perjantai 8. maaliskuuta 2013

Hyvää naistenpäivää!

Päivitetäänpä alkuun vähän kuulumisia. Elämässäni on viime aikoina tapahtunut kaikkea tosi jännää, eilen esimerkiksi ostin hiustenkuivaajan ja ~väräjävä henkäys~ wokkipannun. Olen myös aloittanut kandin ja vihdoin koulunkin. Tiistaina oli kvalitatiivisten metodien kurssin ensimmäinen tapaaminen, ja suunnittelimme tutkimusta, jonka teemme kurssin aikana. Haastattelemme Erasmus-oppilaita siitä, miten ulkomailla oleskelu on heihin vaikuttanut. Muistinkin juuri, että minun pitäisi lähettää opettajalle ehdotuksia esitettävistä kysymyksistä... No, eikös tällaiset jutut kuulukin tehdä viime tingassa?

Meinasin unohtaa senkin, miksi alunperin aloin blogia päivittää: hehkuttaakseni, että täälläpä oli tänään melkein 20 astetta! Lämpöä! Kevät! Hurraa! Ensi viikoksi tosin on luvattu lumisadetta, mutta minä uskon säätiedotuksiin vain silloin, kun ne ovat suosiollisia. Nautiskelin tästä lämpöilmiöstä säälittävästi sisätiloista käsin, kun ei ihan energiat eilisillan jälkeen riittäneet peiton alta kuoriutumiseen. Noh, tuleehan noita, kauniita päiviä nimittäin. (Suomessa en kyllä tätä uskaltaisi viime kesän jälkeen sanoa, hahah. Eikun siis jajajaja, lupasin eilen, että nauran tästä lähin espanjalaisittain.)

Mutta niin, siihen naistenpäivään. Toivottavasti teillä (sukupuoleen katsomatta) on ollut hyvä päivä. Ja hyvällä en nyt tarkoita sitä, että teitä on lahjottu kukkapuskilla ja suklaarasioilla vaan sitä, että olette saaneet olla just niin naisia tai miehiä tai mitä tahansa siltä väliltä ja välin ulkopuolelta, kuin olette ja tahdotte olla. Muun muassa siitähän naistenpäivässä on oikeasti kyse.

Olen feministi. Olen aina ollut, mutta viime vuosina ja erityisesti täällä Unkarissa olen tajunnut sen erityisen selkeästi. (Niin joo, ja jos käsityksesi feminististä on rintaliiveja polttava ja viiksiä kasvattava rekkalesbo, niin luepa vaikka ensimmäiseksi tämä. Lue joka tapauksessa.) Suomessa naisilla menee hyvin, uskaltaisin jopa sanoa paremmin kuin missään muualla, vaikka edelleen erityisesti asenteissa olisi korjaamisen varaa. Jos verrataan vaikkapa tuossa myöhemmin videolla vilahtaviin tilanteisiin, voidaan sanoa, että Euroopassa naisilla menee hyvin. Täällä olen kuitenkin törmännyt varsin räväkän sovinistisiin asenteisiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät todellakaan ole mitään perunapellossa kasvaneita umpimielisiä urpoja vaan muuten kaikinpuolin fiksuja ja filmaattisia. Se on minusta kamalan surullista. Ja vielä surullisempaa on se, että harva nainen sanoo koskaan mitään vastaan, pahimmassa tapauksessa nyökyttelevät vieressä.

Tai ehkä pahinta ovat sittenkin ne meidän omat asenteemme ja ajatuksemme, joiden emme edes tajua murentavan hitaasti mutta varmasti tasa-arvon perustaa. Otetaan nyt esimerkiksi huorittelu. Harva aikuinen nainen sitä päin naamaa tekee. Mutta jos vaikkapa käy niin ikävästi, että kumppani lähtee toisen naisen matkaan, eksä aloittaa uuden suhteen, joku yrittää vikitellä kumppania/ihastusta/eksää, niin tuntemattomasta naisesta tulee yhtäkkiä ja takuuvarmasti huora, lutka tai horo. Vihainen toki saa olla, eikä siinä kai ole teoriassa eroa, nimittääkö toista kiukuspäissään kusipääksi vai huoraksi. Käytännössä ero on kuitenkin suuri. Kyllähän kaikki me tiedämme, mitä tarkoitamme kutsuessamme huoraksi ihmistä, jonka ammattivalinta on jotakin muuta kuin prostituutio. Not cool, mate. Sekin, että olemme aina kovin kärkkäästi tuomitsemassa, arvostelemassa ja dissaamassa muiden naisten ulkonäköä, vaatteita ja elämänvalintoja, kertoo jotakin piilevistä asenteistamme. Että on ihan ok ja helvetin hauskaa haukkua vierasta, todennäköisesti ihan mukavaa naista siksi, että sillä on rumat meikit, liian kallis käsilaukku tai juurikasvua. Tai että se meni naimisiin 19-vuotiaana ja odottaa lasta. Teen tätä itsekin ihan liikaa. Eihän se, että jauhaa toisista paskaa selän takana, ketään oikeastaan satuta, mutta ei se myöskään vähennä niitä asenteita, että naisen arvo on kiinni siitä, miltä hän näyttää tai miten hyvin hän onnistuu sovittamaan elämänsä muiden odotuksiin ja mielipiteisiin (esim. moderni, itsenäinen nainenhan ei missään nimessä voi olla onnellinen kotiäitinä...)

Voisin lätistä tästä metritolkulla, mutta aika rientää, ja naistenpäiväkin on kohta ohi. Muistetaanpa lopuksi parin vaikuttavan videon muodossa niitä naisia, jotka joutuvat sukupuolensa takia kaltoinkohdelluksi muutenkin kuin ajatuksen tasolla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti