maanantai 25. maaliskuuta 2013

Puolassa, osa 1: Varsova ja Poznan

Viikko Puolassa hurahti ohi kuin muutamassa päivässä. Paulina ja Karolina olivat minua vastassa lentokentällä "Welcome to St. Tropez!" -kyltin kanssa, ja siitä alkoi huikean mahtava Puolan-reissu. Ensimmäisen yön vietimme Varsovassa, seuraavat kaksi Poznanissa ja loput neljä päivää vierähtivät Krakovassa.

Tytöt haukkuivat Varsovaa etukäteen rumaksi, mutta kyllä minä kaupungista tykkäsin. Olihan siellä toki aivan toisenlainen tunnelma kuin Krakovassa, minulle tuli itse asiassa vähän mieleen Berliini. Kaupunki tuhottiin toisessa maailmansodassa käytännössä kokonaan. Uudelleenrakennus on edelleen käynnissä, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin jopa Kulttuuripalatsi miellyttää minun silmääni enemmän kuin nuo persoonattomat lasitornit.

Paras näkymä Varsovaan on kuulemma Kulttuuripalatsin tornista – silloin kun ei näe itse Kulttuuripalatsia.


Yövyimme Karolinan ystävän luona, ja hänen johdollaan teimme myös lyhykäisen kierroksen Varsovan vanhassa kaupungissa. Kävimme myös valtavassa kuninkaallisessa puistossa, jonka nurmikentille olisi kesäaikaan varmaan ihana suunnata piknikin merkeissä. Puistoseikkailun jälkeen palasimme varpaat ja sormet jäässä kotiin viineilemään. Kävimme pyörähtämässä jossain rikkaiden muksujen hipsterimestassa, ja illan kohokohta ei kyllä ollut se, kun joku brasilialainen hukkapätkä sanoi minua 'eksoottiseksi kaunottareksi'.



Seuraavana päivänä eli sunnuntaina nukuimme pitkään, tuijotimme harvinaisen outoa deittiohjelmaa MTV:ltä ja lähdimme sitten vielä muutamaksi tunniksi ihailemaan auringonpaisteista Varsovaa. Neljän aikaan hyppäsimme junaan kohti Poznania. Matkan oli tarkoitus kestää nelisen tuntia, mutta loppujen lopuksi olimme perillä vasta kymmenen jälkeen. Eräs vanha mies meidän vaunussamme sai nimittäin jonkinlaisen sairaskohtauksen, ja paikalle soitetut ambulanssimiehet elvyttivät häntä yli tunnin ennen kuin viimein veivät sairaalaan. Onneksi en puhu puolaa: Paulinan ja Karolinan mukaan samassa vaunussa matkustavat valittivat, että vetävät junayhtiön oikeuteen ja vaativat korvauksia myöhästymisestä. Siis samaan aikaan, kun vanha mies taistelee hengestään! Välillä on vaikea pitää yllä uskoa ihmiseen.

Maanantaina tutustuin Poznaniin, ja kävelin ympäri kaupunkia aamuyhdeksästä iltakuuteen ensin Paulinan ja sitten Karolinan johdolla. Viikon aikana tuli muutenkin käveltyä varmasti kymmeniä kilometrejä, mikä oli kyllä hyvänä vastapainona kaikille niille suklaaherkuille, jäätelölle ja leipomotuotteille... Täältä päin Eurooppaa löytyy käsittämätön määrä herkullisia ja ah-niin-epäterveellisiä vaaleita leipomotuotteita!

Tyttöjen kertoman perusteella kuvittelin Poznanin hiljaiseksi pikkukaupungiksi, mutta todellisuudessahan se onkin lähes 600 000 asukkaan teollisuuskaupunki, josta löytyy kyllä nähtävää, tehtävää ja syötävää useamman päivän ajaksi.


Aloitimme kierroksen isosta, tuulisesta ja hyytävän kylmästä puistosta, jonka rinteillä toisen maailmansodan aikaan oli taisteltu. Alimman kuvan päätön patsasryhmä on osa Magdalena Abakanowiczinin Unrecognized -teosta. Yhteensä patsaita on 112, ja jopa harmaassa päivänvalossa ne näyttivät aika uhkaavilta seistessään keskellä muutoin autiota lumikenttää.

Poznanin vanhaa kaupunkia. Tuon raatihuoneen/kirkon/mikä olikaan kellosta astuu päivittäin kello 12 esiin kaksi vuohipukkia, jotka kopsauttelevat sitten hetken aikaa sarviaan yhteen. Turistit, niin kuin mekin, kokoontuvat tieteenkin ihastelemaan tätä spektaakkelia. Yksi oppaista kertoi vuohiin liittyvän tarinankin, mutta se oli niin tylsä, etten jaa sitä tässä.

Paulinan lempikahvilassa. Poznan oli muutenkin täynnä ihania kahviloita, joiden kiertämiseen olisi tarvittu ainakin viikko.

Hämmentävän konservatiivista ja heteronormatiivista pupujussitaidetta ostoskeskuksessa. 1800-luvun panimoon rakennettu Stary Browar -ostoskeskus on voittanut palkintojakin, eikä ihme – aika vaikuttava pytinki on kyseessä. Yleensä en tykkää ostoskeskuksista yhtään, mutta tuolla oli kieltämättä tunnelmaa.

Otimme Karolinan kanssa ratikan Warta-joen toiselle puolelle vieraillaksemme tässä katedraalissa, mutta emme loppujen lopuksi jaksaneetkaan mennä sisään. Onhan noita nähty, kirkkoja.


Tiistaiaamuna jatkoimme Karolinan kanssa matkaa kohti Krakovaa, josta luvassa juttua ja kuvamateriaalia seuraavalla kerralla! Stay tuned for more!

2 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia! Vitsi kun pääsisi itsekin tuolla käymään - Budapestista kun jäi semmonen innostus päälle... Nuo kaikki värikkäät talot ja ah, kaikki. Upeeta!

    Mun blogissa on sulle myös haaste, jos vaan kerkiät sellaisen reissujesi välissä joskus väsäämään! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä suloiset maisemat. Mä tykkäsin etenkin Krakovasta tosi kovasti, mutta suosittelen kyllä käymään myös Varsovassa ja Poznanissa! Ihan erilaisia kaupunkeja kyllä kuin Budapest, ystävällisempi viba ainakin. :D Kiitti myös haasteesta, tässähän tuntee itsensä ihan oikeaksi bloggaajaksi melkein!

      Poista