torstai 21. maaliskuuta 2013

Elämäni aakkoset: E niin kuin eettisyydestä

Eettisyys ja kestävyys ovat päivän sanoja. Toisaalta niitä ovat myös helppous ja edullisuus. Yleensä nämä kaksi sanaparia tuntuvat sulkevan toisensa pois, syystä tai toisesta.

Itse olen eettisen ja kestävän kulutuksen suhteen vielä aivan amatööri, mutta onneksi lukemalla, kuuntelemalla ja ajattelemalla oppii paljon. Opiskelijan budjetti luo omat rajoituksensa, mutta suurin este taidan kuitenkin olla minä itse. Ovathan ne kunkin kauden trendivaatteet aina paljon houkuttelevampia kuin laadukkaat perusvaatteet, ja minun silmääni miellyttävät kuosit ja printit on yleensä painettu halpaan keinokuituun kalliiden luonnonmateriaalien sijaan.

Pyrin ostamaan puuvillavaatteita, sillä ne ovat yleensä mukavia päällä (jolloin niitä tulee käytettyäkin) ja kestäviä. Puuvillaan liittyy kuitenkin monia, vakavia eettisiä ongelmia niin ihmisoikeuksien kuin ympäristönkin suhteen. Keinokuidut taas tuntuvat inhottavilta päällä. Puhun tässä tekstissä lähes yksinomaan vaatteista, mutta samanlaisia valintoja tehdään myös vaikkapa ruokakaupassa. Lihansyönti on kysymys sinänsä, enkä puutu nyt siihen, mutta eettisyys on koetuksella myös hevi-osastolla. Tuoreita vihanneksia on saatava talvellakin, vaikka ne sitten jouduttaisiin kuljettamaan toiselta puolelta Eurooppaa. Sama pätee eksoottisiin hedelmiin: banaanit, avokadot ja mangot löytävät tiensä joka toiseen kauppakassiin. Terveys kiittää, ympäristö ei.

Mutta palataanpa vaateosastolle. Pari vuotta sitten koin herätyksen laatutietoisuuden saralla. Silkkipuseroihin minulla ei ole varaa, mutta ainakin voin kokeilla kaupassa kankaita, tsekata käytetyt materiaalit ja jättää ne ohuimmat trikoot ja karheimmat polyesterit kauppaan. Tuolloin ajattelin, että jos ostan perusvaatteeni, esim. topit, t-paidat ja pitkähihaiset, H&M:n sijaan Benettonilta tai Espritiltä, satsaan samalla sekä laatuun että varmasti myös eettisyyteen. Hah hah, olin väärässä. Tutkimme asiaa eräänä iltana ystäväni kanssa internetin ihmemaasta, ja kävi ilmi, ettei kumpikaan näistä kahdesta merkistä ole kunnostautunut eettisyydessä. Tuoreita tutkimuksia on vaikea löytää niin suomeksi kuin englanniksikin, joten tilanne on toki saattanut muuttua esim. tästä. Se, että eettisistä ohjeista ja toimintatavoista ei tiedoteta, ei tietenkään suoraan tarkoita sitä, että niitä ei olisi tai noudatettaisi. Mutta miksi piilotella? Yhä useampi kuluttaja on kiinnostunut tuotteiden alkuperästä, joten avoimuus olisi myös yhtiön etu – paitsi tietenkin silloin, kun kaapissa on luurankoja. Minusta Benettonin ja Espritin kaltaisten merkkien epäeettisyys on jotenkin karmivampaa kuin halvempien rättiliikkeiden, sillä etenkin kantaaottavista mainoskampanjoistaan (aiheina tasa-arvoisuuden lisäksi myös ympäristö ja lapsityövoima) tunnettu Benetton on luonut itsestään kuvaa 'tiedostavan' ihmisen valintana. Espritin maanläheiset värit ja kukkakuosit eivät myöskään mielestäni oikein sovi yksiin epämääräisen yhteiskuntavastuun kanssa.

Yllättäen H&M on pärjännyt vertailuissa hyvin ja etenkin viime vuosina mainostanut näyttävästi ekologisempia tuotteitaan. Minusta tuntuu, että Halvan ja Mauttoman vaatteiden laatu on muutenkin viime vuosina parantunut roimasti. Täältä löytyy puljun omaa tiedotusta sosiaalisesta ja ekologisesta vastuusta. Conscious-kokoelman lisäksi käynnissä on vaatekeräys, jonka puitteissa voit viedä vanhat vaatteesi Hennesin myymälään ja saat vaivanpalkaksi vielä lahjakortinkin. Minusta on hienoa, että H&M, joka on saanut rapaa niskaansa eettisyyden nimissä, on nyt nostamassa osakkeitaan. Suhtaudun kuitenkin tällaisiin kampanjoihin vähän skeptisesti. Luomupuuvillaa ja vaatekeräystä, jes, mutta entäs ne muut eettiset ongelmat? Lapsityövoima? Kivipestyt farkut? Hennesin kampanjat lupaavat parempaa tulevaisuutta, mutta entä se nykyisyys? Ehkä pitää sitten lohduttautua sillä ajatuksella, että joku lapsityöläinen voi kohta aloittaa työpäivänsä jalassaan minun vanhat legginsini... Kylmiä väreitä nostattavat myös sellaiset kampanjat kuin "osta hei tällainen maailman jätevuorta kuormittava Always-paketti, niin me lahjotetaan huimat 0,001 senttiä lastensuojeluun"! Sentti on miljoonan alku, joo joo, mutta jos hyväntekeväisyydellä halutaan ratsastaa, niin laittakaapa nyt vähän enemmän edes likoon.

Valitettava tosiasia on se, että ekologisuuspyrkimyksistä huolimatta valtaosaa H&M:n kaltaisten ketjuliikkeiden vaatteista ei ole tarkoitettu kestämään. Ne ovat kertakäyttövaatteita, suunniteltu vastaamaan kunkin kauden trendejä. Sitten ne unohdetaan ja heitetään pois. Yritän pitää tämän mielessä, sillä vuosien varrella on ostettu paljonkin sellaisia vaatteita, jotka olen parin käyttökerran jälkeen unohtanut kaappiin pölyttymään ja myöhemmin kärrännyt UFFille. Ovathan ne liehukehelmat, avaruuskuvioiset t-paidat ja army-kamppeet hirveän kivoja (not), mutta kuinka moni uskoo näkevänsä ne sellaisina vielä vuoden päästä?

Entä se hinta sitten? Jokaiselle shoppailusta tykkäävälle on varmaan tuttu ilmiö, että tarvitsemasi 60 euron farkut tuntuvat liian kalliilta, mutta samalla ostosreissulla tarttuu mukaan kuusi 10 euron halpispaitaa, vaikka kaapissa on jo miljoona samanlaista. Laadukkaat vaatteet ovat kalliita, kyllä kyllä, mutta rehellisesti sanottuna eniten rahaa minulla on mennyt tarpeettomiin 5-20 euron ostoksiin kuin laadukkaisiin sijoituksiin. Ja arvatkaapas, kummat ovat jo aikaa sitten päättyneet kierrätykseen ja kummat ovat edelleen kaapissa? Luin joskus jostain ajatuksia herättävän kirjoituksen, jossa ihmeteltiin, mistä lähtien t-paidan arvo on ollut 5 euroa. Sillä niinhän se on, peruspaita on saatava alle kympillä, muuten se on kallis. Vaatteiden arvo on romahtanut, ja se vähäinenkin arvo tulee ihan muista seikoista kuin siitä, mikä vaatteen perimmäinen käyttötarkoitus on.

Vaikka eettisyys onkin pinnalla, siitä on vaikeaa löytää tietoa. Kuten todettua, tuoreita tutkimustuloksia saa kaivella, ja esim. Ethical Fashion Forumin listaus eettisistä vaatemerkeistä on edelleen high street -muodin (eli ketjuliikkeiden) osalta 'tulossa'. Yritysten omilta sivuilta puolestaan löytää luonnollisesti vain sitä tietoa, jota yritykset itse haluavat tuoda esiin. Tavallinen kuluttaja on vähän hukassa. Tietämättömyys ei kuitenkaan mielestäni ole erityisen pitävä argumentti. Ymmärrän kyllä tavallaan niitä, jotka eivät esim. lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen, koska eivät tiedä, mihin rahat todellisuudessa menevät. Mutta jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla, ne rahat eivät menisi yhtään mihinkään, koska niitä ei olisi. Me suomalaiset esimerkiksi olemme voittaneet jackpotin, kun olemme syntyneet juuri Suomeen, ja mielestämme meidän pitäisi tehdä parhaamme niiden vähemmän onnekkaiden eteen. Minua hävettää valittaa siitä, että on vaikeaa tehdä eettisesti kestäviä valintoja. Uskaltaisin väittää, että on siellä Uzbekistanin puuvillapelloillakin aika vaikeaa. Ratkaisuja on monia, viitseliäisyys ja priorisointi ratkaisevat. Se, että ensin paasaan eettisyydestä ja klikkaan itseni seuraavaksi ihastelemaan nettikauppojen kevätmuotia, kertoo minusta jotakin. Eikä mitään kovin mairittelevaa.

Tästä tuli nyt aika sekavaa pohdiskelua, joka jonkun mielestä voi vaikuttaa lapselliselta ja idealistiselta. Jostakin sitä on kuitenkin liikkeelle lähdettävä.

2 kommenttia:

  1. Tuo vaatteiden alkuperän ja tuotannon ongelmien piilottelu on kyllä raivostuttavaa, varsinkin juuri noiden merkkien kohdalla joista tulee sellainen mielikuva että olisivat jotenkin normaalia kestävämmällä pohjalla. Itse olen ratkaissut ongelman sillä, että ostan lähinnä käytettyjä vaatteita, jolloin alkuperästä ei tarvitse välittää tuon taivaallista. Silti tulee huono omatunto kun ehkä kerran pari vuodessa ostan vaatekappaleen jostain h&m:stä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, onpa tyhmä olo, kun ei käynyt edes mielessä tuo kirppisvaihtoehto tätä kirjoittaessa! :D Mutta niin totta! Haluaisin olla parempi kirppiskävijä, tuntuu vaan, että kaikki muut tekevät ne mahtavat löydöt ja minä löydän vain rumia, ylihinnoiteltuja rättejä. Pitää varmaan Suomessa perehtyä PK-seudun kirppikseen ja aktivoitua sillä saralla.

      Poista