tiistai 30. huhtikuuta 2013

Opiskelijan vappu

Korkkasin aaton avaamalla 20-sivuisen tenttiartikkelin. Jatkoin juhlia syömällä valkosuklaa-Magnumin. Nyt odottelen, että tiskivesi jäähtyy. Että pääsisi tiskaamaan. Että voisi sitten sen jälkeen alkaa korjata kandia.


Tuulin nappaama kuva vappuna 2012.


Hyvää (parempaa tai ainakin vappuisampaa) vappua rakkaille lukijoilleni! Syökää munkkeja, juokaa simaa, puhaltakaa serpentiiniä, tai älkää ainakaan viettäkö sitä koulutöiden parissa niin kuin minä. Pitäkää huoli kavereista ja itsestänne! Ja kerätkää roskanne!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Lomalla ei lasketa!

Sillä periaatteella kauhoinkin viikon aikana herkkuja napaan kaksin käsin. Annoin siihen itselleni luvan, sillä eihän tuota ah-niin-herkkua Cadburyn suklaata ja erityisesti Doubledecker-patukoita saa Suomesta! Saatika Unkarista (tai no, itse asiassa saa, mutta levy maksoi jotain 4 euroa, eikä ole mielestäni ihan sen arvoista kuitenkaan...) Napostelun lisäksi syötyä tuli tietenkin myös normaalia ruokaa, joskin sekin poikkesi tällä reissulla aika olennaisesti normaalista ruokavaliostani. No, kerrankos sitä! Köyhän opiskelijan pelastukseksi osoittautui muuten Marks&Spencerin ruokaosasto, jossa oli tarjouksessa koko joukko herkullisia lounassalaatteja, joiden voimin maha pysyi täynnä iltaan asti.

Salaatin lisäksi tuli koettua myös ne perinteiset:

Teehetki sievässä Yamchaa-teehuoneessa Sohossa. Teevaihtoehtoja oli ainakin 30, ja mieleisensä sai valita nuuhkimalla. Ostin liikkeen teetä myöhemmin kotiinviemiseksi Camdenista.

Mondon matkaoppaan suosittelema Master's Super Fishin fish&chips. Metsästimme tuota sateisesta Waterloosta, ja oli kyllä sen ja hintansa arvoista herkkua. Nami nami. Myös tunnelma oli kivan kanttiinimainen, ei mitään hienostelua vaan aitoa asiaa.

Englantilainen aamiainen kahvilassa, jonka omistajamamma osoittautui italialaiseksi. No, kyllähän tuo ajoi asiansa, vaikka yksi kerta viidessä vuodessa riittää ihan hyvin tälle makuelämykselle.

Näin kuvan Wafflemasterin vohveleista Ostolakossa-blogissa hieman ennen lähtöämme, ja haaveilin niistä siitä asti. Oli kyllä hyvvvvööö. Mun vohveli oli kuorrutettu maitosuklaalla, strösseleillä ja vaahtokarkeilla, kaverilla oli suklaan lisäksi Oreoita ja kermavaahtoa.

Tässä vielä ammattilainen demonstroi vohvelinsyömistä: kaksin käsin kiinni ja ääntä kohti!

Afternoon tean budjettiystävällisempi vaihtoehto cream tea eli teetä, skonsseja, mansikkahilloa ja paksua kermaa (clotted cream, nimestäkin jo tulee mieleen tukkiutuneet verisuonet). Tämäkin lysti tosin kustansi yli 10 puntaa naama, että ihan jokailtapäiväinen traditio tuo ei opiskelijalle ole. Nautiskelimme tuon teen ja skonssit hienossa teehuoneessa, jonka nimeä en nyt onnistu millään Googlen kautta löytämään. No, W:llä se alkoi (niistä sokeripusseistakin, jotka nappasin laukkuun, löytyy vain logo, pyh!), ja hienoa siellä oli. Vähän turhankin hienoa, ja kyllä oli pokassa pitelemistä, kun tarjoilijat kumartelivat ja antoivat suurieleisesti tietä arvon madamille.

Sen vatsaa raastavan nälän lisäksi Lontoossa on helppo tyydyttää myös kulttuurinnälkää ja vieläpä huokeasti. Lontoota voisi mielestäni kuvailla Euroopan museopääkaupungiksi, sillä vaikka esim. Pariisista ja Wienistä löytyykin mahtavia museoita, ei missään muualla niihin taida päästä ilmaiseksi sisään kuin Lontoossa. Me ehdimme viikon aikana vierailla viidessä museossa: Victoria & Albert Museumissa, The British Museumissa, Natural History Museumissa, Tate Modernissa ja National Portrait Galleryssä.

V&A:n parasta antia oli Fashion-näyttely (sekä korunäyttely, josta minulla ei ole kuvia), johon oli koottu muotiluomuksia ja ajan tyyliä edustavia asuja kautta aikojen. Kauas on tultu niistä 1700-luvun norsunlevyisistä hameista ja toisaalta myös 1900-luvun alun häveliään nilkkapituisista mekoista.

V&A muistutti jonkun hullun ja rikkaan keräilijän aarrekokoelmaa. Valtavasta rakennuksesta löytyi ihan kaikkea perinteisistä maalauksista antiikin aikaisiin pylväisiin, kiinalaisiin aarteisiin, huonekaluihin ja kilometrinpituisiin hyllyihin täynnä jäätävän rumaa keramiikkaa. Kyllä tuon päivän aikana ehtisi perinpohjaisesti tutkimaan, mutta suoraan sanottuna mua ei sen ensimmäisen kuppikokoelman jälkeen jaksa enää hirveästi kiinnostaa, millaisia posliinipyttyjä seuraavasta huoneesta löytyy. Eksyttiin vahingossa pitkälle käytävälle, joka esitteli metallitöitä, siis toisin sanottuna niitä hemmetin aidankappaleita ja portteja, joita näkee hautausmaiden ja tärkeiden rakennusten ympärillä. Kiehtovaa.

British Museumin voisi mielestäni ihan hyvin nimetä Brittiläisen imperialismin museoksi, sillä mestahan on täynnä muualta maailmasta ryöstettyjä kansallisaarteita, jotka ovat ensin palvenneet aikansa siirtomaaherrojen kukkamaljakoina ja kirjapainoina. Kuinkakohan monelle tuli niitä muumioita tuijotellessa mieleen, että sarkofagissa tai kääreiden sisällä makaa ihan oikea kuollut ihminen, jolla on elämä, historia ja ihmisarvo? Päällimmäisinä tuolta jäivät mieleen kuvan tissit ja tuomitseva vihreä mies.

Tytön ilme kuvaa vähän fiiliksiäni Tate Modernissa. Oltiin rättiväsyneitä ja kylmissämme, kun päästiin perille, ja romahdettiin vierailun lopuksi sohvalle palautumaan puoleksi tunniksi. Alemmissa kerroksissa oli kiinnostavia teoksia, mutta yläkerran käsitetaide ("mä toin tänne nyt tällasen putken kuvaamaan nykyihmisen tyhjyyttä ja merkityksettömyyden tunnetta") ei kyllä ihan sytyttänyt tällä kertaa.


Kuvaamatta jäivät Natural History Museum ja National Portrait Gallery. Ensimmäisestä meillä oli suuret osoitukset, mutta museo osoittautui pettymykseksi. Jälkimmäiseen taas menimme vähän sattumalta ilman mitään odotuksia, ja siitä tulikin minun henkilökohtainen suosikkini! Museossa on nimensä mukaisesti esillä vain muotokuvia, mutta kyse ei ole pelkistä mantteli päällä pönöttävistä sotilaista ja siniverisistä. Minä pidin eniten alemmista kerroksista, joissa oli esillä 1900-luvun ja nykyhetken merkittäviä hahmoja sekä moderneja muotokuvia. Mielenkiintoista oli myös bongailla naisten muotokuvia aiempien aikakausien osastoilta ja lukea, miten he olivat päätyneet maalauksen aiheiksi. Oli hienoa huomata, että herttuattarien ja prinsessojen lisäksi edustivat myös kirjailijat, runoilijat ja näyttelijättäret.

Lontoossa kun ollaan, niin rahaa tuli laitettua myös muuhun kuin syömiseen ja itsensä kehittämiseen. Alla reissun ostossaldo, kuvassa on tuliaisia sekä itselle että muille. Ainoa tavoitteeni ostosten suhteen oli löytää kivat Converset, ja siinä onnistuin paremmin kuin odotin.

torstai 25. huhtikuuta 2013

-10 kiloa kuukaudessa!

Unohtakaa Superdieetit ja karppaamiset ja muut, näin se käy:

1. Luovu painavasta villakangastakista.
2. Ja talvisaappaista, joilla kävellessä tuntuu siltä kuin nilkkoihin olisi sidottu tiiliskivet.
3. Leikkaa farkuista lahkeet.
4. Hautaa villatakki seremoniallisesti vaatekaapin pohjalle.
5. Karista harteilta turhat huolet!



Kuvat Sonjalta ja Tuulilta.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Flooraa ja faunaa

Lontoosta löytyy paitsi pastellivärisiä taloja, punatiilikatuja ja superurbaania tunnelmaa myös upeita puistoja. Latvoissa vilisee oravia ja järvissä lintuja, joten luonnosta erkaantunut kaupunkilainen voi hengähdystaukonsa aikana todistaa myös willielämää. (Erityisen villejä ne mandariinisorsat, joutsenet ja pelikaanit eivät kyllä taida olla.) Me osuimme matkallamme neljään keskustan puistoon: Hyde Parkiin, St. James Parkiin, Regent's Parkiin ja Holland Parkiin. Viimeksi mainittu oli näistä suosikkini, ja siellä kannattaa ehdottomasti piipahtaa! Siellä on nimittäin riikinkukkoja, kaunis japanilainen puutarha ja muutenkin viehättävää.



Koimme jännittäviä luontoelämyksiä myös lasin takaa SeaLifessa. Sisäänpääsy oli ihan naurettavan kallis, lähemmäs 20 euroa, mutta olihan se haikalojen, rauskujen ja etenkin MEDUUSOJEN tuijottaminen älyttömän siistiä. Harmi, että altaissa ei lillunut sellaisia kummallisia syvänmerenkaloja, niitä mä haluaisin vielä nähdä!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Lämpöö

Mulle kuuluu hyvää! Kyllä ne lämpö ja valo vaan tekevät ihmeitä tällaiselle melankoliselle suomalaiselle. Korvissa soivat reggaerytmit ja jopa kurttuotsaisille vastaantulijoille jaksaa hymyillä. Eikä sitä ihmisellä pitäisikään olla syytä muuhun kuin hymyyn, jos ikkunan takana näyttää tältä ja ulkona on 23 astetta lämmintä:

Taustalle vielä linnunlaulua, unkaria ja naapurin Für Eliseä soittava ovikello.

Täällä on jälleen eletty lähdön hetkiä, sillä suomalaiset toverini palasivat tänään Suomeen. Kävimme eilen Sonjan kanssa viimeisellä ehtoollisella Classic Cafessa, jonka ihanan tunnelmallinen piha on auki, jee! Ruokailun jälkeen käppäilimme Sonjalle ja Ainolle ja päätimme matkalla hakea kaupasta "pari breezeriä". No, lopputulos oli se, että tulin tänään seitsemältä aamulla kotiin.

Supermaukasta perunamuusia ja kalkkunaa omenaviipaleilla ja savujuustolla. Iski kyllä vähän annoskateus, kun Sonjan yrttivoissa paistetut perunat olivat niiiiiiiiiiin hyviä.

Saattelin puolenpäivän jälkeen Sonjan junaan, ja taas sitä ollaan yksin tämän kummallisen kielen kanssa. Päätin skipata opiskelut tältä(kin) päivältä ja mennä sen sijaan puistoon lukemaan ja ottamaan araa. Työn alla on edelleen Haruki Murakamin Dance Dance Dance, joka on todella hyvä kirja ja ansaitsisi tulla luetuksi lähiaikoina... Näin ollen, adios amigos!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Hakusanahuumoria

Tähänkin blogiin tullaan välillä mitä kummallisimmilla hakusanoilla. Olen paitsi hekotellut niille itsekseni, myös kirjannut omituisimmat tapaukset muistiin, että voisin joskus jakaa ne teidänkin kanssanne. Kiinnostaisi tietää, millaista sisältöä näillä on etsitty, kuinka moni on löytänyt hakemansa täältä tai muualta, ja onko joku kenties jäänyt jopa seuraamaan blogia, jonka kirjoittaja on usein krapulassa ja omistaa mahtavat villasukat.

Totuus piilee hakusanoissa:

krapulassa myöhässä
Kieltämättä kumpaakin on tullut oltua varsin paljon viime aikoina, jälkimmäistä ihan tavaksi asti.

kirjoittaja on kotirakas
Mitähän tällä hakusanalla on oikein ajettu takaa? No, hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen, että minä olen kotirakas. Minun kotini vaan on milloin missäkin.

tuntuu että olisi krapula
Tämä on yksi suosikkejani.

joutilasta elämää
No sitä on täällä kyllä vietetty, ainakin ajoittain.

vartija
Kyllä. Niitä täällä on kaikkialla. Ihan kaikkialla.

mahtavat villasukat
Kyllä! Mummun kutomat!

vilukissa villasukat
En tiennytkään, että blogini on näin relevantti villasukka-asioissa.

mauton sisustus
Myönnettäköön.

Hittejä ja huteja:

yö hostellissa ja pariskunta nai koko ajan
Olen kyllä viettänyt hostelleissa yön jos toisenkin tämän puolivuotisen aikana, mutta tätä ilmiötä ei onneksi vielä ole tullut vastaan. Tarinoita on kyllä kuultu.

esimerkki hyvästä asiakaspalvelusta
amarillo huono palvelu
Löytyy täältä.

krapula itku
Toistaiseksi olen vielä kestänyt krapulani kuin mies, ellei sitten ole ollut morkkista ilmassa.

viiksi malli
Ellei haussa sitten ole jotakin tämän tyylistä, kehotan katselemaan muualta.

minkä aikaan musen keikka
Puuttumatta mitenkään tämän hakusanan kiintoisaan kielioppiin, minun on vastattava, ettei mitään hajua. Toivottavasti ehdit ajoissa, oli hyvä keikka!

budapest miten pukeutua huhtikuu
Tällä hetkellä sielläkin on sellaiset 20 astetta lämpöä, että pitkät kalsarit voi jättää kotiin. Olis kyllä mahtavaa, jos olisi olemassa sellainen sivusto, josta löytyisi pukeutumisohjeita eri säätilojen varalle. Tuskailen usein, että miten lämpimästi pitää pukeutua, jos ulkona on -5, +10 tai +15 astetta.

WTF-osasto:

paalÿstetty tie
Erityisesti minua hämää tuo umlaut yyn päällä.

vanhoja poikia viiksekkäitä kuva
Toivon, että tällä on haettu samannimisen laulun kuvitusta, muuten aika creepy.

villasukka-arvoitus
???

suomineidot alasti
Tähän aiheeseen ollaan erikoistuttu toisaalla.

torstai 18. huhtikuuta 2013

West Hamista Notting Hilliin ja takaisin

Lontoosta jäi hyvien muistojen lisäksi käteen tietysti älytön määrä kuvamateriaalia, joka pitää luonnollisesti tänne blogin puolellekin pläjäyttää. Päätin jakaa Lontoo-kuvat osiin, mutta siitä huolimatta luvassa on tällä kertaa aika pamaus. En viitsi matkasta pahemmin kirjoitella, kun kuvistakin selviää, missä kaikkialla on tullut pyörittyä.


Mulla oli hirveät issuet, että kehtaanko mennä tohon poseeraamaan vai en, kun siinä oli kauhea määrä ihmisiä pällistelemässä. Onneks lopulta uskalsin, ja nyt on kuva minusta matkalla Tylypahkaan. Paikalla on siis sellainen oikein kunnon jonotussysteemi, ja ainakin tuolloin myös joku oikea kuvaaja ottamassa kuvia, jotka olisi voinut myöhemmin ostaa viereisestä HP-puljusta. Kuvaajan avustajaa on kiittäminen tuosta lennokkaasta huivistakin. Korpinkynsi oli obvious valinta.

Vahdinvaihto, jota seuraamaan oli kerääntynyt ihan mahdoton määrä populaa. Oli se kyllä varsinainen sirkus, vaikka suurin osa äksönistä taisikin tapahtua jossain kaukana meidän spotistamme.

Portobello Roadin markkinat ja Notting Hillin ihanan värikkäät talot.

Brick Lanen markkinat oli mun lempparit, matkaseurani taas kallistui enemmän Portobellon puolelle.
Camden Townissa käytiin banaanisuklaapirtelöillä ihanassa My Village Cafessa, jonka omistaja tuli yllättäen henkilökohtaisesti piirtämässä mulle käyntikortin post it-lapulle ja kehotti tykkäämään FB:ssa.
Luksustavaratalon luksusnäyteikkuna.