torstai 24. tammikuuta 2013

Elämäni aakkoset: C eli Catch-22 ja muita kirjoja

Huh, olipa vaikea keksiä tähän mitään, kun mieleen tuli lähinnä sellaisia ei-kirjallista-huomiota-kaipaavia asioita kuin c-kuppi, cheddar ja Coca cola, jota en edes juo. C on Scrabblessakin se ärsyttävin kirjain!


Opin lukemaan ennen kuin aloitin eskarin ja muistan varmaan ikuisesti sen maagisen hetken, kun istuin pikkuveljen hoitopöydällä ja Jukka Virtasen Kaukaisen saaren aarre muuttui yhtäkkiä satunnaisista kirjaimista sanoiksi. Siitä pitäen olen kantanut sylikaupalla kirjoja kotikirjastosta, ensin kahlasin läpi lastenosaston, sitten siirryin Neiti Etsivien, Sweet Valley Highin, Merja Jalon ja Tuija Lehtisen kautta nuortenosastolle. Olen lukenut elämäni aikana varmasti satoja kirjoja, tuhansia ja taas tuhansia sivuja, eikä loppua näy.

Opiskelemaan lähtiessä lukemiseen tosin tuli pitkä tauko, ja hankin HELKA-kirjastokortin vasta viime keväänä. Kun oli ensin lukenut 50 sivua puuduttavan pitkäpiimäistä tieteellistä paatosta aivojen toiminnasta, ei ensimmäisenä tullut mieleen tarttua kirjaan. Tuli sitä kuitenkin jonkin verran luettua, loma-aikoina varsinkin. Viime kesänä otin sivuprojektiksi lukea lisää kirjoja BBC:n ja vastaavasti Keskisuomalaisen listoilta. Ensiksi mainitulta olen lukenut 30 kirjaa, jälkimmäiseltä 38 (listoissa on muutamia päällekkäisyyksiä), joten olisihan tässä työsarkaa. Luen kuitenkin itseäni, en listaa varten, enkä varmaan koskaan tule lukemaan Taru Sormusten Herraa tai Paulo Coelhoa (okei, olen lukenut yhden hänen kirjoistaan ja inhosin sitä, mutta pitäisi varmaan antaa toinen tilaisuus) vain yleissivistyksen vuoksi.

Ensimmäisinä Unkari-viikkoina en juuri kirjoja kaivannut, etenkin kun minulla oli työn alla kirjallisuusessee Mukan Kyyhkystä ja unikosta. Elämän hiljalleen palatessa jokseenkin normaalia muistuttaville raiteille aloin kuitenkin kaivata jotain muuta tekemistä kuin koneella kököttämistä kotona vietettyihin hetkiin. Isä lähettikin minulle Suomesta laatikollisen kirjoja ja Anna toi muutamia tullessaan, minkä lisäksi budjettiini on ilmestynyt uusi rahareikä, kirjat. Szegedissä on tällä hetkellä kaksi kirjakauppaa, jotka mainostavat itseään juuri maailmankielisillä kirjoilla, ja molemmissa olenkin jo tehnyt ostoksia. Kai sekin on määriteltävissä jonkinlaiseksi ongelmaksi, että antaa itselleen luvan ostaa yhden kirjan ja poistuu kaupasta kolmen kanssa?

Nyt yöpöydällä (tai siis lattialla, joka toimitta tätä virkaa) on tosiaan Joseph Hellerin Catch-22 englanniksi. Siitä huolimatta, että kieli on koukuttavaa ja veikeää ja fontti isokokoinen, lukeminen on käynnistynyt todella hitaasti. Kenties kieli onkin vähän liian koukuttavaa tai ainakin koukkuista. Virkkeet ovat pitkiä eivätkä rakenteeltaan ihan siitä tavallisimmasta tai selkeimmästä päästä, minkä lisäksi hahmoja on niin monta (ja kaikkia kuvaillaan lähinnä adjektiivilla crazy), että on vaikea pysyä perässä. No, enköhän minä jossain vaiheessa kärryille pääse ja nauti kirjasta.

Lainasin Harper Leen To Kill a Mockingbirdin isän kirjahyllystä ja lukaisin sen hiljattain loppuun. Kirja nousikin heti suosikkieni sarjaan. Tykkään tarinankerronasta ja erityisesti kirjoista, joissa jotakin ihmiselämän kummallista osaa katsellaan lapsen hämmästyneiden silmien kautta. Mockinbirdissäkin lapset, jotka eivät ole vielä kasvaneet ja luutuneet aikuisten käsityksiin oikeasta ja väärästä, joutuvat todistajiksi ihmisen mielipuolisuudelle, sokeudelle ja kaksinaismoralismille.

Pinossa keskimmäisinä puolestaan ovat ne kirjat, jotka viimeksi tarttuivat matkaan kirjakaupasta. Siellä olisi ollut vaikka mitä, mutta kun sylissä oli jo kolme pakko saada -kirjaa, oli pakko pistää touhulle stoppi. Shakespearen Romeo & Juliet ei kaivanne esittelyitä, Sándor Márain Embers taas ei liene monellekaan tuttu. Silloin muinoin Unkarin kulttuurikurssilla esiteltiin unkarilaisia kirjailijoita ja teoksia, ja nykykirjallisuudesta Embers jäi mieleeni. Löysin siitä ylistäviä arvioita, joten totta kai tuo oli lukulistalle mahdutettava. Unkarilaiseen (nyky)kirjallisuuteen tekisi mieli tutustua laajemminkin, mutta saa nähdä. Haruki Murakamin Dance Dance Dance oli heräteostos. Tykkäsin Norwegian Woodista ja takakansitekstin perusteella voisin tykätä tästäkin.

Tulipas taas väännettyä tikusta asiaa! No, tulipahan selväksi, että tykkään lukea. Minut löytää muuten myös Goodreadsista, jos kiinnostaa tarkemmin tutkailla, mitä kaikkea muun muassa olen viime aikoina lukenut.

2 kommenttia:

  1. Mielestäni yksi Coelho riittää oikein hyvin :) Tiedät mistä puhutaan ja tiedät, ettei pidä siitä. Itse en aio ennen 50 -vuotipäiviäni avata enää yhtäkään Coelhoa. Yksi riitti mainiosti ja kuulemma se uppoaa paremmin keski-ikäisiin :) Hauskaa viikonnloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla, että lukaisen kuitenkin tuon Alkemistin, kun se kotokirjahyllystä löytyy. Saa nähdä, jääkö se sitten viimeiseksi. :D Kiitos tsemppauksesta! Ja hauskaa viikonloppua sinnekin, vaikka eletäänkin jo vähän toista kuin alkuperäisessä toivotuksessa.

      Poista