perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pakkaamista ja pakkasta

Hyvää Unkarin kansallispäivää kaikille!

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, pilkka osui omaan nilkkaan ja niin edelleen. Kun katsoin aamulla ulos ikkunasta, tuli mieleen aika monta vastaavaa sananlaskua.


Oliks tää nyt se takatalvi sitten? Jos totta puhutaan, niin jo eilen illalla tuulen, tuiskun ja lumi-, räntä- ja jäätävän sateen (kiitos Accuweather tästä erittäin osuvasta kuvauksesta) läpi taistellessani kävin mielessäni läpi listaa suomalaisista kirosanoista. No, ehkä tämä oli ihan hyvä muistutus siitä, että eletään tosiaan maaliskuuta.

Sitä paitsi, Puolassakin on kylmä, ja sinnehän minä olen huomenna lähdössä! Vaikka maksoin BDP-WRW-lennosta vain kympin (ja paluulennosta viisikymppiä, yyh), päätin säästää myös matkatavaramaksuissa ja pärjätä pelkällä käsimatkavaralaukulla. Kuten aina, olen myöhässä tällaisten juttujen kanssa, enkä ennen eilistä ollut uhrannut pakkaamiselle ajatustakaan. Senkään vertaa, että olisin selvittänyt, keneltä saan lainaksi repun. Oma hipsteri!Fjällrävenini kun on kooltaan aika nafti. No, nyt se asia on onneksi hoidossa (kunhan vielä jaksaisin käydä hakemassa sen repun...) Aamulla minuun iski sitten paniikki, että herranjumala, entäs ne nesterajoitukset! Pitääkö minun jättää kotiin silmämeikinpoistoaine ja piilolinssineste, kääk? Tuurilla molemmat olivat kuitenkin juuri sen 100 millilitraa tai alle, joten yksi huolenaihe vähemmän. En ole aikaisemmin matkustanut pelkän käsimatkatavaran kanssa, joten katsotaan, miten käy.

Ajatus kulkee nyt sen verran tahmeasti, että en saa pidempää merkintää aikaiseksi. Eipä minulla oikeastaan mitään asiaa olekaan. Kuluneen viikon kohokohta oli varmaan se, kun meidän pyykkikoneen rumpu jumittui, ja sain taivutetun henkarin avulla koukkia pyykkejäni koneen uumenista. Onneksi huomisesta alkaen onkin taas ihan hirveästi kaikkea kivaa ja jännää ja mahtavaa tulossa, en edes tiedä, milloin ehdin niitä hehkuttaa! Ja milloin ehdin kirjoittaa kandia... Kirjoitusprosessi lähti kyllä yllättävän sujuvasti käyntiin, joten ehkä se vielä tästä.

Sunnuntaina järkättiin taas tällainen päivällinen, jolle jokaisen piti tuoda jotakin. Minä leivoin tuon vähän pizzalta näyttävän omenapiirakan, oli muuten aikas hyvää! Ja ohjettakin joku kysyi. Kuvan lainasin Catherinelta, kun ei taaskaaan ollut kameraa mukana.


Viime viikon torstainan Turkish Night -bileistä. Näytän jotenkin todella leveältä kuljetukselta, joten sovitaanko, että kamera vääristää. Näin minun ja internetin kesken täytyy sanoa, että yksi universumin huutavia vääryyksiä on se, että tuolla Nr1:n kuvaajalla on niin hyvä kamera ja niin vähän silmää hyvälle kuvalle. Lisäksi se muokkaa kaikki kuvat tällä tavalla sairaankeltaisiksi. No joo, makunsa kullakin.


Tänään en ole saanut tämän blogimerkinnän lisäksi aikaiseksi yhtään mitään, vaikka tekemistä olisikin. Loppuilta meneekin sitten varmaan pakkaillessa ja ennen kaikkea huomista reunionia fiilistellessä. Puola, täältä tullaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti