maanantai 18. helmikuuta 2013

Hei hei mitä kuuluu

Tajusin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut siitä, mitä minulle oikeastaan tällä hetkellä kuuluu. Postaukset ovat joko tulevaisuudesta tai menneisyydestä ja usein vieläpä ajastettuja. Pääosin tämä johtuu siitä, että viime aikoina ilmassa on ollut syystä jos toisestakin sen verran alakuloa, että en ole halunnut sitä tänne blogiin vuodattaa. Nyt aurinko paistaa taas tähänkin risukasaan, varsin kirkkaasti vieläpä!

Viime viikon voisi tiivistää teemaan "Jersey Shore goes Szeged". Tiistaista asti promillepitoista iltaohjelmaa on ollut mm. joka päivä, joten ehkä on ihan hyvä, että nyt kevät(talvi)flunssa vähän pakottaa jarruttelemaan. Tiistaina pubi-ilta, keskiviikkona kotibileet, torstaina perinteiset Erasmus-pippalot Number Onessa (onneksi sentään ei ollut sitä iän ikuista liikennevaloteemaa, vaikka Valentine's Day olikin). Perjantaina italialaisen illallisen kautta etkoille, joista siirryttiinkin sitten suoraan jatkoille Jateen. Ja eilen taas kerran tuttu kotibileet + Jate -kombinaatio. Kyllä minä nyt ymmärrän, miksi sille Suomen Jersey Shorenkin voittajalle on varattu kymmenen tonnin palkinto, juhliminenhan käy työstä.... Valitettavasti tahti ei tällä viikolla näy yhtään helpottavan.

Bailaamisen ohella olen ehtinyt myös hieman sivistämään itseäni. Perjantaina ESN järjesti kierroksen REÖKiin, jossa on huhtikuuhun asti esillä Joan Mirón töitä. En ole herran tuotannon ihailija alkuunkaan, eikä näyttely minua vakuuttanut, mutta oli hauskaa tehdä jotain vähän erilaista vaihtariporukan kanssa ja nähdä samalla, keitä muita taide saattaisi edes etäisesti kiinnostaa. Päädyimme tekemään tauluista lennokasta analyysia kreikkalaisen Stephanien kanssa sekä ihmettelemään kehysvalintoja. Ja onhan tuo museorakennus, jota olen aikaisemminkin täällä ihkuttanut, aivan mahtava jo itsessään. Ensi kerralla otan kameran mukaan ja kuvaan teille maailman upeimman portaikon!



Lauantaina minun teki mieli mennä leffaan, joten menin leffaan. Tällä hetkellä ohjelmistossa ei mene tekstitettynä (eli siis ilman sitä unkarilaista dubbausta) oikein mitään erityisen mielenkiintoista, joten valitsin sitten summanmutikassa Hitchcockin. Elokuva kertoo ohjaajan menestyselokuva Psychon tekemisestä ja siihen liittyneistä ongelmista niin Hitchin kotona kuin studiollakin. Aika perinteinen mutta sympaattinen Hollywood-elämänkertaelokuva, kolmen euron arvoinen sijoitus ehdottomasti.

Siitä huolimatta, että melkein viikon mittainen bileputki syö miestä, minulla on ollut todella hauskaa ja olen tavannut monta uutta ihmistä. Kevätlukukauden Erasmus-opiskelijat nimittäin saapuivat pari viikkoa sitten, ja vaikka aluksi tuntui hyvin omituiselta ja vähän pelottavaltakin nähdä niin paljon uusia kasvoja, tutustuminen on sujunut yllättävän kivuttomasti. Torstaina joudun sanomaan vielä hyvästit Pacolle ja Fransescolle, mikä tulee olemaan yhtä vaikeaa kuin Paulinan ja Karolinan hyvästeleminen jonkin aikaa sitten. Onneksi maailma, tai ainakin Eurooppa, on nykyisin ihan älyttömän pieni, ja yhteydenpito helppoa. Sitä paitsi, kohtahan on jo kesä ja minä Italiassa.

Torstaina tapasin myös ensimmäistä kertaa kaksi suomalaista tyttöä, A:n ja S:n, jotka ovat Szegedissä kolmen kuukauden harjoittelussa. Olipas harvinaisen outoa puhua täällä pitkästä aikaa suomea! Eilen kävimme gulassilla John Bull Pubissa, ja teki kyllä hyvää nuhanenälle. En tiedä, onko JBP:n gulassi kaupungin parasta, mutta ihan älyttömän hyvää se ainakin on, ja lisäksi se tarjotaan tuoreesta, rapsakasta leivästä.



Tänään ranskalaistytöt järjestävät kansainvälisen illallisen, jonka ideana on, että jokainen tuo jotakin kotimaansa herkkua tarjolle. Lähdenkin siis tästä leipomaan korvapuusteja! Toivotaan, että taikina pysyy kulhon reunojen sisällä, en onnistu polttamaan puusteja uunissa ja että ne ennen kaikkea maistuvat eurooppalaisille herkkusuille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti