maanantai 5. marraskuuta 2012

An der schönen blauen Donau, osa 1

Huh huh, taitaa olla jo korkea aika tehdä ryhtiliike tällä bloggaamisen saralla! Viime aikojen hiljaisuuteen on tosin useampikin syy, joista tärkeimmälle omistan tämän ja seuraavan postauksen. (Tämä syy ei sitten ole koulu, jos joku viaton sielu erehtyi vielä tässä vaiheessa niin kuvittelemaan.)

Matkakuume on poltellut jo jonkin aikaa, joten kun luvassa oli jälleen yksi pitkä viikonloppu (tällä kertaa syynä All Saints Day 1. marraskuuta) ja psykokollegani Pablo alkoi puhua matkasta Wieniin ja Bratislavaan, ei tätä tyttöä tarvinnut erityisemmin houkutella. Alunperin minun, Paulinan, Karolinan, Sinin ja Chloén oli tarkoitus lähteä matkaan Pablon ja muiden espanjalaisten (tuttavallisemmin The Spanish Groupin) kanssa, mutta kun he pudottivat Bratislavan suunnitelmistaan ja päättivät jättää Szegedin taakseen vasta perjantaina, päätimme lähteä omine nokkinemme. Nyt voin todeta, että päätös oli oikea: ryhmämatkailu on uuvuttavaa (espanjalaisetkin olivat jakautuneet lauantaina) ja Bratislava tuli nähtyä kätevästi ja edullisesti. Matkasuunnitelma muotoutui siis seuraavanlaiseksi:

->Torstaina 1.11. kello 9:20 junalla Wieniin (menopaluu Budapest-Wien-Budapest 25 euroa, kesto ~3 tuntia)
->Lauantaina 3.11. aamujunalla Bratislavaan (menopaluu Wien-Bratislava-Wien 14 euroa, kesto ~ 1 h 10 min, hinta sisältää joukkoliikenteen Bratislavassa ensimmäisenä päivänä)
->Sunnuntaina 4.11. Wienin kautta takaisin Budapestiin ja Szegediin


Minun osaltani reissu alkoi oikeastaan jo keskiviikkona Budapestista, johon matkustin tapaamaan tuttuja. Torstaiaamuna hyppäsimme sitten Budapest Keletillä junaan kohti Wieniä! Matkaan kuluu kolmisen tuntia ja meno-paluulipulla on hintaa 25 euroa, ei siis mitenkään kallista lystiä. 'Lystistä' puhuminen on menomatkan kohdalla tosin liioittelua: puolet matkaseurueesta saapui Budapestiin samoilla silmillä keskiviikon Halloween-pippaloista, enemmän tai vähemmän normaalista poikkeavissa tajunnan tiloissa. Emme myöskään ehtineet (tajunneet) ostaa paikkalippuja, joten ehdimme matkan aikana istua sekä käytävässä että lapsille tarkoitetussa elokuvasyvennyksessä. Arvata saattaa, että helpotus oli melkoinen, kun viimein kömmimme junasta Wienin Westbanhofille.

Siitä huolimatta, että suuntavaistoni on onneton, valikoiduin jostain syystä kartanlukijaksi ja onnistuinkin navigoimaan meidät hostellille ilman kommelluksia. Yövyimme täällä, eikä minulla ainakaan ole mitään poikkipuolista sanottavana (tosin: hostellin wlan toimi vain jossain paikassa X, me emme valitettavasti onnistuneet ko. lokaatiota paikantamaan). Kuuden hengen huone maksoi 18 euroa/yö/henkilö, ja hintaan sisältyi maittava, runsas aamiainen. Oiva on myös hostellin sijainti kivenheiton päässä ydinkeskustasta ja kuitenkin rauhallisella alueella. Burggasse, jota pitkin vyöryimme matkasta selvittyämme keskustaan, näyttää olevan jonkinlainen mielenkiintoisten pikkupuotien ja gallerioiden keskittymä, joten nähtävää löytyy myös matkan varrelta.

Väsymyksestä ja koleasta säästä turisteilimme parhaamme mukaan. Annan kuvien puhua puolestaan.


Wien on juuri sitä, mitä matkaoppaissa sanotaan: satumainen, valloittava, romanttinen, lumoava... Kuten isä kerran totesi (taisin olla silloin korvia myöten rakastunut Berliiniin), menetän sydämeni aina uudelleen, kun matkustan uuteen paikkaan, ja niin kävi tälläkin kertaa. Mutta kun Wien!

Hämärän laskeutuessa päätimme kävellä Tonavan varteen. Tai no, kuvittelimme kävelevämme Tonavan varteen ja ihmettelimme kovasti, miten Budapestissa niin leveä ja kaunis joki olikin Wienissä niin kapea ja mitäänsanomaton. No, sehän olikin vain Tonavasta erotettu kanaali. Ei sillä, lauantaina käppäilimme kylmästä kankeina oikean Tonavan varteen, ja kyllä se mitäänsanomaton oli edelleen. Tonavan rannat: Budapest 1 - Wien 0.

Torstai-iltana astelimme sisään myös Stephansdomiin eli Pyhän Tapanin tuomiokirkkoon, jossa oli käynnissä Pyhäinpäivän messu. Tunnelma oli kirkossa aika huikea, ja sytytinpä itsekin kynttilän.

Perjantaina päätimme tutustua kaupungin tarjontaan vähän tarkemmin. Neuvottelun jälkeen valitsimme runsaasta kulttuuritarjonnasta Leopold-museon, minkä lisäksi minä, Sini ja Chloé piipahdimme Schmetterlinghausissa eli perhostalossa. Jälkimmäisessä pääsi siis kuljeskelmaan pienessä arboretumissa elävien perhosten keskellä. Kuulostaa vaikuttavammalta kuin olikaan, mutta kyllähän tuosta sen 4,50 euroa ilman irvistelyä pulitti. Wien ei muuten ole mitenkään erityisen kallis – suomalaisesta näkökulmasta nimittäin. Unkarin hintoihin tottunutta kyllä vähän itketti maksaa kämäisestä kakkupalasta saman verran kuin lounaasta täällä. Jos välttämättä haluaa, kyllä tuolla saa tilinsä tyhjäksi, mutta toisin kuin vaikkapa Kööpenhaminassa, ruokakaupassa ei ala kesken kaiken ahdistaa.

Se hinnoista. Leopold-museo on osa museokorttelia, josta löytyy kyllä jokaiselle jotakin useamman päivän ajaksi. Pähkäilimme ensin Leopoldin ja Beldeveren (josta löytyvät Klimtin merkittävimmät teokset) välillä, kunnes törmäsimme kadulla tähän: Klimtin työt ovat osa pysyvää Vienna 1900-näyttelyä, jonka lisäksi talosta löytyy tällä hetkellä Nackte Männer -näyttely, Egon Schielen töitä sekä ytimekkäästi nimetty Japan-näyttely. Minä nautin eniten Schielen töistä sekä 4. kerroksen Art Noveausta. Nackte Männer oli juuri sitä itseään eli nakuja miehiä, mutta ei yksittäisiä teoksia lukuunottamatta oikein vakuuttanut. Japan-näyttely taas oli juuri niin geneerinen kuin mitä nimi antaa odottaa.

There are so many things wrong with this picture...


Saimme lopulta kulttuurista tarpeeksemme ja lähdimme jälleen seikkailemaan ympäri kaupunkia. Päädyimme Tonavan ja metromatkan kautta Rathausille ja sieltä Aida-kahvilaan kaakaolle ja Apfelstrudelille, joka oli valitettavasti pettymys. Wieniin pitää siis palata jo ihan senkin takia, että saa kunnon Apfelstrudelia! Tuskaa lievitti sentään herkullinen luomujäätelö (marraskuussa ja kaulahuivi kaulassa!) Kinuskipähkinä ja edesmennyt Polka ovat kyllä varmaan edelleen suosikkini jäätelömakujen jalossa sarjassa, mutta täytyy sanoa, etten koskaan ole syönyt aidommin mansikalta, luumulta tai vadelmalta maistuvaa jäätelöä. Kokeilunhaluisille löytyy muuten myös olutjäätelöä.

Palasimme hostellille varsin pian sen jälkeen, kun herkut oli ahdettu napaan, sillä olimme paitsi kylmissämme ja väsyneitä, myös varsin tietoisia launtaiaamun aikaisesta herätyksestä. Wieniin jäi vielä vaikka kuinka paljon nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa, joten suunnitelmissa on hypätä junaan vielä toisenkin kerran ennen joululomaa. Joulumarkkinoiden lisäksi haluan piipahtaa luonnonhistoriallisessa museossa (jos se olisi mahdollista, voisin vaikka muuttaa sellaiseen), ja matkaseurasta riippuen pitää varmaan raahata tomumaja myös johonkin palatsiin kullankimallusta katselemaan.

Lauantaiaamuna matka siis jatkui kohti Bratislavaa, niistä seikkailuista seuraavassa postauksessa!

2 kommenttia:

  1. Kiitokset hyvistä matkavinkeistä! Itse olen viikon verran käynyt sisäistä keskustelua itseni kanssa, että suuntaanko joulukussa mielummin Kööpenhaminaan vaiko Wieniin. Eiköhän se sinne Wieniin ja Sacher kakkuun kallistu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos oli hyötyä. Wieniin, ehdottomasti! :) Sanoisin, että Wienissä on talviaikaan (erityisesti joulun alla) huomattavasti enemmän viehätystä kuin Köpiksessä. Kokemuksella voin myös sanoa, että Wienistä saa parempaa jäätelöä. Eikä tarvitse vaihtaa rahaa!

      Poista