lauantai 9. helmikuuta 2013

Päivät 1-3: Serbia ja Bosnia & Hertsegovina

Ihan ensimmäiseksi pahoittelen kahden viikon blogihiljaisuutta. Elämäni yksityissektorilla on tapahtunut viime aikoina vähän liiankin paljon, eikä aikaa ja ennen kaikkea energiaa ole riittänyt blogin päivittämiseen. Nyt elämä alkaa kuitenkin hiljalleen tasaantua, ja palataankin pidemmittä puheitta Balkanille!

Balkan on Paulinan suuri rakkaus, ja puhuimmekin useaan otteeseen pitkin syksyä Balkanin-reissusta tammikuusta. Suunnitelma sai konkreettisen muodon viime viikon alkupuolella, kun puolalaiset Jacek ja Greg päättivät lähteä autolla Kreikkaan, ja minä ja Paulina lyöttäydyimme heidän seuraansa. Matkan kesto oli lähtiessä vielä hieman avoin, sunnuntaina 27. päivä oli tarkoitus viimeistään olla takaisin Szegedissä. Palasimme kuitenkin jo perjantaina.

Lähdimme matkaan kolmiovisella, täyteenpakatulla Fiatilla. Minä ja Paulina ahtauduimme takapenkille, ja ihme kyllä, vaikka istuin 6 päivää autossa polvet suussa, ne eivät olleet kertaakaan erityisen kipeät! Minulla on jos jonkinlaisia polvivaivoja, ja esim. luentosalissa istuminen ilman, että voin suoristaa välillä jalat, johtaa kivunkyyneliin. Ehkä puolen vuoden tauko luentosaleista onkin johtanut ihmeparantumiseen.


SERBIA


Matkaan lähdettiin perjantaina 18. päivä kahden aikaan iltapäivällä, pari tuntia jäljessä aikataulusta. Vuoden ensimmäiset Erasmus-bileet järkättiin torstaina, joten jälleen kerran tuli harjoitettua tätä huonossa hapessa ja rättipoikkiväsyneenä matkailua. Eipä siis ihmekään, että nukahdin varsin nopeasti autossa. Nukuinkin lähes koko Serbian läpi. Rajalla sentään heräsin hihkumaan sitä, että olin ensimmäistä kertaa Euroopan Unionin ulkopuolella ja sain passiin ekat leimat. Jacek ja Greg olivat päättäneet käyttää ensimmäisen matkapäivän kokonaan ajamiseen, joten univelkaa oli hyväkin kuitata. Pysähdyimme ensimmäisen kerran jossain muualla kuin huoltoasemalla iltasella, ei aavistustakaan missä päin Serbiaa. Kävimme kaupassa ja valoimme perustuksen viikon ruokavaliolle: valkoista leipää ja kilon ämpäri Nutellaa. Proteiinit saatiin tonnikalasta ja majoneesista. Arvatkaa, kuka päätti ruveta kotiin palattuaan vähähiilariselle?

Aamupala, lounas ja illallinen.



BOSNIA JA HERTSEGOVINA


Autoon päästyäni nukahdin taas ja heräsin seuraavan kerran Bosniassa. Tuntui omituiselta ajaa yhtäkkiä korkeiden lumikinosten keskellä. Oli kuulemma hyväkin, että minä ja Paulina olimme nukkuneet suurimman osan matkasta: huonokuntoinen tie kulki osaksi vuoristossa, näkvyyys oli surkea, ja pojat olivat välillä miettineet, selviämmekö ollenkaan. Selvisimmehän me, ja keskiyön paikkeilla olimme Sarajevossa.

Tästä lähteestä kun juo, palaa kuulemma Sarajevoon. Niin pitihän sitä sitten juoda.
Tällä sillalla ne kuuluisat laukaukset ammuttiin.
Sarajevon valot ja ääretön ISO-arvo.


Rakastuin Bosnia & Hertsegovinan pimeään ja kylmään pääkaupunkiin. Minulla, eikä varmaan kovin monella muullakaan, ei ollut edeltäkäsin minkäänlaista mielikuvaa Sarajevosta tai koko maasta ylipäätään. Sarajevosta tuli mieleen lähinnä sotatanner. Kaupunki oli kuitenkin hyvin kaunis ja täysin erilainen kuin länsieurooppalaiset serkkunsa. Olin ensimmäistä kertaa islamilaisessa valtiossa, joten jaksoin innostua moskeijoista ja oikeastaan vähän kaikesta muustakin. Söimme jonkinlaista taitettua pizzaa leipomossa, joka ilmeisesti perjantain kunniaksi oli auki vielä yömyöhäänkin, ja lähdimme sitten kohti kukkulalla sijaitsevaa näköalapaikkaa. Valitsimme tietämättämme jyrkimmän mahdollisimman reitin, ja muutama sydämentykytys saattoi matkalla jäädä välistä. Onneksi Greg on kokenut kuski ja ohjasi meidät turvallisesti perille tälläkin kertaa.

Sarajevo jäi taakse, ja minä palasin unten maille. Minut herätettiin ihailemaan ensin säkenöivää tähtitaivasta keskellä vuoristoa sekä myöhemmin jotakin sotahistoriallisesti merkittävää paikkaa, josta mieleen jäi lähinnä uunilämmin leipä, jonka Jacek kävi noutamassa leipomosta. Aamulla heräsin sitten Mostarista.

Mostar on kuuluisa sillasta, Stari Mostista, joka alunperin rakennettiin 1400-luvulla ja jota pidetään maan monikansallisuuden ja rauhanomaisen rinnakkaiselon symbolina. Bosnian sodassa 1993 silta kuitenkin tuhottiin. 2004 Stari Most kunnostettiin ja 2005 liitettiin Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon.

Draco kävi täällä eh eh.

Matkantekoa vuoristossa.


Mostarista jatkoimme kohti katolisten pyhiinvaelluskohdetta Medjugorjea. Kesällä 1981 Neitsyt Maria kuulemma ilmestyi kaupungissa kuudelle lapselle, ja vaikka katolinen kirkko ei ole ihmettä virallisesti vahvistanut, on siitä kyllä otettu ilo irti. Suhtaudun katoliseen kirkkoon muutenkin todella kyynisesti, mutta oli raikastavaa pitää ne ajatukset omana tietonaan (seurueeni kun siis tunnustaa ko. uskontoa ja on siihen kasvatettu). Kaupungissa on ilmeisesti jokin vuori, jolle osana pyhiinvaellusta kiivetään (mieluiten ilman kenkiä), mutta meille riitti jokin pienempi kukkula sekä kaupungin kirkko. Vaihdon ja erityisesti tämän reissun aikana minulla on herännyt paljonkin ajatuksia uskonnosta, mutta kirjoittelen niistä joskus erilliseen postaukseen, etten venytä tätä turhaan.

Ehkä maailman huonoin tekosyy. Toimii kyllä joskus.


Medjugorjesta poikkesimme ihailemaan luonnon ihmeitä, joista henkilökohtaisesti sain tällä reissulla suurimmat kiksit. Siitä huolimatta, että väsymys painoi, olivat hymy ja ilonkyyneletkin herkässä, kun näköpiiriin ilmestyivät nämä vesiputoukset.


Toisen yön vietimme auton sijaan ihan oikeissa sängyissä Jacekin ystävän perheen luona. Turistiaikaan perhe pyöritti majataloa, ja yösijan lisäksi saimme nauttia pitkästä aikaa ihan kunnon aterian, joka muistutti suuresti kotoisia kaalikäryleitä. Illalla maistelimme kotitekoista viiniä, pojat vähän enemmänkin, sillä Paulina oli lupautunut ajamaan seuraavana päivänä. Hyvä niin, sillä velikullat olivat aamulla sen verran toistaitoisia, etteivät tullimiehet Kroatian rajalla meinanneet millään uskoa, ettei meillä ollut autossamme mitään Tokajia vahvempaa.

Sunnuntaina jatkoimme tosiaan rajan yli Kroatiaan, mutta palataanpa hetkeksi vielä Bosnia & Hertsegovinaan. Kuten jo valtion nimestä (ja historiasta) voi päätellä, sen asema ei ole ihan yksinkertainen. Wikipedian mukaan maa on jaettu Bosnia ja Hertsegovinan federaatioon sekä Serbitasavaltaan, mutta Jacekin paikalliset ystävät puhuivat kolmijaosta – federaatiossa kun asuu sekä bosniakkeja (pääosin Bosnia ja Hertsegovinan muslimeja) että kroaatteja. Kolmen kansalaisuuden lisäksi maassa on siis kaksi suurta ja varsin erilaista uskontokuntaa. Poliittinen järjestelmä on ilmeisen kaaottinen (mm. useampi perustuslaki). Paikalliset puhuivat 'seuraavasta sodasta'. Suomalaisen, tai ylipäänsä EU-kansalaisen näkökulmasta tilannetta on vaikea kuvitella.

Uudelleenrakennus näytti olevan täydessä vauhdissa, ja rakennustyömaita ja upouusia, valtavia kivitaloja oli siellä täällä. Iso osa näistä taloista oli kuitenkin muuttunut luurangoiksi, osasta taas puuttui ylä- tai alakerta kokokaan ja asukkaat elelivät siellä, mikä oli valmiina. Erityisen surullisiksi minut saivat nuo uudet talonrauniot, joiden läpi saattoi ihailla sinistä taivasta. Suomessahan tuollaiset rumilukset raivattaisiin asemakaavalain tai ties minkä nimissä alta pois ennen kuin ehtisi kissaa sanoa.

Seuraavalla kerralla luvassa tarinoita ja kuvia Kroatiasta ja Montenegrosta. Toivon todella, että olisin joko pitänyt matkapäiväkirjaa tai kirjoittanut ajatukseni aikaisemmin jonnekin ylös, mutta elämä on. Onneksi kuvamateriaali sentään vähän virkistää muistia.

1 kommentti:

  1. Sulla onkin täällä blogissa kertomuksia mielenkiintoisista reissukohteista. Hauska lukea tälläisiä perusLontoon sijaan :)

    VastaaPoista