaahtoa.

Tässä vielä ammattilainen demonstroi vohvelinsyömistä: kaksin käsin kiinni ja ääntä kohti!

Afternoon tean budjettiystävällisempi vaihtoehto cream tea eli teetä, skonsseja, mansikkahilloa ja paksua kermaa (clotted cream, nimestäkin jo tulee mieleen tukkiutuneet verisuonet). Tämäkin lysti tosin kustansi yli 10 puntaa naama, että ihan jokailtapäiväinen traditio tuo ei opiskelijalle ole. Nautiskelimme tuon teen ja skonssit hienossa teehuoneessa, jonka nimeä en nyt onnistu millään Googlen kautta löytämään. No, W:llä se alkoi (niistä sokeripusseistakin, jotka nappasin laukkuun, löytyy vain logo, pyh!), ja hienoa siellä oli. Vähän turhankin hienoa, ja kyllä oli pokassa pitelemistä, kun tarjoilijat kumartelivat ja antoivat suurieleisesti tietä arvon madamille.

Sen vatsaa raastavan nälän lisäksi Lontoossa on helppo tyydyttää myös kulttuurinnälkää ja vieläpä huokeasti. Lontoota voisi mielestäni kuvailla Euroopan museopääkaupungiksi, sillä vaikka esim. Pariisista ja Wienistä löytyykin mahtavia museoita, ei missään muualla niihin taida päästä ilmaiseksi sisään kuin Lontoossa. Me ehdimme viikon aikana vierailla viidessä museossa: Victoria & Albert Museumissa, The British Museumissa, Natural History Museumissa, Tate Modernissa ja National Portrait Galleryssä.

V&A:n parasta antia oli Fashion-näyttely (sekä korunäyttely, josta minulla ei ole kuvia), johon oli koottu muotiluomuksia ja ajan tyyliä edustavia asuja kautta aikojen. Kauas on tultu niistä 1700-luvun norsunlevyisistä hameista ja toisaalta myös 1900-luvun alun häveliään nilkkapituisista mekoista.

V&A muistutti jonkun hullun ja rikkaan keräilijän aarrekokoelmaa. Valtavasta rakennuksesta löytyi ihan kaikkea perinteisistä maalauksista antiikin aikaisiin pylväisiin, kiinalaisiin aarteisiin, huonekaluihin ja kilometrinpituisiin hyllyihin täynnä jäätävän rumaa keramiikkaa. Kyllä tuon päivän aikana ehtisi perinpohjaisesti tutkimaan, mutta suoraan sanottuna mua ei sen ensimmäisen kuppikokoelman jälkeen jaksa enää hirveästi kiinnostaa, millaisia posliinipyttyjä seuraavasta huoneesta löytyy. Eksyttiin vahingossa pitkälle käytävälle, joka esitteli metallitöitä, siis toisin sanottuna niitä hemmetin aidankappaleita ja portteja, joita näkee hautausmaiden ja tärkeiden rakennusten ympärillä. Kiehtovaa.

British Museumin voisi mielestäni ihan hyvin nimetä Brittiläisen imperialismin museoksi, sillä mestahan on täynnä muualta maailmasta ryöstettyjä kansallisaarteita, jotka ovat ensin palvenneet aikansa siirtomaaherrojen kukkamaljakoina ja kirjapainoina. Kuinkakohan monelle tuli niitä muumioita tuijotellessa mieleen, että sarkofagissa tai kääreiden sisällä makaa ihan oikea kuollut ihminen, jolla on elämä, historia ja ihmisarvo? Päällimmäisinä tuolta jäivät mieleen kuvan tissit ja tuomitseva vihreä mies.

Tytön ilme kuvaa vähän fiiliksiäni Tate Modernissa. Oltiin rättiväsyneitä ja kylmissämme, kun päästiin perille, ja romahdettiin vierailun lopuksi sohvalle palautumaan puoleksi tunniksi. Alemmissa kerroksissa oli kiinnostavia teoksia, mutta yläkerran käsitetaide ("mä toin tänne nyt tällasen putken kuvaamaan nykyihmisen tyhjyyttä ja merkityksettömyyden tunnetta") ei kyllä ihan sytyttänyt tällä kertaa.


Kuvaamatta jäivät Natural History Museum ja National Portrait Gallery. Ensimmäisestä meillä oli suuret osoitukset, mutta museo osoittautui pettymykseksi. Jälkimmäiseen taas menimme vähän sattumalta ilman mitään odotuksia, ja siitä tulikin minun henkilökohtainen suosikkini! Museossa on nimensä mukaisesti esillä vain muotokuvia, mutta kyse ei ole pelkistä mantteli päällä pönöttävistä sotilaista ja siniverisistä. Minä pidin eniten alemmista kerroksista, joissa oli esillä 1900-luvun ja nykyhetken merkittäviä hahmoja sekä moderneja muotokuvia. Mielenkiintoista oli myös bongailla naisten muotokuvia aiempien aikakausien osastoilta ja lukea, miten he olivat päätyneet maalauksen aiheiksi. Oli hienoa huomata, että herttuattarien ja prinsessojen lisäksi edustivat myös kirjailijat, runoilijat ja näyttelijättäret.

Lontoossa kun ollaan, niin rahaa tuli laitettua myös muuhun kuin syömiseen ja itsensä kehittämiseen. Alla reissun ostossaldo, kuvassa on tuliaisia sekä itselle että muille. Ainoa tavoitteeni ostosten suhteen oli löytää kivat Converset, ja siinä onnistuin paremmin kuin odotin.

2 kommenttia:

  1. Ihanat kengät, vitsi ehkä rakastuin! Mutta joo, ite en oo (vielä) päässyt käymään tuolla British Museumissa, mutta houkuttaisi kyllä tosi paljon. Jotenkin häijyä kummiskin ajatella noita muumioita, yh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, joo! <3 Ja kivaa on sekin, että noita ei ehkä ihan heti vastaan kävele toisia samanmoisia, kun oli joku Exclusive for Office -malli, enkä Unkarin Office-liikkeissä ainakaan oo noita nähnyt.

      British Museum oli kyllä ihan jees, kyllähän siellä kannattaa käydä, kun kerran ilmaseks pääsee. :D Mayoilta ryöstetyt aarteet oli myös mielenkiintoisia, joskin niitä oli aika vähän verrattuna noihin Egypti-juttuihin. Tykkäsin kyl enemmän kuitenkin V&A:sta, ehkä senkin vuoksi, että siellä ei ollut niin jäätävästi populaa.

      Poista