perjantai 22. helmikuuta 2013

Viimeinen Balkan-päiväkirja: Makedonia ja Kreikka

Hey ho, let's go back to Balkans once more!


MAKEDONIA


Edellisessä postauksessa jäätiin kirjaimellisesti Albanian ja Makedonian rajalle, ja nyt huristellaan siitä sitten yli. Pysähdyttiin matkalla ihailemaan upeaa, taivaansinistä Ohridjärveä. Sää oli kerrankin meidän puolellamme, ja päivä paistoi kirkkaana ja lämpimänä.

Näytän kyllä niin ryytyneeltä tässä, että huh huh!



KREIKKA


Ohridilta jatkoimme ajamista kohti Kreikkaa. Ylitimme rajan iltapäivällä, ja pari kilometriä rajan jälkeen poliisi pysäytti meidät. Odottelimme siinä sitten puolisen tuntia tien vieressä, kun poliisit tarkastivat passejamme – tai mitä ikinä tekivätkään, meille se ei koskaan selvinnyt. Hassua, että näin kävi ensimmäisen kerran matkan aikana juuri EU-maassa... Kenties taustalla oli se, että Kreikan ja Makedonian välit eivät ole ihan lämpimimmästä päästä. Kreikka kun ei hyväksy Makedonia-nimeä, Makedonian muinainen valtakunta kun ulottuu Kreikkaan asti.

No, pääsimmehän me kuitenkin jatkamaan matkaa, ja illalla saavuimme Thessalonikiin, maan toisiksi suurimpaan kaupunkiin. Olkoonkin, että Kreikan talous on kuralla, kontrasti muiden matkakohteidemme välillä oli aika dramaattinen. Thessalonikista löytyi jopa Mäkkäri! Ja Starbucks!

Yövyimme sympaattisessa nuorisohostellissa kaupungin vanhalla puolella, kukkulan laella. Hostellin omisti vanha kreikkalaisnainen, oikein kunnon matami, joka otti meidät lämpimästi vastaan tarjoamalla kamomillateetä ja keksejä ja istuttamalla meidät sohvalle katsomaan turkkilaista saippuasarjaa.

Seuraavana aamuna lähdimme kiertämään Thessalonikia. Unelmiemme Kreikka oli tietenkin täynnä auringonpaistetta ja lämpöä, aiempina päivinä Thessalonikissa oli ollut 18 astetta. No, sumuista ja kylmäähän siellä sitten oli, minkä lisäksi kaatosade yllätti meidät siinä vaiheessa, kun pääsimme merenrantaan.


Tykkään kovasti tästä ortodoksien tavasta sytytellä kynttilöitä. For our hopes and dreams!
Thessalonikista löytyy myös kaikkea mielenkiintoista kulttuurijuttua, museoita yms. sekä kuulemma Kreikan parasta yöelämää. Jälkimmäisen faktan kertoivat nämä ko. kaupungissa opiskelevat tytöt, joihin tutustuin täällä Szegedissä. Uusi reissu pitää siis tehdä!


MAKEDONIA 2.0


Lähdimme aikaisin perjantaiaamuna ajamaan kohti Szegediä. Matkalla pysähdyimme vielä Skopjessa, Makedonian pääkaupungissa. Tykkäsin kovasti Skopjesta, erityisesti vanhasta kaupungista. Huomasi kyllä, miten touristic paikka oli kyseessä: vanhan kaupungin kaduilla joka toinen liike myi kultakoruja ja joka viides iltapukuja, tuskinpa nämä puljut 2 miljoonan makedonialaisen voimin pystyssä pysyvät...

Aurinko alkoi nousta, kun lähdimme Thessalonikista. Oli kyllä mahtavaa seurata aamun valkenemista.

Skopjessa ollaan. Maan väestöstä 1/3 on muslimeja, ja Skopjessa islamilaisuus oli vahvasti näkyvillä.
Tässä mies kuljettaa kenkälaatikoissa tuoretta tupakkaa torilla myytäväksi.

Kauppahalli/basaari. Voi niitä hedelmä- ja vihannesvuoria!
Kauppahallin ulkopuolella oli tori (tai basaari, mene ja tiedä), jossa myytiin kaikkea piraattimusiikista tupakan kautta käsilaukkuihin ja keittiövälineisiin.
Kun rukouskutsu kävi, kaikki kaupat tyhjenivät, ja miehet kävivät kadulle rukoilemaan. Näin tosin ilmeisesti siksi, että oli perjantai.

Skopje tuhoutui suurelta osin maanjäristyksessä vuonna 1963, mutta viime vuosina kaupunki on kehittynyt hurjaa vauhtia. Jacek oli Skopjessa viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen kaupunkiin on kohonnut monia uusia rakennuksia ja patsaita – eurooppalaisella rahalla, mikä tuli hyvin selväksi.


Siltaa koristavat patsaat edustavat ilmeisesti eri tieteen- ja taiteenaloja, taustalla näkyvää palatsimaista rakennusta puolestaan reunustavat stereotyyppisiä Euroopan kansalaisia esittävät veistokset.

Äiti Teresan talo. Äiti Teresa syntyi Skopjessa, ja hänen muistolleen rakennettiin 2008 tällainen talo, jota voi kuvailla vähintäänkin arkkitehtuuriltaan mielenkiintoiseksi. Luonnollisesti talossa majailee Äiti Teresan elämästä kertova museo.


Kävimme kaupassa hamstraamassa makedonialaista halvaa, joka oli - heh heh - huomattavasti halvempaa kuin Kreikassa. Palasimme sitten vanhan kaupungin puolelle syömään ravintolaan, jonka olimme valinneet sen perusteella, että ikkunan takana näkyi paljon paikallisia.



Tilasimme jotakin ja istuimme pöytään. Meidän käteisvaramme olivat vähissä, joten tarkistimme etukäteen, paljonko kolmen hengen ruokailu maksaisi. Vastaus oli 300 denaaria, eli noin 5 euroa. Emme todellakaan odottaneet saavamme sillä hinnalla noita kuvassa näkyviä valtavia annoksia! Kaiken lisäksi ruoka oli aivan herkullista leivästä lähtien. Kunnon mättöähän tuo on, enkä minä kaikkea jaksanut mitenkään syödä. Olimme kuitenkin niin onnellisia tästä loistavasta diilistä, että jätimme loput denaarimme - toiset 300 - tippiä. Paulina ehti nähdä tarjoilijan ilmeen, kun tämä löysi rahat pöydästä: voin arvata, että se oli aurinkoinen.

Puolen päivän jälkeen jatkoimme Skopjesta eteenpäin kohti Unkaria. Meillä oli hieman vaikeuksia löytää oikea moottoritie, Jacekin kartanlukutaidot kun ovat olemattomat, ja minun ohjeistustani hankaloittaa se, etten ole itse koskaan istunut autonratissa. Muutaman mutkan kautta pääsimme kuitenkin oikealle tielle. En tiedä, kuinka monta kilometriä tuon päivän aikana taitoimme, mutta ajoimme tosiaan koko Serbian halki takaisin Szegediin. Illalla alkoi kotiinpääsy kieltämättä jo hieman kuumotella, ja oi sitä autuutta, kun yhdentoista aikaan viimein sain painaa pään omaan, pehmeään tyynyyn.

No niin, se Balkaneista. Luultavasti minulle tulee myöhemmin vielä mieleen jotakin sellaista, minkä haluaisin kanssanne jakaa, sen verran kokemusrikas reissu oli kyseessä. Suosittelen Balkaneilla matkaamista kyllä aivan kaikille, erityisesti autolla liikkuessa noista maisemista saa paljon irti. Jos on jotain kysyttävää, niin kysykää ihmeessä, vastaan mielelläni!

Ajattelin koota nämä matkapostaukset tuohon sivupalkkiin, ne kun varmaan monia kiinnostavat, ja tageihin ne näyttävät vähän hukkuvan. Seuraavaa reissua odotellessa!

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana reissukin! :) Kiitos kommentista ja lukijaksi liittymisestä, toivottavasti viihdyt!

      Poista