sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

I love Krakow

Aamun vesihelvetistä on selvitty (joku suihkun osa oli viimein sanonut itsensä irti, en ihmettele yhtään), kiitos mukavien alakerran naapurien. Tekisi mieli leipoa niille kiitokseksi joku kakku, katsotaan, kunhan kaupat ovat taas auki. Arkea odotellessa on hyvä uskotella itselleen, että kirjoitan tänäänkin kandia, ja päivittää sen sijaan blogia. Nyt tosin on taas opiskelumotivaatiotakin, kun nimesin Tuulin tuoman Fazerin sinisen kandisuklaaksi (eli sitä saa syödä vaan silloin, kun kanditietosto on auki). Kandi-inspistä odotellessa onkin siten mukavasti aikaa katsoa Buffya ja kirjoitella takautuvaa matkapäiväkirjaa, tällä kertaa ollaan Krakovassa.

Vietimme Krakovassa yhteensä 4 päivää ja risat, joten kaupunkiin ehti tutustua paremmin kuin Varsovaan tai Poznaniin. Toisin kuin pääkaupungista, olen kuullut Krakovasta paljon hyvää, ja ihanahan se oli. Hyvin erilainen kuin Varsova tai Poznan, joten vertailu ei ole aivan reilu. Krakova oli hyvin värikäs ja eläväinen, mistä on luultavasti ainakin osin kiittäminen turistivirtoja. Keskusta oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia kahviloita ja ravintoloita, ja pelkästään niihin tutustumiseen olisi vierähtänyt kuukausi. Puolan hintatasokin on sellainen, että jopa opiskelijabudjetilla on varaa herkutella. Myöskään museovierailut tai julkinen liikenne eivät kevennä kukkaroa samaan tahtiin kuin läntisemmässä Euroopassa, joten Puolaa voi todellakin suositella tiukemman budjetin turistille, joka haluaa kuitenkin saada matkasta paljon irti.

Minä ja Karolina siis saavuimme Krakovaan tiistai-iltapäivänä, ja illalla duosta tuli trio, kun Paulina seurasi perässä. Kävimme syömässä herkullista kana-vuohenjuustopastaa Scandale Royal -ravintolassa ja juhlistimme myöhemmin Karolinan synttäreitä kommunistiklubi Społemissa. Keskiviikkona heräsimme vain-vähän-ryytyneinä kiertelemään päivänpaisteista mutta kylmää Krakovaa.

Näkymiä keskusaukiolta. Pyhän Marian kirkko ja Sukiennice eli Cloth Hall, jonka alapuolelta löytyi mielenkiintoinen museo Krakovan historiasta ja yläkerrasta puolalaista maalaustaidetta esittelevä galleria. Molemmat olivat minusta visiitin arvoisia, suorastaan rakastuin joihinkin galleriassa esillä oleviin maalauksiin.
Kierroksemme ensimmäinen kohde oli Wawel-linna, jonka historiasta en huonona turistina tiedä mitään. Arkkitehtuuriltaan jännä kokonaisuus joka tapauksessa, linnaan kun on ilmeisesti pykätty lisäsiipiä ja -torneja aina kunkin ajan tyylin mukaan. Linnan nurtsilta bongasin myös krookuksia!


Wawelilta matka jatkui Kazimierziin eli turistikielellä juutalaiseen kaupunginosaan. Täältä taitavat löytyä kaupungin kiinnostavimmat kadut, kahvilat ja klubit, ja jos suuntaisin Krakovaan uudemman kerran, etsisin majoituksen tältä alueelta. Kävimme juutalaisella hautausmaalla kirjoittamassa paperilapuille toiveita ja syömässä ihan varmasti Krakovan parasta zapiekankaa Plac Nowylla. Karolinan piti lähteä iltapäivällä takaisin kohti Poznania, minä ja Paulina jatkoimme vielä aiemmin mainittuun galleriaan. Taide-elämyksen jälkeen olimme molemmat rättiväsyneitä ja vähän paleltuneita, joten odottelimme couchsurfing-hostiamme kuuman kaakaon ääressä Wawelilla (joka on siis myös puolalainen konditoria). Hostimme osoittautui mukavaksi mutta vähän hassuksi tee-se-itse-mieheksi, joka ei ymmärtänyt huumorin päälle mutta selitti suu vaahdossa ekologisesta elämisestä.

Torstaina otimme bussin Oświęcimin kaupunkiin, joka tunnetaan valitettavasti paremmin saksankielisellä nimellä Auschwitz. Päätin kirjoittaa aiheesta erillisen postauksen, joten hypätäänpä suoraan perjantaihin. Alkuperäinen suunnitelma oli matkustaa Wroclawiin Martaa tapaamaan, mutta tämä olikin päässyt työhaastatteluun Berliiniin, eikä näin ollen ollut maisemissa. Päädyimme siis viettämään yhden ylimääräisen päivän Krakovassa. Ryhdyimme oikein kunnon turisteiksi ja suuntasimme kohti Wieliczkan suolakaivoksia. Koskahan viimeksi olen ollut opastetulla kierroksella yhtään missään? Olihan siellä maanalaisissa tunneleissa, kappeleissa ja halleissa tietenkin jännittävää, mutta kierroksen suurin anti oli ehkä kuitenkin se, ettei tuollaista tule kovin usein tehtyä. En halunnut tuhlata rahojani valokuvauslupaan (maksoihan se hurjat 2 euroa), kun pokkarilla kuvista ei kuitenkaan olisi tullut kummoisia, joten uskokaa (tai googlatkaa), kun sanon, että oli hienoa, vaikken mitään whoa-elämystä kokenutkaan.

Iltapäivällä jatkoimme turismin merkeissä Sukiennicen alapuolella, siis maan alla, sijaitsevaan näyttelyyn, joka oli interaktiivinen kertomus Krakovan historiasta. Näytillä oli keskusaukion alta kaivettuja raunioita, historiallisia työkaluja ja muuta peruskauraa tavallista mielenkiintoisemmin esitettynä. Museo ei ollut aivan valtava, mutta kosketusnäytöille ja videoille oli mahdutettu käsittämätön määrä tietoa. Meitä kiinnostivat eniten ne nuoremmille vierailijoille suunnatut interaktiiviset osuudet, mutta kai minä vähän fiksumpana museosta lähdin.

Lauantaiaamuna heräsimme aikaisin ehtiäksemme junaan kohti Varsovaa, josta lensin takaisin Budapestiin. Oli haikeaa jättää Paulina kentälle, jo ensimmäisestä päivästä lähtien kun tuntui siltä, että olimme taas yhdessä matkalla ja palaisimme lopulta Szegediin. Viikko Puolassa osoitti kuitenkin, että tulevaisuudessa on luvassa lisää yhteisiä matkoja ja uusia ihania muistoja niiden vanhojen hyvien rinnalle. Ehkä näemme ensi syksynä Helsingissä, kukapa tietää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti