lauantai 6. huhtikuuta 2013

Best of Budapest

Vietin sekä tällä että edellisellä viikolla muutaman päivän Budapestissa, ja sen lisäksi, että tiivistän tähän reissujen kohokohdat, ajattelin koota seuraksi omia Budapest-vinkkejäni. Pääkaupungissa on tullut pyörähdettyä lähemmäs 10 kertaa, mutta edelleen siellä piilee varmasti paljon sellaisia helmiä, joita en ole itse vielä löytänyt – mitään kaiken kattavaa opasta tästä ei ole siis tulossa, vaan hyvin subjektiivinen ja puolueellinen köyhän opiskelijan arvio. Kuvituksena on otoksia parin viikon varrelta ja kauempaa, kolmen ensimmäisen kollaasin kuvat ovat kaikki Tuulin kamerasta, eli kiitos Tupu!


1. Innokas opas esittelemässä yliopiston kirjastoa ja Faculty of Artsia. 2. Pinkki sateenvarjo Kalastajalinnakkeella. 3. Muun värisiä sateenvarjoja Kalastajalinnakkeella. 4. Tein säätilasta pahastuneen lumiukon Tiszan varrelle. 5. Pinkki sateenvarjo ja Szegedin oopperatalo. 6. Tässä muotoutuu lumiukko! Tisza oli jo tuolloin ihan älyttömän korkealla, pitää varmaan poiketa huomenna katsomaan, joko se on vyörynyt laitojen yli.


Rakas ystäväni Tuuli piipahti tosiaan viime viikolla täällä sateisessa ja harmaassa Unkarissa nauttimassa vieraanvaraisuudestani ja erityisesti verrattomasta vieraspedistä (seitsemästä kääpiöstä lyhyimmän mukaan mitoitettu nahkasohva ja postimerkin kokoinen tyyny). Hengailimme pari päivää Szegedissä kokkailun, tissuttelun, kahvittelun ja kylpemisen merkeissä, ja jatkoimme torstai-iltana matkaa Budapestiin. Matka ei sujunut ihan ongelmitta: konduktööri meinaan päätti, että Tuulin opiskelijakortti ei hänelle kelpaa, ja tunnin väännettyämme jouduimme maksamaan 6000 forinttia uudesta lipusta... Emme tietenkään tyytyneet tähän mielivaltaiseen päätökseen, vaan valitimme asiakaspalvelussa, mutta tämäkään tättähäärä ei osannut sanaakaan englantia (eikä missään nimessä voinut pyytää ketään toista työntekijää avuksi...), joten loppujen lopuksi joudumme nyt sitten odottelemaan valituksen käsittelyä kuukauden päivät. Saavuimme Budapestiin lopulta hieman huonotuulisina ja väsyneinä, ja kun viimein muutaman mutkan (tai ylämäen) kautta pääsimme majapaikkaamme, emme edes ajatelleet lähtevämme Pestiin syömään. Kun viimein löysimme Sparin (ja pääsimme sisään 3 minuuttia ennen sulkemisaikaa), emme keksineet muutakaan vatsantäytettä kuin kalapuikot. Paistelimme sitten niitä hotellihuoneen liedellä varsin hulvattomissa tunnelmissa.

Päätimme leikkiä varakkaita kansalaisia ja varasimme (halvahkon) hotellin Budan puolelta eli tois pual jokkee. Valintakriteerinä olivat aamiaisesta esitetyt kommentit, eikä kyllä petytty. Sää sen sijaan olisi jättänyt toivomisen varaa, vaikka se rankkasade ei meidän turistikierrosta vesittänytkään kuin korkeintaan kirjaimellisesti. Kiersimme perinteiset linnat ja kirkot suomalaisen tehokkaaseen tahtiin ja istahdimme sitten varakkaina kansalaisina kuuluisaan Gerbeaud-kahvilaan. Ihan kiva kokemus, vaikka tee olikin aika keskinkertaisen makuista (niin keskinkertaista, että rehellisesti sanottuna en edes muista, joinko teetä vai cappuchinon) ja ylihintaista. Nätit tapetit kyllä, kelpais tähänkin kämppään. Leivokset olisivat ilmeisesti olleet erityisen hyviä, mutta meikä ei lämpene, kun hinnat olivat samaa luokkaa kuin päivän pääaterialla myöhemmin.

Perjantai-iltana kalapuikot eivät tulleet kysymykseenkään, ja taustatutkimuksen jälkeen päädyimme kokeilemaan Iguana-nimistä meksikolaista ravintolaa. Paikka oli tupaten täynnä, mutta meille luvattiin pöytä puolessa tunnissa, ja koska ravintola oli värikkään viihtyisä ja cocktailit kehuttuja, päätimme jäädä odottamaan. Onneksi jäimme, minun fajitakseni olivat ainakin suussasulavan herkullisia. Pöytää odotellessamme yritimme muuten myös ruokalistasta selvittää, mitä eroa on burritoilla, quesadilloilla ja fajitaksilla, ja kai se joten kuten selvisikin: lättyjä mitä lättyjä. Paikka oli suosittu ja ilmeisen trendikäs, eivätkä hinnat suinkaan Pestin halvimmasta päästä. Minun valtava kanafajitas-annokseni maksoi 9 euroa, ja juomienkin kera loppulasku taisi jäädä osaltani 15 euron paikkeille. Ja oli muuten niin hyvää, että pakko on mennä joskus toistekin!

1. Quasimodo-ryhtinen bloggaaja sai ruokaa! 2. Näin ne kalapuikot valmistuu kivasti ilman öljyä ja pannua. Kattilassa oli kokkikolmosten jäljiltä vähän jynssäämistä, mutta hyviä olivat. 3. Gulassia Szegedissä taas kerran. 4. Aamupalalla. Yksinkertaista mutta maukasta ja tuoretta! 5. Tortilla, ei kun siis rieskarilloja Szegedissä. Täydestä meni, tosin noita oli astetta hankalampi syödä. 6. Rullapullaa pääsiäisen kunniaksi.


Reissun teemana oli paitsi varakkuus myös keski-ikäisyys. Niinpä Budapestin yöelämän valloittaminen rajoittui pikavisiittiin Instantissa. Aikaisen nukkumaanmenon taustalla oli kyllä myös kova motivaatio herätä aamupalalle. Lauantain aamupalamätön jälkeen kävimme vielä teehetkellä Szimplassa sekä vähän shoppailemassa, minkä jälkeen saattelin Tuulin lentokenttäbussiin. Oli kyllä haikeeta, ja siellä Budapestin ei-niin-kivalla-alueella junaa odotellessa teki kyllä hieman mieli lentää perässä kohti pohjoista kotimaata.

1. Reporangat Instantissa. 2. Muistelen, että tämä kuva olisi otettu liukuportaissa. Ei-ihan-Marilyn-efekti. 3. Szimplassa päiväkahveella. 4. Yksi viidestä oli aurinkoinen, jes! 5. Instantin jännänkarmivat jänöjussit. 6. Margarita kädessä Iguanassa.


Myös tämän viikon Budapest-invaasio tapahtui haikeissa lähtötunnelmissa: Anastasia ja Stefanie joutuivat palaamaan perjantaina Kreikkaan. Koska minulla ei ollut koulua, päätin lähteä viettämään (toistaiseksi) viimeisiä hetkiä heidän kanssaan Budapestiin. Viime viikon turistikierrosta ei onneksi tarvinnut ottaa uusiksi, sillä tytöt ehtivät sen jo helmikuussa tehdä. Jälleen kerran menomatkalla sattui ja tapahtui, ja allekirjoittanut pääsi leikkimään Captain Justicea ja estämään ihan oikean rikoksen! Tällä tarinalla on myös opetus, joten otetaanpa se heti tähän alkuun: mind your belongings, niin kuin ne lentokentillä ja asemilla kuuluttavat.

Stefaniella ja Anastasialla oli kummallakin valtavasti tavaraa, joten täytimme kolmeen pekkaan yhden vaunuosaston. Tytöt olivat lähtövalmisteluista väsyneitä ja halusivat nukkua matkalla, ja minäkin ummistin vähän silmiäni. Yhtäkkiä minulle tuli sellainen tunne, että kaikki ei ole niin kuin pitää ja että vaunussa on joku ylimääräinen. Sitten kuulin jonkin pienen rasahduksen, ja avasin silmäni. Järkytys oli melkoinen, kun näin vaunun liukuoven takana jonkun hyypiön ja oven välistä pujahtavan käden, joka oli jo hyvää vauhtia kuljettamassa S:n lompakkoa parempaan talteen. Tyyppi oli ilmeisesti yhtä yllättynyt kuin minäkin, enkä hetkeen osannut kuin tuijottaa jantteria hölmönä. Kaveri oli kuitenkin vielä hölmömpi, ja uskokaa tai älkää, nosti sormen hyssytellen suun eteen! Kuvittelikohan se oikeasti, että antaisin asian olla ja jatkaisin uniani? Wtf? No, siinä vaiheessa oli jo sen verran tilanteen tasalla, että sain suuni auki.
"Put it back", totesin yksinkertaisesti, mutta ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi uhkaavalla äänensävyllä, sillä tyyppi totteli ja luikkeli karkuun anteeksipyynnön sopertaen! Osaan ilmeisesti olla tarpeen vaatiessa aika vakuuttava (tai todennäköisemmin: tilaisuus teki varkaan, eikä jätkällä ollut suunnitelmaa sen varalle, että jäisi kiinni housut kintuissa), sillä olin vielä tässä vaiheessa ainoana kunnolla hereillä ja jumissa matkalaukkujen takana. Jos jäpikkä olisi vain pinkaissut karkuun lompakko kädessään, olisimme tuskin onnistuneet löytämään häntä ennen seuraavaa asemaa. Oli miten oli, adrenaliinipiikki piti minut jonkin aikaa tehokkaasti hereillä ja toimi kyllä hyvänä muistutuksena siitä, mihin laukkua ei kannata jättää.

Perillä Budapestissa oli vastassa toinen ei-niin-mukava yllätys. Varaamamme hostelli osoittautui kyllä hyväksi muutenkin kuin vain sijaintinsa puolesta, mutta seura ei niinkään. En ole koskaan ikinä milloinkaan tavannut niin kuvottavaa, outoa ja raivostuttavaa tyyppiä kuin se, joka nukkui kanssamme samassa huoneessa! Jo siinä vaiheessa, kun näin tämän oranssinvärisen, alimittaisen limaletin ensimmäistä kertaa, arvasin, ettei hänen kanssaan ole syntymässä mitään hostellitoveruutta. No, Stefanie ja Anastasia ehtivät hänelle kuitenkin kohteliaasti esittäytyä. Valitettavasti mamma ei kuitenkaan ollut opettanut urpolle käytöstapoja. Kun tytöt olivat menneet kättelemään (korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minusta on ihan vaan peruskohteliaisuutta eikä mitään tungettelua tervehtiä ihmistä, jonka kanssa nukkuu samassa huoneessa), urpo oli katsonut heitä kuulemma kuin halpaa makkaraa. Stefanie uskoi kuulleensa tyypin nimittävän meitä mustalaisiksi ohimennessään... Niin tai näin, paras oli vasta edessä: urpo tuli huoneeseemme ja lausui kuolemattomat (ja melkein ainoat sanansa).
"Look, I'm sure you are friendly girls, but I don't have to personalize, do you understand?""
Ei ehkä kuulosta niin kamalalta, mutta se äänensävy teki selväksi, että tyyppi a) tiedosti olevansa täysi mulkku b) koki olevansa kovastikin meidän yläpuolellamme. Myöhemmin urpo ei enää osoittanut niin ilmeistä halveksuntaa meitä kohtaan (kaiketi sille selvisi, että emme ole 'mustalaisia'), mutta ei sitä kaveria voi hyvällä tahdollakaan miellyttäväksi tai edes normaaliksi kutsua. Yövyimme hostellissa kaksi yötä, joista kummatkin urpo nukkui jossain muualla, ilmeisesti olohuoneessa. Iltaisin urpo kuunteli todella kammottavaa räppiä olohuoneen tietokoneella varsin meluisilla äänenvoimakkuuksilla ja lauloi mukana kuvitellen ilmeisesti olevansa parempikin Pavarotti. Karseinta oli kuitenkin, kun heräsin perjantaiaamuna kuudelta siihen samaan kakofoniaan. Mitä helvettiä, ihan oikeesti? Vinkkinä: jos vihaat järjestään muita ihmisiä (eritoten ulkomaalaisia), älä yövy hostellissa.
Se siitä ranttauksesta, samassa huoneessa yöpyi onneksi myös vähän mukavampi kaveri, niin ikään kreikkalainen. Hengailimme nelisin, mutta en kahden päivän aikana onnistunut oppimaan tyypin nimeä, hupsista!

Väsymyksestä ja urpon aiheuttamasta ketutuksesta huolimatta (ja sen hälventämiseksi) lähdimme vielä kävelylle Tonavan varrelle. Päätimme mennä kahville Spooniin, joka on siis joessa kelluva kahvila-/lounge-/ravintolalaiva. Turistimesta ja turistihinnat, mutta yllättävän inhimilliset sellaiset. Paatti oli täynnä huomattavasti meitä fiinimpää väkeä, mutta palvelu oli todella ystävällistä ja tarjoilivat tuntuivat viihtyvän työssään. Join myöhäisissä laskiasfiiliksissä minttukaakaota, oli kyllä herkkua! Pienen vesipullon hinta yllättää aina, mutta erityisesti tällä kertaa: minttukaakao maksoi 1200 forinttia eli n. 4 euroa, 0.25 litran vesipullo 800 forinttia...

Torstaina päätimme kävellä Sankareiden aukiolle ja poiketa matkalla vilkaisemalla Oopperaa ja House of Terror -museota. Illan oopperan viimeiset liput vietiin nokkamme edestä, joten ihailtuamme loisteliasta aulaa marssimme eteenpäin. House of Terror on Unkarin natsi- ja kommunistiterrorista kertova museo, jossa tieto on tuotu esille vähän perinteisestä kaavasta poikkeavalla tavalla. Sanoisin, että kokonaiskuvan saamiseksi täällä kannattaisi vierailla ko. aiheesta lukeneena, sillä varsinaiset faktat ovat luettavissa vain jokaisesta salista löytyvillä monisteilla (joita tuli vierailun aikana kerättyä parisenkymmentä). Muutenkin tämän tyyppisissä kansallisissa museoissa vieraillessa on mielestäni sitä parempi, mitä objektiivisempi kuva aiheesta on valmiiksi. Esillä on paljon videomateriaalia, propagandakuvastoa ja kommunismin aikaista tavaraa, ja museon ei-museomaisen rouhea tunnelma varmaan vetää puoleensa myös nuorempia ja vähemmän kiinnostuneita kävijöitä. Rakennus, jossa museo sijaitsee, on ollut tapahtumapaikka sekä natsi- että neuvostoterrorille, ja kellarikerroksesta löytyy rekonstroitu vankila.

Pääsimme lopulta Sankareiden aukiolle ja sen kautta Vaci utcalle shoppailemaan. Tyttöjen piti viedä tuliaisia laskujeni mukaan miljoonalle kaverille, ja niiden perässähän sitten juostiin. Joimme kahvit Radaylla, kokkailimme hostellilla illallista ja kävimme sitten Szimplassa juomassa lasilliset viiniä. Perjantaina kävimme kahvilla (ja minun tapauksessani myös aamupalalla), mitäs muutakaan, tällä kertaa Anker Klubissa. Poikkesimme vielä kerran Vacilla etsimässä tyttöjen viimeiset tuliaiset ja pyörähdimme sitten kauppahallin kautta takaisin hostellille. Hyvästelin (vain toistaiseksi) Anastasian ja Stefanien ja lähdin junailemaan kohti Szegediä.

--------------------------


Ja sitten niitä BUDAPEST-TÄRPPEJÄ!

BUDA JA PEST

Ennen kuin olin jalkaani Unkarin maaperälle laskenut, Budapest lyhentyi sujuvasti 'Budaksi'. Se on kuitenkin vähän harhaanjohtava nimitys, sillä Buda tarkoittaa oikeasti Tonavan länsipuolelle jäävää osaa kaupungista. Perinteisesti Budaa pidetään parempana puolena, ja kyllähän sieltä löytyy hienoja hotelleja, kylpylöitä ja suurlähestystöjä. Eikä sitten paljon muuta. Jos minulta kysytään, kaikki kiinnostava tapahtuu Pestissä. Riittää, että Budan puolella käy tsekkaamassa ne pakolliset BP-nähtävyydet. Sieltä on sitä paitsi vaikea päästä pois, kun metro kulkee vain Pestin puolella! Pestistä löytyvät kaupungin kiinnostavimmat kuppilat, klubit ja kanttiinit, eikä niistä kalliimmista fiineilymestoistakaan ole pulaa.

NÄHTÄVYYDET


Gellert-vuori: Huipulle on vähän kiipeämistä (vaikka kyllä tänne ainakin turistibussilla pääsee), mutta näkymät Tonavan yli ovat melkoiset.


Budan linna, Matiaksen kirkko ja Kalastajalinnake: Kaikki kolme tavoittaa yhdellä kiipeämisellä Budan linnavuorelta, ja sitten onkin Budan pakolliset nähtävyydet paketissa. Budan linnasta löytyy lisää tutkittavaa kulttuurinnälkäiselle, ja matkalla vuoren eteläkärjestä pohjoiskärkeen voi ihastella söpöjä keskiaikaisen näköisiä talosia. Vuorelta on mahtavat maisemat, ja sinne pääsee myös paikallisbussilla (sekä törkeän hintaisella hissillä). Matiaksen kirkko ja Kalastajalinnake ovat molemmat omissa kategorioissaan varmasti maailman söpöimpiä ja kuin suoraan jostain satumaailmasta. Kalastajalinnakkeen huipulta saa mielestäni myös ihan tarpeeksi kattavan kuvan Parlamenttitalosta, niin säästyy siltäkin reissulta.


Kauppahalli: Täältä Risto Räppääjä löysi kauhean makkaran! Kaunis rakennus sijaitsee Tonavan varrella vihreän Vapaudensillan katveessa ja on minusta ehdottomasti käymisen arvoinen. Makkaran lisäksi myynnissä on valtavat määrät hedelmiä ja vihanneksia, lihaa ja kalaa, paprikaa ja muita paikallisia tuotteita. Yläkerrasta löytyy sokkelomainen turistirihkamahelvetti, jonka tungoksessa voi sekä tehdä löytöjä että tulla ryöstetyksi (kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti). Kannattaa vertailla hintoja huolella.



Andrássy út: Kaunis bulevardi on täydessä loistossaan sitten, kun lehdet puhkeavat. Andrássy johtaa Sankareiden aukiolle, ja matkan varrelta löytyvät paitsi kalleimmat merkkiliikkeet, myös kaunis Oopperatalo (aulaa pääsee ihastelemaan ihan ilmaiseksi, ja järjestetään rakennuksessa opastettuja kierroksiakin, mutta myös oopperaliput näyttivät olevan erittäin edullisia)ja House of Terror.

Sankareiden aukio: Hyvällä säällä mahtipontinen aukio kuhisee väkeä, ja täällä järjestetään myös kaiken maailman tapahtumia. Aukion ympäriltä löytyvät Kuvataiteiden museo ja Taidehalli, ja sieltä pääsee kätevästi myös kaupunginpuistoon.


Kaupunginpuisto: Sadan hehtaarin puistosta löytyy niin sirkusta, kylpylää, eläintarhaa kuin linnaakin. Kuvissa näkyvä Vajdahunyadin linna on minusta paljon kivempi kuin Budan linna.

Tonava: Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä Tonava kaunoinen. Kävelyretkelle kannattaa suunnistaa erityisesti illalla, kun joen varret, sillat ja rakennukset on valaistu. Lumoava tunnelma!

Listalta puuttuu vaikka mitä, esim. Margit-saari, Pyhän Tapanin basilika ja Dohány utcan synagoga (ja sen takapihalla Holokaustin muistomerkki), joita kaikkia kannattaa käydä ainakin vilkaisemassa. Pääkaupunki on toki täynnä myös mielenkiintoisia museoita, joista ainakin Magyar Iparművészeti Múzeumissa (Museum of Applied Arts) haluaisin käydä jo ihan upean rakennuksenkin takia.

RAVINTOLAT JA KAHVILAT

Minä en tajua ihmisiä, jotka lähtevät ulkomaille syömään ylihintaista wienerschnitzeliä. Välttelen kuin ruttoa Vaci utcan Tourist Menulla varustettuja ravintoloita, joihin hassusti pukeutuneet sisäänheittäjät yrittävät houkutella jokaista ohikulkijaa. Eivät näidenkään mestojen hinnat suomalaisesta näkökulmasta ihan hirvittäviä ole, mutta parempaakin ruokaa Budapestista löytyy. Ja halvemmalla! Ai niin, tippaamisesta: en ole vieläkään ihan selvillä, mikä Unkarin tippikäytäntö on, se kun tuntuu aika epäjohdonmukaiselta. Palvelumaksu voi sisältyä hintoihin, se voidaan lisätä automaattisesti laskuun (yleensä +10%) tai esimerkiksi ruokalistassa voi olla kehotus hyvän palvelun palkitsemisesta.

Ráday utca: Tunnelmallinen ravintolakatu, joka on tällä hetkellä vähän piilossa Kalvin térin työmaan takana. Rádaylta löytyy ravintoloita, kahviloita ja baareja jokaiseen makuun. Arkisin kannattaa etsiä lounastarjouksia, mutta eivät hinnat iltaisinkaan ole ihan niin korkeita kuin esimerkiksi Vacin ravintoloissa.

Gastro Bistro: Sijaitsee Vacin läheisyydessä Madách Imre útilla hieman piilossa. Kävimme tässä tunnelmallisessa bistrossa kerran lounaalla, ja listalta löytyy hyviä ja kohtuuhintaisia kasvisvaihtoehtojakin. Ihan bistron tuntumassa on pari muutakin kivanoloista ravintolaa.

Anker Klub: Kotikatunsa mukaan nimetty Anker Klub on loft-henkinen kuppila, joka lupaa tarjota myös taide- ja musiikkielämyksiä. Tarjolla on herkullisen kuuloisia aamupaloja ja brunssivaihtoehtoja, eivätkä a la carte -listankaan annokset näyttäneet hurjan hintavilta.


Kazinczy utca: Pitkältä kadulta löytyy Szimplan ohella myös muita erikoisuudellaan viehättäviä kahviloita, pubeja ja pieniä ravintoloita, esimerkiksi erittäin herkku intialainen, myös vegaanista ruokaa tarjoava pikkurafla.

Fruccola: Jos etsii Vacilta jotain terveellisempää pikaruokaa Burger Kingin ja Mäkkärin sijaan, voi etsiytyä tänne. Paikka oli nälkäiselle bloggaajalle pelastus ja osui silmään ihan vahingossa. Tarjolla on erilaisia vähän terveellisempiä lounasvaihtoehtoja keitoista ja pastoista itse koottavaan salaattiannokseen. Hinnat ovat keskitasoa, mutta jos shoppaillessa iskee nälkä ja väsymys, on Fruccola mielestäni muita Vacin ruokapaikkoja parempi vaihtoehto. Söin kanapastaa parmesaanilla, bataatilla ja pinaatilla, ja maukasta oli, vaikka penne olikin vähän turhan kauan keitettyä. Listalta löytyy myös kaikenlaisia hedelmä- ja vihannesmehuja, smoothieita ja muita terveyslitkuja.

Esimerkiksi TripAdvisoria tutkimalla Budapestista löytää varmasti ravintoloita ja kahviloita jokaiseen makuun. Ylimääräisistä forinteista pääsee helposti eroon esimerkiksi kuuluisassa New York Cafessa, joka tituleeraa itsensä maailman kauneimmaksi kahvilaksi.

KUN SOIHDUT SAMMUU

Budapestin ilta- ja yöelämä ovat kuulemma aika jees, vaikka harmittavan vähän olen siihen loppujen lopuksi päässyt käsiksi. Margit-saaren ja Erzsébet térin tarjonnasta en esimerkiksi ole vielä päässyt nauttimaan.

Szimpla: Budapestin erikoisuus ovat rauniopubit eli ruin pubs, joista Szimpla on ilmeisesti ensimmäinen. Tunnelma on sopivan Liisa Ihmemaassa, ja Szimplassa voi käydä nauttimassa niin iltapäiväteet kuin illan ensimmäiset (tai viimeiset, pubi on auki kolmeen yöllä) juomatkin.

Instant: Itse olen täälläkin ehtinyt vain pyörähtää, mutta kaikki ovat paikkaa kehuneet. Monikerroksinen ruin pub, tai oikeastaan ruin klub, eli luvassa on samaa vähän tärähtänyttä tunnelmaa kuin Szimplassa ja enemmän alkoholia.

Corvintetö: Underground-henkinen mutta hyvinkin upground, kattoterassilla varustettu klubi Blaha Lujza térillä.

Lyhyt lista, mutta kuulemma myös Doboz, Morrison's 2 ja Akvárium tarjoavat hyviä bileitä. Yöelämöinti ei rajoitu BP:ssa vain viikonlopuille, vaan jatkuu useimmissa klubeissa läpi viikon.

SHOPPAILU

En nimittäisi Budapestia miksikään shoppailijan paratiisiksi. Andrássyn merkkiliikeistä löytyy varmasti sellaisia, joita Suomessa ei vielä ole, ja high street -tarjonnasta ainakaan Bershka, Stradivarius ja Pull and Bear (mun lemppari) eivät ole vielä rantautuneet pohjolaan. Hinnat ovat samaa luokkaa kuin Suomessa, tosin nyt forintin ollessa alhaalla voi säästää muutaman euron. Bijou Bridgitte -henkisiä rihkamakauppoja löytyy useampaa lajia. Kenkien ja laukkujen valikoima on suomalaiseen verrattuna valtava, ja vaihtoehtoja löytyy myös sieltä hintahaarukan matalimmasta päästä. Halvimmat popot ovat tietysti myös laadultaan heikkoja, mutta toisaalta myös laadukkaammat nahkakengät voi löytää Budapestista hyvään hintaan. Melkein kaikki löytyy Vaci utcalta. Niin myös M.A.C.:in liike.

VASTUUVAPAUTUS: Kaikki yllä esitetty perustuu minun henkilökohtaiseen ja rajalliseen kokemukseeni, joten en ota vastuuta, jos Budapestin-reissusi meneekin metsään.

4 kommenttia:

  1. Kyllähän punainen metrolinja alittaa Tonavan!

    VastaaPoista
  2. Totta, että punainen metrolinja alittaa Tonavan ja taitaa se 4. alittaa sitten, kun on valmis. Itse olin Erasmus-vaihdossa siellä 4 kuukautta vuonna 2011 ja Budapest ja Corvinus University of Budapest kyllä vei sydämen. Tuonne on kyllä vielä pakko päästä jossain vaiheessa uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Budapest on kyllä muikea kaupunki, varmasti palaan itsekin myöhemmin uudelleen. :) Corvinus (tai osa siitä) on ainakin tosi hyvällä paikalla siinä Tonavan rannassa, kyllä siellä varmasti kelpaisi koulunpenkkiä kuluttaa.

      Poista