lauantai 15. joulukuuta 2012

"Sometimes there's so much beauty in the world, I feel like I can't take it."

Sitten mansikkajugurtti leviää tapaturmaisesti jääkaappiin, ja kaikki on taas niin kuin pitääkin!

Eletään (maailman)lopun aikoja. Pääni on niin täynnä ajatuksia ja fiiliksiä, että toistaiseksi minulla ei ole ollut aikaa tai intoa kirjoittaa niitä ylös. Palataan asiaan ensi viikolla. Huomenna hyvästellään Karolina ja Paulina (tulevat onneksi vielä tammikuussa takaisin, muuten en varmaan kyynelverhon takaa näkisi tätä kirjoittaa :D), torstaina lähtee minun ja Sinin lento kohti Suomea. En voi millään uskoa, että ensi viikolla olen Suomessa.

Kun elokuun lopussa saavuimme Szegediin, täällä oli tuskaiset 40 astetta lämmintä. Nyt mittari näyttää nollaa, ja maassa on lunta. Torstaina oli aivan täydellinen pakkaspäivä, ja heikosta hapesta huolimatta raahasin itseni ja kameran päivänvaloon. Kyllä kannatti.


En tiedä johtuiko kohmeisista näpeistä vai siitä, etten ole taas pitkään aikaan järkkärillä kuvannut, mutta suurin osa noista kuvista näyttää siltä, etten ole edes yrittänyt tarkentaa. No jaa, tekevälle sattuu.

3 kommenttia:

  1. Kaunis päivä ja kauniita kuvia! Jos ymmärsin oikein, niin missaat ihaniman vuodenajan Unkarissa - kevään! Maalis - huhtikuu on jo niin keväinen, maa kuiva, toukokuu usein jo helteinen. Sun täytyy joskus lähteä pääsiäisturistiksi Budapestiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En missaa, mä tuun joululoman jälkeen takaisin ja viihdyn ihan kesäkuuhun asti. Pääsiäisenä tosin saatan olla Turkissa. :D

      Poista
    2. Ok, oot siis koko lukuvuoden :) Sitten ota ilo irti keväästä, se on paras asia Unkarissa!

      Poista